Visarytmi vaihtuu

Syksyn mittaan moni ilmaisi huolensa Kirjavisan kohtalosta? Jatkuuko 23 vuotta kestänyt visailuinstituutio viikkolehdessä?

Jatkuuhan se. Nyt.

Lähes entisin eväin mennään, mutta johtuen Demokraatin uuden viikkorytmin mukanaan tuomista painoaikataulumuutoksista täytyy myös visan rytmitystä muuttaa, jotta vastaajille jäisi aikaa avata kirjapähkinöitä. Tämän ykkösvisan purku tapahtuu siis vasta 21.1. ilmestyvässä kolmoslehdessä. Ensi viikolla tarjoillaan toki uusi sitaatti arvuuteltavaksi, mutta ei vielä muuta. Se taas käsitellään viikolla neljä ilmestyvässä lehdessä. Ja niin edelleen. Vastausaikaa voidaan näin pidentää hiukan, kun vanhalla tempolla se olisi lehden uudella deadlinella supistunut lähes olemattomiin.

Muuten on kaikki vanhalla mallilla. Visaisäntä sinkoilee sitaatteja kaunokirjallisista teoksista (harvakseen myös muistelmista ja elämäkertakirjoista), ja teidän tehtävänä on kertoa kuka kirjoitti ja mitä. Vastauksiin toivotaan tuttuun tapaan myös omia muistoja lukukokemuksesta, kirjailijasta ja kaikkea muuta.

Yksi vastaaja palkitaan joka viikko. Palkintolahjakortit lähetetään kunkin kauden päätteksi, keväällä osapuilleen toukokuun puolivälissä.

Tervetuloa mukaan niin vanhat konkarit kuin uudet kirjojen ja visojen ystävät.

Ja muistakaa kaikki se toinen uudistus, uusi sähköposti: kirjavisa@demokraatti.fi on ainoa sähköosoite, joka ottaa nyt vastauksianne vastaan.

Viikon 1 sitaatti

Viikon kirjailijasta uskaltaa sanoa, että hän tietää mistä kirjoittaa. Teos on sekä tapahtumaympäristönsä että kirjoittajansa puolesta varsin läheistä sukua eräälle vuoden 2014 HS:n kirjallisuuspalkinnossa tiukasti kiinni olleelle romaanille. Tämä kirjoittaja, jonka isoisä on visassa jo esiintynyt, on tämän vuoden tasavuosijuhlijoita.

Siis kuka ja mikä? Vastaukset osoitteeseen Demokraatti, Kirjavisa, PL 338, 00531 tai kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 13.1. mennessä. Yhdelle tuttu visapalkinto.

”Teatterin kulta-ajat oli koettu oikeastaan monta kymmentä vuotta sitten. Niistä ajoista sai kyllä kuulla, pelottavien johtajien kausista, tähtinäyttelijöiden ajoista. Ennen kun oli kaikki paremmin.

Esitykset olivat parempia. Ei sellaisia osata enää tehdä. Ja näyttelijät etenkin olivat toista maata, silloin oli sitä ’karismaa’. Vanhojen katsojien puheissa saattoi aika ajoin kuulla kaihoa tyyliin:

– Ennen vanhaan sentäs oli vielä. Otatko kahvin?

– Oli se vaan Arokiven kaudella toista. Jos konjakit kanssa!

– Ja viinerit. Oli se silloin, kun Lehtimäki-vainaa vielä, muistatko?

Katselin, kuinka vanhat rouvat alapuolellani hoputtivat miehiään sisälle. Vaimoväki oli saanut puoliväkisin miehet teatterimatkalle mukaan. Kun on vaivalla kerran järjestetty niin silloin lähdetään!”

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat