Lukijaristeily2017

Voiko Yleä kiristää raha-aseella? – Heinäluoma: ”Aion penätä tätä niin kauan kun joku nousee ylös”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja Eero Heinäluoma on huolissaan siitä, että hallitus on mahdollistamassa poliittisen puuttumisen Yleisradion toimintaa. Asia nousi esiin eduskunnassa eilen, kun täysistunnossa käsiteltiin Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuonna 2015.

Heinäluoma kertasi alkuun, miten Arto Satosen (kok.) työryhmä sai aikaan merkittävän, yksimielisen esityksen, jossa Yleisradion aseman perusteet turvattiin ja rahoitusratkaisut syntyivät yksimielisesti.

Hän muistutti, että yksi osa rahoitusratkaisua oli ehdotus siitä, että – toisin kuin hallitus yksipuolisesti oli päättänyt – yleisradiorahoitus palautetaan valtioneuvoston hyväksymien kehysten ulkopuolelle.

– Tällä on sikäli merkitys, että Yleisradion rahoitusta ja toimintamenoja ei voida käyttää perusteena sille, mitä hallitus muussa yhteiskuntapolitiikassaan tekee. Hämmästys on ollut suuri, kun tämän mukaista kannanottoa ei sisälly nyt täällä käsittelyssä olevaan budjettiehdotukseen.

– Kysyin tämän asian perään viime viikolla enkä ole saanut siihen vastausta.

Hallituspuolueiden edustajista paikalla ollut Ben Zyskowicz puhui Heinäluoman jälkeen siitä, miten Ylen suomettumisen historiasta pitäisi tehdä dokumentti. Heinäluoma piti Zyskowiczin ehdotusta perusteltuna, mutta palautti keskustelun tähän päivään ja siihen, miten turvataan vapaa, riippumaton journalismi?

– Ja nyt, edustaja Zyskowicz, toivon, että te ette vaikene molemmilla kotimaisilla kielillä, vaan kerrotte meille, minkä takia hallitus ei ole toteuttanut budjettiesityksessään yksimielisen parlamentaarisen ryhmän ehdotusta, että Yleisradion rahat otetaan pois kehyksestä, Heinäluoma jatkoi.

Tämä innoitti Zyskowiczin jälleen puhumaan suomettumisen historiasta.

Perussuomalaiset puhuivat raha-aseesta.

Heinäluoma ei antanut periksi vaan totesi uskovansa Zyskowiczin vilipittömyyteen ja sanoi antavansa hänelle vielä yhden mahdollisuuden vastata.

– On erittäin tärkeää, että Yleisradiosta ei tehdä hallituksen radiota ja että sen ohjelmasisältöihin ei ryhdytä poliittisesti käymään käsiksi. Ja jotta tämä on mahdollista, niin Yleisradion rahoitus täytyy järjestää sillä tavalla, että Yleisradion johto tai toimittajat eivät joudu miettimään, että jos nyt teen tällaisen jutun ja kritikoin tämän hallituspuolueen toimintaa tai teen jonkun paljastuksen, niin sitten seurauksena on rahojen leikkaus, Heinäluoma paukutti.

– Tämä on tärkeätä senkin takia, että hallituspuolueista, muun muassa perussuomalaisista, tai sanotaan täsmälleen ottaen perussuomalaisista, sanottiin, että tämä raha-ase on sitten käytettävissä, kun ollaan tyytymättömiä, että onneksi tulee näitä päätöksiä, joilla Yle-veroasiaa käsitellään.

Nyt Zyskowicz lausui, ettei osaa antaa kysymykseen ehdotonta vastausta, koska hän ei ole ollut keskusteluissa mukana.

– Mutta sen tiedän aivan varmaksi, että journalistisen riippumattomuuden korostaminen on tärkeätä myös hallitukselle. Ja käsitykseni on se, että syyt siihen, minkä takia Yleisradion rahat ovat kehyksessä eivätkä kehyksen ulkopuolella, löytyvät enemmän budjettitekniikasta ja siitä tavasta, millä tavoin valtiovarainministeriö ja hallitus haluavat sisällyttää kaikki menot budjettikehykseen eivätkä jättää niitä budjettikehyksen ulkopuolelle, Zyskowicz sanoi.

– Ei ole kyse siitä, että haluttaisiin taloudella Yleisradiota uhata tai kiristää, hän jatkoi.

”Niin että tämä on varoitus.”

Heinäluoma tivasi yhä, miksei parlamentaariesen työryhmän yksimielistä esitystä toimeenpantu.

– Tästä on nyt puhuttu, esitetty monta kysymystä. Yhtään vastausta ei tule. Ministerit eivät puhu mitään. Hallituspuolueen edustajat yrittävät puhua mieluummin 70-luvun historiasta kuin tästä päivästä. Tämä jää edelleenkin täysin auki. Tämä on tämän päivän suomettumista ja vaikenemista tärkeässä asiassa.

Kansanedustaja Pia Viitanen (sd.) säesti Heinäluomaa ja totesi, että merkkejä uussuomettumisesta on ilmassa.

– Aion penätä tätä asiaa niin kauan, kunnes joku hallituspuolueen edustaja nousee ylös ja sanoo, että tästä on kysymys. Niin että tämä on varoitus. Näitä puheenvuoroja tulee aina, kun siihen on mahdollisuus tässä salissa, jossa penätään sopimusten pitämisen, suomalaisen sopimuskulttuurin ja Yleisradion aseman kunnioittamisen perään. Tulen kysymään jatkossakin aina, kun siihen on mahdollisuus: minkä takia parlamentaarisen työryhmän yksimielistä ehdotusta siirtää Yleisradion rahoitus kehyksen ulkopuolelle ei toteuteta ensi vuonna?, Heinäluoma jatkoi.

Satosen työryhmässä Heinäluoman tavoin mukana ollut kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilla (kesk.) lupasi, että asia pystytään selvittämään ihan huomispäivän aikana.

– Odotetaan rauhassa. Palataan asiaan, Anttila sanoi.

PS:n kansanedustaja kertoo nyt todellisen syyn huomautukselleen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla, perussuomalaisten kansanedustaja Kari Kulmala toteaa.

Kansanedustaja Kari Kulmala oli yksi neljästä perussuomalaisesta, jota kohtasi eduskuntaryhmässään kurinpidolliset toimet hallintarekisteriäänestyksen jälkeen.

Kansanedustajat Veera Ruoho, Mika Raatikainen ja Tom Packalén saivat viime viikolla ryhmältään varoituksen äänestettyään hallintalakirekisterilakia vastaan.

Kari Kulmala sai kuitenkin vain lievemmän rangaistuksen eli huomautuksen. Hänen on kerrottu olleen eduskuntatyöhön liittyvällä matkalla eikä hän sen vuoksi ollut äänestämässä eduskunnassa.

Kulmala tarkentaa nyt, mistä kokee huomautuksensa tulleen.

Matkalle lähtö ja poissaolo ei ollut Kulmalan mukaan rangaistuksen varsinainen syy, vaan se, että hän oli puhunut julkisuudessa hallintarekisteriä vastaan. Kulmala katsookin nyt, että kaikilla ei ole samanlaista sananvapautta Suomessa.

Kari Kulmala, mistä saitte huomautuksen?

– Todennäköisesti ilmaisunvapauden rikkomisesta elikä meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla.

Katsotte, että sitä on loukattu?

– Kyllä näin on. Mutta minä olen erittäin tyytyväinen tähän rangaistukseen. Pääasia, että sain samantyyppisen rangaistuksen kuin muutkin konstaapelit, jotka samantyyppisen rangaistuksen saivat.

Mutta teillähän oli meno, missä olitte?

– Minä olin Grönlannissa arktisten maiden parlamentaarikkojen kokouksessa, joka oli kaksi kuukautta aikaisemmin määrätty ja minä olin ainut suomalainen parlamentaarikko siellä. Olisihan se ollut varsin erikoista, jos arktisten alueiden puheenjohtajamaasta ei olisi ollut ketään siellä paikalla.

Huomautus tuli siis kuitenkin näistä julkisista kriittisistä mielipiteistä?

– Kyllä, näin on. Ja tietysti sanoin, että en ole tämän esityksen takana, että mikäli olisin täällä Helsingissä ja täysistunnossa niin, en olisi painamassa punaista nappia, mutta en olisi myöskään täysistunnossa hyväksymässä tätä.

Katsotte nyt sitten, että PS:n ryhmällä ei ole samanlainen sananvapaus kuin muilla?

– Tähän en sen kummemmin ota kantaa.

Äsken otitte.

– Joo kyllä, mutta se että tässä nyt nähdään, mikä sananvapaus on Suomessa ja myös se on helppo todeta, että perussuomalaisilla on ryhmäkuri.

Olisiko pitänyt jättää huomauttamatta sananvapauden takia?

– Ei ehkä sen sananvapauden takia, mutta tietysti jos ryhmässä tehdään jokin päätös, kyllähän sen takana pitäisi olla, mutta kun minä en ole ollut alusta lähtienkään tässä asiassa. Eli minä ja nämä kolme muuta konstaapelia olemme olleet sitä mieltä, että tämä on väärä päätös ja aika sen tulee näyttämään, oliko se väärä päätös.

– Minusta kyllä näyttää nyt siltä, että jos minä sököä pelaan, niin minulla on nyt paremmat kortit kuin vastapuolella, Kari Kulmala sanoo.

Hän ei myöskään ole tyytyväinen siihen, että poliisikansanedustajat saivat rangaistuksestaan tiedon medialta.

– Ei se nyt oikein hyvää hallintotapaa ole ainakaan, että mediasta luetaan rangaistukset. Kyllä ne pitäisi henkilökohtaisesti ensin antaa. Jos minä poliisina menen kolaripaikalle ja totean, että siellä on joku loukkaantuneena, enhän minä medialle kerro ensin niistä loukkaantuneista ja heidän henkilötietojaan, vaan kyllähän minä kerron heidän omaisilleen.

Oppositio ryöpytti hallitusta TE-palveluiden kohtalosta: ”Uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen.

Oppositio ryöpytti hallitusta tiistaina työvoimapalveluiden kohtalosta sote-uudistuksessa, kun eduskunta keskusteli tulevien maakuntien rahoituksesta.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) oli huolissaan siitä, että työvoimapalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa maakuntien hoidettavaksi.

– Riski piilee siinä, että työvoimatoimet saattavat jäädä nykyistä vähemmälle huomiolle, kun työttömyydestä aiheutuvat taloudelliset menot eivät ole maakuntien vastuulla, sillä valtio vastaa työttömyysetuuksien kustannuksista, Tuppurainen sanoi.

Tilannetta mutkistaa Tuppuraisen mukaan se, että niin sanotun kasvupalvelukertoimen myötä maakunnan saama rahoitus määräytyy sen mukaan, kuinka korkea työttömyys maakunnassa on.

Tuppuraisen mukaan työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa ja rahoituksen tulisi tulla maakunnille korvamerkittynä.

– Maakunnissa todennäköisesti halutaan panostaa sote-palveluihin ja muut palvelut uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle, edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) puolestaan totesi.

Työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa.

Hallituspuolueiden edustajat kiistivät sosiaalidemokraattien arviot, että työvoimapalvelut jäisivät sote-uudistuksen myötä vaille riittävää huomiota.

– En tiedä maakuntaa, missä ei oltaisi huolissaan maakunnan työttömyyden hoidosta. Uskon siihen, että kyllä maakunnissa itse tiedetään paljon paremmin kuin täällä ministeriössä mikä on maakunnalle parhaaksi, Timo V. Korhonen (kok.) sanoi.

Myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) puolusti maakuntien oikeutta päättää rahankäytöstään.

– Kyllä meidän täällä eduskunnassa pitäisi enemmän luottaa siihen, että maakunnissa päättäjät ajattelevat maakuntansa etua. He tuntevat ne erityisasiat, millä he katsovat, että oma maakunta voi lähteä kasvuun, Vehviläinen painotti.

Toimi Kankaanniemi (ps.) puolestaan painotti, että maakunnan demokraattisesti valitut päättäjät voivat painottaa niitä tarpeita, joita kussakin maakunnassa on.

Vihreiden puheenjohtajakisan konsensus lumetta? – pinnan alla kytee kamppailu puolueen suunnasta

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli
Vihreiden puheenjohtajaehdokas Maria Ohisalo esittäytyy vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä toukokuussa.

Vaikka vihreiden puheenjohtajaehdokkaat näyttävät julkisuudessa yhtenäiseltä joukolta, todellisuudesta kandidaattien mielipiteistä on löydettävissä huomattavaa hajontaa.

Tämä ilmenee Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen Poliittiset kuplat –hankkeen blogikirjoituksesta.

Analyysissä vertaillaan puheenjohtajaehdokkaiden Helsingin Sanomien kuntavaalikoneeseen tekemiä vastauksia vasemmisto-oikeisto sekä konservatiivi-liberaali-ulottuvuuksilla.

Arvoja tarkastellaan suhteessa eduskuntapuolueiden kuntavaaliehdokkaiden keskimääräisiin vaalikonevastauksiin.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Vaalikonevastausten perusteella selviää, että ehdokaskaartin ääripäitä edustavat Maria Ohisalo ja Mikä Flöjt. Jälkimmäinen on arvoiltaan keskimääräistä vihreiden ehdokasta konservatiivisempi ja talous- ja sosiaalipoliittisesti tukevasti keskustassa.

Ohisalo puolestaan on arvoiltaan hyvin liberaali, mutta blogikirjoitusta lainaten ”talous- ja sosiaalipoliittisesti vielä enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi keskimääräinen vasemmistoliittolainen”.

Muut kandidaatit sijoittuivat analyysissä Ohisalon ja Flöjtin väliin. Ehdokkaista Krista Mikkonen on lähimpänä niin sanottua ”perusvihreää”.

Vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Mikäli puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa nousee Emma Kari tai Maria Ohisalo, tullee vasemmistoliitto olemaan puolueelle yhä luonnollisempi yhteistyövaihtoehto.

Blogitekstissä arvaillaan, ettei tuleva puheenjohtaja tule edeltäjänsä tavoin sanallistamaan onko vihreät vasemmisto- vai oikeistopuolue. Vaalikonevastausten perusteella vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Kirjoituksessa kuitenkin muistutetaan, että Ville Niinistön puheenjohtajakaudella leimalliseksi muodostunut yleispuolueellisuus saa puheenjohtajaehdokkaiden katseet kohdistumaan poliittisen nelikentän kaikkiin ilmansuuntiin.

Puolueen ollessa kovassa nosteessa kandidaatit eivät halua tehdä voimakkaita irtiottoja suhteessa istuvaan puheenjohtajaan. Blogitekstissä kuitenkin esitetään, että kampanjoinnin konsensushakuisesta ulosannista huolimatta uudella puheenjohtajalla on vihreiden suunnan kannalta merkittävä vaikutus.

Karin ja Ohisalon ohjauksessa korkeasti koulutettujen suosima vihreät laajenisi luultavimmin vasemmalle. Mikäli ruoriin tarttuu puolestaan Flöjt tai Mikkonen, kannatus luultavimmin kasvaisi maakunnissa ja talous- ja sosiaalipolitiikassa keskustalaisesti ajattelevien keskuudessa.

Sopuisan ulkokuoren alla kyteekin kamppailu puolueen tulevasta suunnasta. Ennen kaikkea vaalien jälkeen korostuu se, mikä puolue kelpaa vihreille jatkossa yhteistyökumppaniksi.

Helatorstai mahdollistaa monien pääsyn Koiviston hautajaisiin – Mutta muistatko päivään liittyvän pienen historian ironian?

Kuva: lehtikuva / hans paul
Presidentti Mauno Koivisto.

Presidentti Mauno Koivisto haudataan valtiollisin menoin helatorstaina Helsingissä.

Presidenttien kirkkosuhteesta kirjaa työstävä, kirkon ja valtion suhteita tutkinut dosentti Ville Jalovaara toteaa, että helatorstai, arkipyhä on oikein sopiva päivä hautajaisille.

– Maa jossain määrin pyörii hitaammilla kierroksilla. Päivä palvelee tarkoitusta, koska on enemmän niitä, joilla on parempi mahdollsuus osallistua hautajaisiin. Jos olisi tavallinen arkipäivä, osallistuminen ei olisi monille niin helppoa, Jalovaara toteaa.

Koiviston kuolema on koskettanut suomalaisia syvästi ja Helsingin kaduille odotetaan kymmeniätuhansia, jopa sataatuhatta ihmistä.

Perjantaina ilmestyvässä Demokraattissa päätoimittaja Mikko Salmi kirjoittaa Salmiakkia-kolumnissaan pienestä historiallisesta ironiasta, joka liittyy Mauno Koivisto saattaamiseen haudan lepoon juuri helatorstaina.

Koivisto nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen, kun ne oli aiemmin siirretty lauantaille.

Salmi kirjoittaa, miten Koivisto tarkan markan miehenä oli huolissaan rikkonaisista työviikoista ja asettui tuolloin kiistassa kirkkoa vastaan.

– Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

– Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle, Mikko Salmi summaa.

Koivisto näytti kirkolle kaapin paikkaa.

Ville Jalovaara toteaa historiankirjoista sen, että myös SDP:n ministereitä oli vuonna 1986 äänestämässä omaa lakiluonnostaan vastaan, hekään eivät olisi halunneet siirtää helatorstaita torstaipäivään.

Jalovaara sanoo Koiviston katsoneen arkipyhiä työmarkkinoiden näkökulmasta.

Koivisto oli Jalovaaran mukaan sisäisesti uskonnollinen kristitty ja luterilaisen kirkon jäsen.

– Kun Koivisto kävi yksityisiä keskusteluja papiston ja piispojen kanssa, hän saattoi esimerkiksi olla kiinnostunut virsistä, Jalovaara sanoo.

Kirkon ja valtion suhteisiin Koivisto suhtautui niin, että niitä piti pyrkiä etäännyttämään – kirkollisen ja maallisen regimentin välillä piti olla reilu ero. Hän ei muun muassa olisi halunnut nimittää piispoja, tämä toive ei kuitenkaan toteutunut vielä Koiviston aikana vaan vasta myöhemmin.

Hän toteaa, että samalla tavalla kuin Koivisto välillä tölväisi toimittajia sopuleiksi, hän tasaisin väliajoin näytti kirkolle kaapin paikkaa.

– Hän ei pitänyt kirkon yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaan halusi enemmänkin pitää kirkon uskonnon alueella. Hän ei kaivannut kirkkoa neuvomaan häntä politiikkaan ja maan johtamiseen. Esimerkiksi perheneuvontaa kirkon oli sopivaa tehdä, mutta sen ei pitänyt ottaa kantaa mihinkään ulkopolitiikan asioihin, Jalovaara sanoo.

Ville Jalovaara on pohtinut Koiviston taustoja ja kirkkosuhdetta myös Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, jossa käydään muun muassa läpi arkkipiispa John Vikströmin ja Koiviston yhteiskunnallista debattia vuodelta 1991.

Vaikka julkisuudessa otettiin tiukastikin yhteen, Jalovaara tietää Koiviston käyneen katsomassa Vikströmiä sairaalassa vuonna 1998, kun tältä oli leikattu eturauhassyöpä.

– Koivisto osasi olla ihmisenä ihmiselle.

Vihreitä miehiä koskevalle lainmuutosesitykselle kiitosta – SDP:n Mika Kari: ”Äärimmäisen tarpeellista”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Venäläiset tunnuksettomat joukot piirittivät ukrainalaista varuskuntaa Perevalnojen kylässä Krimin niemimaalla Ukrainassa maaliskuussa 2014.

Tunnuksettomia sotilaallisia joukkoja eli niin sanottuja vihreitä miehiä koskeva lainmuutosesitys sai kiittävän vastaanoton eduskunnassa tiistaina.

Poikkeuksellisesti myös oppositiopuolueiden kansanedustajat kiittelivät hallituksen esitystä eduskunnan lähetekeskustelussa.

Esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakia muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi sotilastunnusten perusteella.

Samalla myös rikoslain alueloukkausta koskevaa säännöstä muutettaisiin kattamaan tunnuksettomat sotilaat.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan nyt ehdotetulla lakimuutoksella tukitaan vihreiden miesten mentävä aukko Suomen lainsäädännössä.

– Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia, Niinistö sanoi eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut huonompaan suuntaan eivätkä perinteiset uhkakuvat enää riitä mahdollisten uhkien hahmottamisessa.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen ja tapahtumiin Itä-Ukrainassa, missä on käytetty tunnuksettomia mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia joukkoja.

– Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Se on omiaan hidastamaan valtion päätöksentekokykyä. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä, ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä, Niinistö sanoi eduskunnalle.

– Hämää ja harhauta, siinä hybridisodankäynnin idea pähkinänkuoressa.

Kansanedustajat istuntosalin eri laidoilta kiittelivät hallituksen esitystä. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n Mika Kari piti hallituksen esitystä ”äärimmäisen tarpeellisena”.

Pienimmän oppositiopuolueen kristillisdemokraattien Antero Laukkanen puolestaan kiitteli hallituksen ketteryyttä ja nopeutta asiassa.

– Tämä lakiesitys osoittaa sen, että Suomi suhtautuu vakavasti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen koko Euroopan alueella, Laukkanen sanoi.