Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Mielipiteet

Voi olla, että meille käy ihan hyvin

Tätä kirjoittaessa jäljellä on viimeiset kesälomapäivät. Korona- ja sotauutisten täyttämän talven jälkeen kesä ja loma tulivat todella tarpeeseen. Samoin tauko myös somesta ja uutisista teki hyvää. Mutta paluu arkeen oli pysähdyttävä: Lukiessani uutisia hintojen noususta, korkojen noususta ja sähkön säästämisestä, kaikkia näitä suuremmaksi huolenaiheeksi itselläni nousi se luottamuksen puute, joka eteeni avautui lähes jokaisen uutisen ja somepäivityksen kommenttiosioissa.

Emilia Teerikangas

Lehtori (AMK), Kokkola

Oma ryhmänsä ovat fanaattiset salaliittoteoreetikot, mutta tämän ryhmän lisäksi meillä on suuri joukko pettyneitä, katkeria ja luottamuksensa yhteiskuntaan menettäneitä ihmisiä. Heidän mielestään hallitus, eduskunta ja päättäjät ylipäätään joko eivät ymmärrä mitään tai sitten ymmärtävät, mutta haluavat lähtökohtaisesti ihmisille pahaa. Lukuisia kommentteja siitä, kuinka päättäjät tuhoavat Suomen, ajavat ihmiset tahallaan köyhyyteen tai haluavat tappaa päivystyksen jonoihin. Näissä kommenteissa huokuu viha ja katkeruus ja ehkäpä vihan alle peitettynä pelko ja pettymys.

Ratkaisua näissä kommenteissa haetaan usein pelottavista suunnista: laitetaan rajat kiinni, lakkautetaan kehitysapu ja huolehditaan vain suomalaisista. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu. Paitsi, että se on moraalisesti kestämätöntä, se on kestämätöntä myös siksi, että mikäli me emme osallistu esimerkiksi ilmastokriisin tai nälänhädän torjuntaan globaalisti, nämä ongelmat kyllä tavoittavat myös meidät ihan kotiovella.

Ratkaisua, tai edes turvallisuuden tunnetta, haetaan usein myös halveksumalla ”toisia”: kuten vaikkapa naisia tai maahanmuuttajia. Halutaan paluuta ”vanhaan hyvään”, jossa miehet johtavat niin maata kuin perhettä ja kaikki valtavirrasta poikkeava työnnetään takaisin komeroon. Mutta nykyiset ongelmamme eivät ole naisten tai maahanmuuttajien syytä eivätkä myöskään seurausta tasa-arvoon pyrkimisestä tai jokaisen ihmisarvon kunnioittamisesta.

Näin syksyn kynnyksellä pohdin sitä, miten ja mihin suuntaan tästä jatkamme? Voisimmeko me luottaa siihen, että päättäjät haluavat tehdä parhaansa tämän maan eteen? Että päättäjät ovat ihmisiä itsekin ja pyrkimys on tehdä päätöksiä meidän kaikkien parhaaksi? Voisimmeko antaa tukemme tälle työlle hoitamalla oman tonttimme ja huolehtimalla yhteisistä asioista ja toinen toisistamme? Asioihin voi parhaiten vaikuttaa omalla rakentavalla toiminnalla kommenttipalstoilla räyhäämisen sijaan.

Ihmisten pelko, pettymys, epäluulo ja viha on kuitenkin samalla otettava todesta. Ihmiselle on elintärkeää kokea tulevansa kuulluksi – etenkin silloin kun ihan oikeasti tuntuu siltä, että kukaan ei auta eikä tunnelin päässä ole valoa. Lisäksi ihminen tarvitsee tunteen siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä, kuuluu johonkin yhteisöön ja että elämällä on merkitys. Se, miten onnistumme kuulemaan, luomaan vaikutusmahdollisuuksia sekä merkityksen ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, ratkaisee tulevaisuutemme.

Ja hei, voi olla, että lopulta meille käy aivan hyvin.

 

Kirjoittaja on lehtori (AMK) ja kunta- ja aluepäättäjä Kokkolasta.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE