On hyvä, että olemme huolissamme syntyvyydestä ja puhumme eri medioissa paljon ydinperheistä ja perheiden tukemisesta. Olisiko kuitenkin aika nostaa esille myös yksinasuvien taloudet? Yleisimpinä syinä yksinasumiseen pidetään eliniän nousua, avioerojen yleistymistä ja tulotasojen kasvua. Osalle se on selvä valinta.

Se miksi halusin nostaa esille asian, johtuu siitä että mitä vanhemmaksi elämme, sitä varmemmin päädymme asumaan yksin. Onko meillä resursseja pitää huolta yksinasuvista vanhuksista? Monet tarvitsevat apua jossain kodin askareissa, vaikka pääsääntöisesti selviäisivät yksin. Huomaammeko mahdolliset sairaudet ajoissa ihmisillä, jotka asuvat yksin ja varsinkin tilanteessa, jossa heillä ei ole sukulaisia?

Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneistä 70 prosenttia asuu yksin ja suuret ikäluokat vasta lähestyy noita lukemia. Naisten osuus yksinasuvista nousee mitä vanhemmaksi eletään. Onko meidän palvelurakenne sellainen, ettei ketään jätetä yksin?

Mielenterveysongelmat ovat yksi keskeisimmistä yksineläjien terveysongelmista. Nuorista naisista lähes joka kolmas ja miehistä joka neljäs on kokenut masennusta ja lähes joka viidennellä on ollut itsemurha-ajatuksia. Hieman vanhemmilla masentuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia on myös selvästi enemmän kuin heillä, jotka eivät asu yksin.

Onneksemme maassa on hallitus, joka tekee politiikkaa ihminen edellä. Pidetään huoli, että vanhuksilla on turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Muistathan sinäkin aina tervehtiä ja kysyä vointia. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joita jokainen meistä voi tehdä ja omalla toiminnallaan osoittaa välittävänsä ja huomioivansa toisen ihmisen.

Yksin tai yhdessä, kuitenkin niin että elämme ihmisarvoisen elämän.

Lähde: Yksin osana elinkaarta, valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 66/2018

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies ja puolueosaston puheenjohtaja Lapualta.