Yle Teeman esittämän “Ontto kruunu” -tyyppisen produktioin tähden tv-veron kantaminen saa oikeutuksensa. On suomalaistenkin laatudraaman ystävien onni, että Britanniassa on yhä kolme kirjainta, joihin voi luottaa: B, B ja C. Siellä osataan yhä arvostaa William Shakespearea, jonka kuolemasta tuli loppukeväästä kuluneeksi 400 vuotta.

Shakespearen kahdesta suuresta kuningasnäytelmästä dramatisoidun  Ontto kruunu -sarjan päätösosassa “Rikhard III” tullaan lähelle absoluuttista pahuutta. Jo kahdessa osassa nähdyssä “Henrik VI:ssakin” oli julmuuksia aika tanakasti, mutta nyt nimihenkilö on jopa shakespeariaanisessa mittakaavassa aivan hirviöimäisintä lajia.

Sellainen, jota hänen veljensä vaimo kutsuu “mädättyneeksi saastaksi” ja jonka äiti toivottaa tervemenneeksi taisteluun sanoilla “kunniaton olet ja väkivaltainen, olkoon kuolemasi samankaltainen”.

Rikhardin tie kuninkaaksi on siis verellä päällystetty. Hän hävittää ympäriltään kaikki, jotka asettuvat esteeksi tai saattaisivat jossain myöhemmissä vaiheissa olla uhkana. Hän ei tee lukua siitä, tapattaako vihollisia, ystäviä tai kaikkein läheisimpiäänkin.

Yle Teema
Ontto kruunu: Rikhard III
Lauantai 27.8. klo 21

Elokuvasarjan kolmososassa Lancaster ja York-sukujen käymä verinen Ruusujen sota lähestyy loppuaan. Shakespearen näytelmässä se huipentuu siihen, kun maahan ratkaisutaistelun tuoksinassa suistettu tyrannikuningas huutaa kuuluisan repliikkinsä: “Hevonen! Hevonen! Valtakunta hevosesta!”

Hevosta Rikhard ei saa, mutta valtakunta menee silti. Alkaa Henrik VII:n vähän rauhaisampi kausi.

Juonipaljastus on tässä tyly, mutta toisaalta näin suuren, vuosisatojen saatossa paljon esitetyn klassikon kyseessä ollen se ei ehkä sitä enää ole.

Shakespeare kuvasi Rikhardin kyttyräselkäisenä, ontuvana muotopuolena, mistä aiheutunut katkeruus sysäsi nuoren herttuan kaameuksiin  hänen raivatessaan tietään valtaan. Tv-elokuvassa rujous kuvataan häkellyttävän todentuntuisesti. Rikhard III:n roolin virtuoottisesti tekevä Benedict Cumberbatch lataa hahmoon vielä sellaisen määrän henkistä rampuutta, että alta pois. Hahmon suoraan kameralle sähisemät kommentit vain korostavat häijyyttä.

Muutenkin elokuvassa on tarjolla brittiläistä Shakespeare-tradition mukaista voimanäyttelemistä komeimmillaan. Esimerkiksi Judi Dench, Sophia Okonedo ja Keeley Hawes saavat tilaa tehdä hienot naisroolit muuten aika miehisessä melskauksessa. Vaikuttavuutta lisää, että näyttelijöiden suuhun kirjoitettu dialogi on säilytetty uljaan runollisena.