Yle-muistio vuodelta 2011 kertoo syvistä erimielisyyksistä — Timo Harakka: Moni on kysynyt, miksi lähdin 2014 — Jääskeläinen: ”Ylessä nyt vakava ilmapiiriongelma”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Timo Harakka.

Ylellä pitkään toimittajana työskennelleen Timo Harakan muistio kesältä 2011 avaa jälleen uuden näkökulman Ylen journalistiseen kulttuuriin ja toimittajien ja toimituksen johdon ja ennen kaikkea päätoimittaja Atte Jääskeläisen väliseen suhteeseen.

Suureen toimituskokoukseen valmisteltiin muistio ajankohtaistoimituksen kokemista epäkohdista, joihin Atte Jääskeläinen joutui vastaamaan kohta kohdalta.

Muistio on ollut esille aiemminkin, vuonna 2011 Jääskeläinen kommentoi sen sisältämiä tietoja yksityiskohtaisesti Voima-lehdessä. Uutta tietoa muistion osalta on se, että muistion on laatinut Timo Harakka.

Viime ja tällä viikolla ryöpsähtänyt keskustelu Jääskeläisen toimista Ylen johdossa myös nostaa tapahtumat viiden vuoden takaa uuteen valoon. Harakka kommentoi muistiota Demokraatille perjantaina uudempien tapahtumien valossa.

— Moni on kysynyt, miksi erosin Yleisradiosta loppuvuonna 2014 lähes 17 vuoden uran jälkeen. Kuten Pekka Ervasti, olen erosopimuksessa sitoutunut olemaan kertomatta irtisanoutumiseen liittyvistä syistä. Sen voin kuitenkin sanoa, että oma uskoni Ylen journalismiin, josta olin hyvin ylpeä, alkoi horjua kesällä 2011.

Ylellä pyöri samaan aikaan 10 kirjaa rahasta -sarja, joka palkittiin Kultaisella Venlalla. Se ei Harakkaa paljon lohduttanut.

— Lähtölaskenta alkoi, Harakka sanoo.

Koska työhömme on puututtu poikkeuksellisen tiheään ja vieläpä vaalien alla, on syntynyt kuva, että suuria poliittisia puolueita, varsinkaan keskustaa, ei sovi käsitellä tavalla, josta ne itse saattavat ärsyyntyä.

Demokraatti nostaa nyt esiin otteita, joita nykyinen SDP:n kansanedustaja Harakka kirjasi 15.6.2011 päivättyyn muistioonsa isoa toimituskokousta varten Ylellä vuonna 2011. Jo tuolloin toimittajien parissa oli Harakan mukaan kovaa kritiikkiä Atte Jääskeläistä kohtaan.

Muistioon kirjatut kohdat liittyvät etenkin Jääskeläisen tapaan käsitellä keskustaa koskenutta uutisointia.

Ylen keskusta-uutisointi on jälleen noussut tikun nokkaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) Terrafame-uutisoinnissa.

Seuraavassa Demokraatti nostaa esiin lainauksia Timo Harakan muistiosta. Muistio on tehty hänen omissa nimissään ja siihen on siis kirjattu hänen henkilökohtaiset näkemyksensä asioiden kulusta, vaikka hän käyttääkin siinä me-muotoa viitaten laajemmin toimittajayhteisöön.

Harakan muistio on otsikoitu: ”Luotettavaa journalismia – kenen silmissä?” Alaotsikkona on ”Puuttuminen riippumattomaan ajankohtaisjournalismiin lopetettava”.

– Päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan, Harakka aloittaa muistionsa johdannossa.

– Koska työhömme on puututtu poikkeuksellisen tiheään ja vieläpä vaalien alla, on syntynyt kuva, että suuria poliittisia puolueita, varsinkaan Suomen Keskustaa, ei sovi käsitellä tavalla, josta ne itse saattavat ärsyyntyä. Tätä kuvaa vahvistavat päätoimittaja Jääskeläisen toteamukset, joiden mukaan Yleisradion rahoitusratkaisu liittyy Ylen journalismin ”luotettavuuteen” (viimeksi HS 27.5.). Nämä viestit ovat ristiriidassa journalistisen riippumattomuuden periaatteittemme kanssa. Toisekseen ne voivat johtaa itsesensuuriin, kun toimittaja haluaa välttää johdolle epämieluisia aiheita, Harakka kirjoittaa.

Tämän jälkeen seuraa Harakan argumentointia tukevia esimerkkejä. Yksi tapauksista liittyy pääministeri Mari Kiviniemeen ja Nuorisosäätiö-uutisointiin. Yle teki asiassa oikaisun.

– Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Pidettyään sekä Tampereella että Helsingissä toimituksille jyrkät puhuttelut päätoimittaja Jääskeläinen pyysi virhettä anteeksi julkisesti ja näyttävästi, Harakka kirjoittaa.

– Oliko vaihetta anteeksipyyntöön vielä kiistämisten ja oikaisujen jälkeen? Olisiko siihen ryhdytty, jos kyseessä olisi ollut vähäisempi taho kuin johtava poliitikko? Olisiko toimittu näin myös muulloin kuin vaalien alla? hän jatkaa ja katsoo, että anteeksipyyntö lähetti viestin alttiudesta poliittiselle painostukselle.

– Päätoimittajan voimakas reaktio sattumanvaraiseen virheeseen antoi merkin siitä, että toimittajien on syytä ennakoida poliittisten päättäjien kielteiset reaktiot ja välttää niitä. Toimittajan tulee ajatella Yleisradio Oy:n etua, ennen kaikkea yhtiön rahoitusta. Tämä johtaa helposti itsesensuuriin, kun suunnitellaan poliittisia aiheita.

– Toimituksen johdon paniikkimielialasta kertoo myös se, että torstaina 26.1. hyllytettiin A-Talk-ohjelman puffi, joka oli jo ehtinyt pyöriä televisiossa. Yksikään keskustapoliitikko ei ollut suostunut Nuorisosäätiö-aiheiseen keskusteluun, mutta kohun keskushenkilö oli silti antanut haastattelun. Puffi kuului näin: ”Vaalirahakohu paisuu. Keskusta vaikenee, mutta Antti Kaikkonen puhuu. Katso A-Talk.” Tämä oli siis liikaa.

Toisena esimerkkikokonaisuutena Timo Harakan muistiossa nousee esiin kevään 2011 merkittävä teatteritapaus Eduskunta Helsingin Ryhmäteatterissa. Poliittisena näytelmänä Eduskunta ottaa kantaa myös vuoden 2009 lautakasajupakkaan eli Silminnäkijä-ohjelmaan, jossa väitettiin silloisen pääministerin Matti Vanhasen saaneen Nuorisosäätiön ansiosta rakennustarvikkeita ilmaiseksi. Vanhanen kiisti väitteet, joita ei voitu julkisesti vahvistaa.

Harakka kirjoittaa muistiossaan siitä, mitä hänen mukaansa tapahtui, kun A-Studio 2.3. käsitteli näytelmää.

– Toimituspäällikkö Matti Virtanen hyväksyi 2.3. A-Studioon tehdyn jutun käsikirjoituksen, mutta päätoimittaja Jääskeläinen tulkitsi, että nimenomaan Yle ottaa kantaa itse lautakasa-asiaan. Hän vaati muutoksia juontoihin, joita toimittajat itse pitivät neutraaleina. Virtanen muokkasi juontoja Jääskeläisen toiveiden mukaisesti, niin että mm. korostetaan: ”Teatterissa eivät kuitenkaan päde journalismin eettiset ohjeet, joten julkisuuteen voidaan päästää myös varmistamattomia väitteitä.”, Timo Harakka kirjoittaa.

Tämäkään ei Harakan mukaan riittänyt, vaan näytelmäkatkelmasta piti myös poistaa yksi Vanhaseen ja lautakasaan liittynyt fiktiivisen henkilön repliikki, joka kuului seuraavasti: ”no mutta siis ihan oikeesti, et sille on rakennettu kämpät ilmaseks, ja sitten jotkut toiset on velkavankeudessa.”

Päätoimittajan tukea tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun merkittävät poliitikot arvostelevat meitä voimakkaasti. Nyt saatu viesti on päinvastainen: poliitikkoja ei pidä ärsyttää.

Kolmas Harakan muistion tapaus liittyy vaalikampanjaan, jossa Ylessä oli Harakan mukaan syntynyt oivallus, että perussuomalaisten menestys mielipidetutkimuksissa on raakadatassa vielä hurjempaa kuin korjauskertoimin käsitellyissä julkaistuissa tuloksissa.

– Aivan yllättäen lupa jutuntekoon oli haettava itse päätoimittajalta, joka suhtautui aiheeseen kielteisesti. Syyksi kerrottiin, että Ylen ja Taloustutkimuksen ennusteet epäonnistuivat 2007, mikä on edelleen arka asia.

– Toimittajan oli poikkeuksellisesti esitettävä suoraan päätoimittajalle käsikirjoitusluonnoksia. Jääskeläinen ei luottanut toimittajan ammattitaitoon. Jutuntekolupaa anoessa kului useita viikkoja kuuminta vaalikampanjaa, niin että Helsingin Sanomat ehti tarttua aiheeseen ennen A-Studiota, samoin ainakin Aamulehti. Lopullista juttua leikattaessakin päätoimittaja oli läsnä ja vaati varsin yksityiskohtaisia korjauksia, sanamuotoja myöten, Harakka kirjoittaa.

Neljäntenä tapauksena Harakka nostaa esiin Pressiklubin toukokuulta 2011. Tässä oli kyse siitä, saako Pressiklubissa näyttää jo A-studiossa esitetyn vuoden 1980 videon, jossa presidentti Urho Kekkonen kaatui. Kaatumista oli verrattu Suomen MM-kultajoukkueen Pasi Nurmisen kaatumiseen lentokoneen portaiden alapäässä. Keskustan Suomenmaa-lehti oli pääkirjoituksessaan närkästynyt Kekkos-videon rinnastamisesta jääkiekkolijoiden koheltamiseen.

Suomenmaan pääkirjoituksessa todettiin, että Ylen johdon on syytä pitää vähintään puhuttelu talon sisällä, ”eikä haittaisi, vaikka laajempikin anteeksipyyntö tulisi jakeluun”.

Ylen ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt perusteli päätöstä näyttää Kekkosen kaatumisesta Pressiklubissa lyhennetty otos sillä, että päätös lyhentää kohta johtui siitä, että A-studion jutusta tuli varsin runsaasti kielteistä palautetta eikä haluttu tökkiä uudestaan ihmisten tunteita.

Esimerkkitapausten jälkeen Harakka kirjoittaa otsikolla ”Luottamus on palautettava”, miten toimituksen työnjohto on hänen mukaansa ontunut pahasti jokaisessa mainitussa tapauksessa. Toisaalta hän myös antaa ymmärrystä viittaamalla johdon työpaineisiin.

– Ilmeisesti toimituksen johtoa kuormitetaan niin paljon hallinnollisilla tehtävillä, että he eivät pysty paneutumaan journalistiseen työhön, josta kantavat vastuuta. Kiire on tuottanut virheitä, vääriä tilannearvioita ja hätiköityjä ratkaisuja. Sisältöjen johtaminen on alimitoitettua.

Harakka kuitenkin jatkaa, että aidosti riippumaton, rohkea journalismi on mahdollista vain, jos toimituksen johto tukee ja kannustaa toimittajia.

– Päätoimittajan tukea tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun merkittävät poliitikot arvostelevat meitä voimakkaasti. Nyt saatu viesti on päinvastainen: poliitikkoja ei pidä ärsyttää. Jos täytyy valita, toimituksen johto on vallanpitäjien eikä journalistien puolella, Harakka kirjoittaa.

– Luotettavuus on Ylen uutisten ydinarvo. Näyttää siltä, että journalismimme pitää olla nimenomaan vallanpitäjien kannalta luotettavaa. Poliittisen vallan pitää voida luottaa Yleen. Parhaassa tapauksessa yllämainitut puuttumiset ovat ylimenokauden ongelma, kahden toimituskulttuurin törmäys. Pahimmillaan on niin, että ajankohtaistoimitusta halutaan kesyttää, vaimentaa ja vaientaa, hän jatkaa.

– Toivomme, että päätoimittaja Jääskeläinen vakuuttaa meidät siitä, että ajankohtaistoimitukseen luotetaan. Että hän jopa toivoo kovia juttuja aiheista, jotka päättäjät mieluiten pitäisivät salassa. Että jutuista mahdollisesti syntyvä meteli ei ole missään tapauksessa julkaisemisen este – että johto kokee tärkeäksi tehtäväkseen olla tarvittaessa puskurina, Harakan muistio päättyy.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Atte Jääskeläinen.

Atte Jääskeläinen.

Journalistietiikkaani sisältyy ajatus siitä, että pitää olla kohteille reilu.

Atte Jääskeläinen sanoo perjantaina Demokraatille muistavansa, että Harakka laati muistion. Jääskeläisenkin mukaan muistion tapahtumat myös käsiteltiin toimituksen kanssa kokouksessa. Jääskeläisen mielestä muistiossa oli virheitä joka kohdassa.

Jääskeläinen sanoo myös, että muistion asiat liittyvät paljolti vaalirahajupakkaan 2011 ja lautakasaan.

— Ne olivat siihen aikaan poliittisen journalismin keskeisimmät aiheet. Niihin liittyi se, että lautakasa oli Ylelle aika traumaattinen aihe.

Jääskeläinen vertaa silloista tilannetta Ylen MOT-ohjelman viime kevään Sipilä-uutisointiin.

— Jos on kerran ajautunut tilanteeseen, jossa yhtiön journalismi ei pysty osoittamaan oikeaksi väitettä siitä, että pääministeri (Vanhanen) on ottanut vastaan korruptiota, silloin on kohtuullisen huolella mietittävä uudelleen sen väitteen uudelleen esittämistä.

Lautakasajupakka ei johtanut lopulta Vanhasen kohdalla edes esitutkintaan.

Miten kommentoit syytöksiä, että asetut vallanpitäjien puolelle toimittajia vastaan?

— Journalistietiikkaani sisältyy ajatus siitä, että pitää olla kohteille reilu. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jos julkaistaan vallanpitäjistäkin negatiivisia tietoja, niiden pitää pitää paikkansa ja kritiikin pitää perustua tosiasioihin ja sen lisäksi heitä pitää kuulla.

— Tässä muistiossa viitataan siihen, että ei olisi pitänyt pyytää anteeksi (Kiviniemeltä), ensinnäkin en ole silloin pyytänyt anteeksi vaan pahoitellut sitä, että julkaisimme yksittäisistä ihmisistä virheellisiä tietoja heitä etukäteen kuulematta. Sellaisessa tilanteessa koin tarpeelliseksi pahoitella heille aiheuttamaamme vahinkoa.

Jääskeläinen ei pidä toimintaansa tältä osin paheksuttavana.

Miksi fiktiivisen näytelmän repliikkiä ei voi esittää Ylen ohjelmassa?

— Pohdimme toimituspäällikkö Matti Virtasen kanssa asiaa eettisesti perusteellisesti. Eduskunta-näytelmähän oli journalismin ja fiktion välimuoto. Se oli näytelmä, jonka sanottiin perustuvan autenttisiin lähteisiin. Kannattaa muistaa, että meillä oli alla oikea lautakasa-väite.

Jääskeläinen on kommentoinut kysymystä myös Voima-lehdessä 2011. Demokraatille hän sanoo nyt:

— En halunnut ja muistaakseni Matti Virtanen oli samaa mieltä, että jutun olemus ei muuksi muuttunut, kun siitä poistettiin kyseinen lause.

Ymmärrätkö, miksi moni tuntee, ettei uskalla tai saa tehdä sellaista journalismia Ylellä kuin haluaisi?

— Viisi vuotta sitten oli tilanne, että Yleisradion uutistoiminta, jota olin johtanut jo aika monta vuotta, ja ajankohtaistoiminta yhdistettiin samaa yksikköön. Uutistoiminnan puolella tällaisia kulttuuriongelmia ei oikeastaan koskaan ollut. Oli totuttu siihen, että ollaan hyvin huolellisia faktojen kanssa ja siihen, että toimituksen johto on mukana myös silloin, kun on vaativia harkinnan paikkoja. Ajankohtaistoiminnan puolella tällaista kulttuuria ei ollut, vaan siellä toimitus itse vastasi pitkälti kaikesta. Kun siirryimme yhdenmukaisiin toimintoihin uutis- ja ajankohtaistoiminnassa, tuli ajankohtaistoiminnassa kulttuurishokki siitä, että heidän juttujaan tarkastetaan enemmän kuin he olivat tottuneet. Ja siitä itse asiassa taitaa olla kysymys tässä viime päivienkin asiassa.

Kysymykseen keskusta-yhteyksistään Jääskeläinen vastaa, ettei hänellä ole ”mitään yhteyksiä keskustaan eikä mitään sympatioitakaan”. Hän sanoo olleensa ”maalaistalon poikana” keskustanuorissa teinivuosinaan.

— Olen varmaan pragmaattinen porvari, hän kuvailee nykyistä poliittista suuntautuneisuuttaan.

Jääskeläinen myöntää, että Ylessä on vakava ilmapiiriongelma. Osa porukasta ei luota Jääskeläiseen ja osa taas luottaa, mutta kokee ”ajojahdin” Yleä ja häntä kohtaan kohtuuttomaksi.

Hän kertoo pitäneensä perjantaina puolentoista tunnin keskustelun työntekijöiden kanssa.

— Tilanne on paha kaikille. Mutta siellä oli erittäin rakentavia puheenvuoroja. Koen, että se oli hyvä pohja rakentaa jatkoa.

Koetko oman asemasi turvatuksi?

— Se ei ole relevantti kysymys. Tehtäväni on kantaa päätoimittajan vastuuta niin kauan tehtävässä olen. Sen mandaatin antaa Ylen hallitus.

Pääministeri Juha Sipilästä (kesk.) Jääskeläinen sanoo, ettei tämä anna palautetta usein. Jääskeläisen mukaan hän ei ole saanut pääministeriltä palautetta kuin asioista, jotka liittyvät Sipilän henkilökohtaiseen varallisuuteen, yritystaustaan tai uskonnolliseen vakaumukseen. Näissä kysymyksissä Sipilä on kokenut Jääskeläisen mukaan tulleensa loukatuksi.

— On johtavia suomalaisia poliitikkoja, jotka reagoivat paljon useammin kuin Sipilä, mutta kyllä Sipilän viime perjantain reaktio oli ihan omaa luokkaansa rajuudessaan.

Toimittajat: Rane Aunimo, Johannes Ijäs

Haatainen: ”Ei ole oikein, että Suomi vie aseita maihin, jossa niitä saatetaan käyttää myös siviilejä vastaan”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Tuula Haatainen MTV3:n Suuressa Presidenttitenttissä 13.12.

Keskiviikkoiltana nähtii ensimmäinen presidenttiehdokkaiden tv-tentti. MTV:n tentissä pohdittiin muun muassa pohtimaan Suomen asevientiä.

Ehdokkailta kysyttiin, pitäisikö asevienti Saudi-Arabiaan ja Arabiemiirikuntiin pysäyttää.

Käsiään eivät tällä kohdin nostaneet ehdokkaat Paavo Väyrynen (Paavo Väyrysen valitsijayhdistys), Matti Vanhanen (kesk.) ja Laura Huhtasaari (ps.).

Tämä ei kuitenkaan kertonut kaikkea, sillä kaikilla ehdokkailla oli kriittisiä huomioita Suomen asevientiä kohtaan.

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen muistutti, että Jemenissä on ennennäkemätön kriisi, jossa siviilit kärsivät. Suomen pitäisi varmistaa, että suomalaisia aseita ei käytetä näitä ihmisiä vastaan.

Presidenttitentin jälkeen Haatainen on päivittänyt asiasta myös Facebook-sivuilleen.

– Suomen asevienti on kasvanut ja suuntautuu entistä enemmän Lähi-Itään. Puolustusministeri on myöntänyt ulkoministeriön linjauksen vastaisen aseviennin. Ei ole oikein, että Suomi vie aseita maihin, jossa niitä saatetaan käyttää myös siviilejä vastaan, Haatainen toteaa.

– Kansainvälisen asevientisopimuksen mukaan aseita ei pidä viedä sotaa käyviin maihin. Suomen pitää itse noudattaa kansainvälisiä sitoumuksia, että se voi vaatia samaa muilta, Haatainen toteaa.

Keskustelua aiheesta

”Kun se loppuu, loppuu sen syöminenkin” – Tämä herkku lähellä sukupuuttoa

Keskieurooppalaiset ovat herkutelleet ankeriailla ja niiden poikasilla lasiankeriailla. Nyt herkku uhkaa kadota merestä kokonaan, mutta perinneherkkua popsitaan vaan surutta..

EU-maiden kalastusministerit tyrmäsivät keskiviikkoaamuna EU-komission esityksen ankeriaan suojelemiseksi. Komission esitys olisi läpi mennessään kieltänyt aikuisten ankeriaiden kaupallisen kalastuksen ja ollut iso edistysaskel äärimmäisen uhanalaisen lajin suojelussa. Ankeriaiden määrä on romahtanut viimeisten 30 vuoden aikana.

EU-maiden kalastusministerit päättivät ankeriaan kalastuskiellon sijaan kolmen kuukauden rauhoitusajasta. Jäsenmaat saavat itse päättää rauhoituksen tarkemmasta ajoituksesta syyskuun ja tammikuun välisenä aikana.

– Olemme todella pettyneitä jäsenmaiden haluttomuuteen suojella äärimmäisen uhanalaista ankeriasta. Kalastusneuvoston päätös kolmen kuukauden rauhoitusajasta on laiha kompromissi, joka ei tule auttamaan ankeriaskannan elvyttämisessä”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.

Suomelle kiitosta

– Suomen kanta ansaitsee kuitenkin kiitosta, vaikka toivottua vaikutusta siltä ei lopulta ollutkaan. Suomi puolusti komission esitystä ja olisi halunnut ulottaa kalastuskiellon koskemaan myös ankeriaan poikasia, Ovaska sanoo.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on todennut, että kaikki ihmistoiminnasta johtuva ankeriaiden kuolleisuus pitää saada minimiin lajin pelastamiseksi. Ankeriaat ovat osassa EU:n jäsenvaltioita perinneruokaa.

– Se, ettei ankeriaan kalastusta rajoiteta edes lopullisen sukupuuton uhan edessä, on järjenvastaista – kun ankerias kuolee sukupuuttoon, loppuu varmasti myös sen syöminen, Ovaska sanoo.

Ankeriaiden määrä on pudonnut Euroopassa vain muutamaan prosenttiin 1970-luvun määristä. Ankeriaskannan romahdus näkyy selvästi myös Suomessa. Esimerkiksi Kokemäenjoella tehdyissä tutkimuksissa saatiin vuosina 2014 ja 2015 pyydettyä ainoastaan yksi nuori ankerias. Kokemäenjoki oli aikoinaan yksi maamme merkittävimmistä ankeriaiden elinalueista.

EU-maiden kalastusministerit tyrmäsivät keskiviikkoaamuna EU-komission esityksen ankeriaan suojelemiseksi. Komission esitys olisi läpi mennessään kieltänyt aikuisten ankeriaiden kaupallisen kalastuksen ja ollut iso edistysaskel äärimmäisen uhanalaisen lajin suojelussa. Ankeriaiden määrä on romahtanut viimeisten 30 vuoden aikana.

EU-maiden kalastusministerit päättivät ankeriaan kalastuskiellon sijaan kolmen kuukauden rauhoitusajasta. Jäsenmaat saavat itse päättää rauhoituksen tarkemmasta ajoituksesta syyskuun ja tammikuun välisenä aikana.

– Olemme todella pettyneitä jäsenmaiden haluttomuuteen suojella äärimmäisen uhanalaista ankeriasta. Kalastusneuvoston päätös kolmen kuukauden rauhoitusajasta on laiha kompromissi, joka ei tule auttamaan ankeriaskannan elvyttämisessä, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.

– Suomen kanta ansaitsee kuitenkin kiitosta, vaikka toivottua vaikutusta siltä ei lopulta ollutkaan. Suomi puolusti komission esitystä ja olisi halunnut ulottaa kalastuskiellon koskemaan myös ankeriaan poikasia, Ovaska sanoo.

Perinneherkku

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on todennut, että kaikki ihmistoiminnasta johtuva ankeriaiden kuolleisuus pitää saada minimiin lajin pelastamiseksi. Ankeriaat ovat osassa EU:n jäsenvaltioita perinneruokaa.

– Se, ettei ankeriaan kalastusta rajoiteta edes lopullisen sukupuuton uhan edessä, on järjenvastaista – kun ankerias kuolee sukupuuttoon, loppuu varmasti myös sen syöminen, Ovaska sanoo.

Ankeriaiden määrä on pudonnut Euroopassa vain muutamaan prosenttiin 1970-luvun määristä. Ankeriaskannan romahdus näkyy selvästi myös Suomessa. Esimerkiksi Kokemäenjoella tehdyissä tutkimuksissa saatiin vuosina 2014 ja 2015 pyydettyä ainoastaan yksi nuori ankerias. Kokemäenjoki oli aikoinaan yksi maamme merkittävimmistä ankeriaiden elinalueista.

AVAINSANAT

EU:ssa tapahtuu paljon, mutta… – Liisa Jaakonsaari: ”Koskaan aiemmin eduskunnalla ja mepeillä ei ole ollut niin vähän yhteyksiä kuin nyt”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Liisa Jaakonsaari.

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari pitää suomalaista keskustelua EU:sta tällä hetkellä hämmästyttävän vaisuna. Tämä siitä huolimatta, että EU:ssa tapahtuu enemmän kuin pitkiin aikoihin. Esimerkiksi Brexit-neuvottelut ovat tiukassa vaiheessa ja konkreettisia esityksiä talous- ja rahaliiton uudistamiseksi on saatu.

– Heikkeneekö Merkelin asema ja mikä on sosialidemokraattien rooli sekä mitä tapahtuu Saksa–Ranska-akselilla, joka on keskeinen, Jaakonsaari jatkaa.

– Suomessa keskustelua ei alusteta oikein missään. Hallituksen pitäisi alustaa. Hallitus on tässä suhteessa ollut hiljainen ja välttänyt kannanottoja, hän summaa.

SDP on arvostellut hallitusta voimakkaasti siitä, että Suomessa ei juuri käydä EU-keskustelua. Sitä on nähty eduskunnassakin vain lähinnä pääministerin ilmoituksen kautta, kun selonteko- tai tiedonanto-menettely takaisi perusteellisen käsittelyn ja samalla eduskunnan sitouttamisen prosessiin valiokuntakäsittelyn kautta.

– Eduskunnan kritiikki hallitukselle on oikeutettua, Jaakonsaari katsoo.

Vuodesta 2009 europarlamentaarikkona toiminut Jaakonsaari toteaa, että koskaan aiemmin eduskunnalla ja mepeillä ei ole ollut niin vähän yhteyksiä kuin tällä hetkellä Sipilän hallituksen aikana.

– Eduskunnan valiokunnat erittäin harvoin käyttävät meppejä asinantuntijoinaan. Suuri valiokunta ei ole kutsunut kertaakaan meppejä tämän hallituskauden aikana, tällaista kutsua ei ole vielä tullut ainakaan minulle tämän vaalikauden aikana. Kun on paljon asioita, joissa yksittäinen suomalaismeppi saattaa olla esittelijänäkin europarlamentissa, voisi kuvitella, että se toisi lisäarvoa, jos esittelijä voisi tulla kertomaan taustoista.

Jaakonsaari muistelee, ettei ole ollut tällä vaalikaudella yhdessäkään eduskunnan valiokunnassa asiantuntijana.

– Tällaista periksiantamisen tuntua ja vaisuuden tuntua on vähän joka tasolla Suomessa.

Mepit ovat eduskunnalle vielä käyttämätön voimavara.

SDP:n toinen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri toteaa, että suuri valiokunta käy Brysselissä yleisen agendan merkeissä. Kumpula-Natrin ollessa suuren valiokunnan puheenjohtaja matkat saatiin tuplattua yhdestä kahteen.

Kumpula-Natri kertoo itse käyneensä digi- ja roaming-asioissa eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Miapetra Kumpula-Natri.

Hänkin kuitenkin näkee, että mepit ovat eduskunnalle vielä käyttämätön voimavara, vaikka Suomea hyödyttävää tietoa eri asioista olisi todella paljon vaikkapa EU:n tulevaisuuslinjauksista.

Samat asiat kuin neuvostossa ja komissiossa kiertävät myös europarlamentin kautta, joten tämänkin vuoksi europarlamentaarikot ovat suomalaisministereille vielä alikäytetty tietolähde.

Kun Suomen päästä ei ole juuri valiokuntakutsuja kuulunut, Kumpula-Natri toteaa olleensa itse aktiivinen.

Jaakonsaaren tapaan Kumpula-Natri pitää hallituksen Suomessa virittämää EU-keskustelua tällä hetkellä riittämättömänä.

Valtioneuvoston parisenkymmentä EU-asioista kertovaa E-kirjettä ei Kumpula-Natrin mukaan riitä. Kun pääministeri hiljattain antoi ilmoituksen EU-asioista, linjausta ei ollut mahdollista saada etukäteen analysoitavaksi.

– Tämä on riittämätöntä, olen siitä samaa mieltä kuin moni Eurooppa-asioita seuraava taho.

Saatua ilmoitusta Kumpula-Natri luonnehtii minimalistiseksi, viisi riviä EU:n taloudellisesta integraatiosta tai maahanmuutosta ei riitä.

”Siinä olisi enemmän selkänojaa myös kansanedustajille.”

Opposition hallitukselle antamaa EU-kritiikkiä Kumpula-Natri kuvaa ”rohkeaksi”, mutta muistuttaa, että kritiikkiä on tullut myös myös elinkeinoelämältä.

Opposition argumenttia, jonka mukaan keskusta ja kokoomus ovat hallituksessa EU-kriittisten sinisten panttivankeja, Kumpula-Natri kuvailee jo vähän vanhahtavaksikin.

– Kyllä ne asiat ovat pöydällä joka tapauksessa. Ja hoitivathan sinisten ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö Suomen mukaan EU:n puolustusyhteistyöhön.

Kumpula-Natri kaipaisi myös hallitukselta tiedonantoa tai selontekoa EU-asioista.

– Siinä olisi enemmän selkänojaa myös kansanedustajille, jotka tapaavat tekevät ratkaisuja ja miettivät isoa kuvaa, Kumpula-Natri toteaa ja lisää, että se olisi tärkeää myös kansalaisilta EU-politiikalle tulevan oikeutuksen takia.

Lue huomenna 14.12. ilmestyvästä Demokraatista Erkki Tuomiojan haastattelu. Tuomiojan mielestä EU-asioiden parlamentaarinen seuranta- ja valvontajärjestelmä on tällä hetkellä eduskunnassa jo niin huonolla tolalla, että kysymys kuuluu jo, onko se enää perustuslain mukainen. Eduskunnan on vaikea saada tietoa EU-asioista ja asioita salataan liian herkästi. SDP pohtii Tuomiojan mukaan asian viemistä perustuslakivaliokuntaan. Asiaa kommentoi myös suuren valiokunnan puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen (kok.).

Ihalainen antoi hallitukselle vinkit Suomen kasvun edistämiseksi ja muistutti: ”Pohjimmiltaan meidän tärkein voimavara on ihminen”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Lauri Ihalainen ehdottaa, että Suomen EU-puheenjohtajakaudella noin parin vuoden päästä kierto- ja jakamistalous on Suomen yksi keskeinen kärkihanke.

SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen kiinnitti tänään alkaneessa eduskunnan budjettikeskustelussa huomiota siihen, että on tärkeää puhua myös kakun kasvatettamisesta eikä vain sen jakamisesta.

Hän lähestyi asiaa SDP:n vaihtoehtobudjetin pohjalta.

– Me olemme peräänkuuluttaneet oikeudenmukaisuutta, kaikkien mukana pitämisen tärkeyttä ja kasvavan eriarvoisuuden vähentämistä kansakunnan eheyden näkökulmasta, Ihalainen tiivisti.

Hän totesi vaihtoehtobudjetin rakentuvat julkisen talouden vastuulliselle taloudenhoidolle. Hän painotti myös työllisyyden merkitystä syrjäytymisen estämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.

– Me olemme esittäneet poikkeuksellisen paljon asioita, jotka liittyvät kasvuun ja kakun kasvattamiseen, ja tässä mielessä me tarvitsemme tällaista osaamisperusteista, vientivetoista kasvua. Me tarvitsemme innostavaa ilmapiiriä investoida nimenomaan Suomeen. Me tarvitsemme pk-yritysten ja itsensätyöllistäjien tukemista, näiden yritysten kansainvälistymistä, ja se pidemmän aikavälin kasvu rakentuu siitä, että luodaan edellytyksiä lisärahoittamalla ennen kaikkea tutkimusta ja tuotekehitystä, joita nyt on leikattu ja rajusti, parantamalla osaamista, koulutusta ja sivistystä, sitäkin on leikattu rajusti, Ihalainen sanoi.

Ihalaisen mukaan Suomessa tarvitaan myös elinkeinorakenteen uudistumista, työelämän uudistumista ja kilpailukyvyn parantamista. Tässä hän nosti esiin erityisesti kierto‑ ja jakamistalouden merkityksen.

– Toivon, että Suomen EU-puheenjohtajakaudella kierto- ja jakamistalous on Suomen yksi keskeinen kärkihanke.

Arktisen alueen kehittäminen heikolla pohjalla valtion budjetissa.

Ihalaisen mielestä iso asia on myös palvelualojen arvostuksen nostaminen, yleisesti ottaen ja erityisesti matkailun.

– Meidän pitää edelleen tukea, rakentaa infraa, tehdä valtion, kuntien ja yrityksien yhteistyötä palvelukeskittymien aikaansaamiseksi myös turismin näkökulmasta.

Uuden kasvun lähde on myös arktisen alueen kehittäminen.

– Varsin heikolla ja ohuella on ohitettu tämä kysymys myös ensi vuoden valtion budjetin yhteydessä. Olisimme odottaneet vahvempaa aktiivisuutta.

– Meidän huolemme on se, että vaikka nyt vienti vetää, niin korkean teknologian jalostusarvon viennin osuus on edelleenkin erittäin heikko. Meidän pitää nostaa jalostusarvoa ja saada uusia vienninlähteitä niin, että ne ovat ympäristön kannalta ja ilmaston kannalta kestäviä, ja tällaisia ovat ympäristöteknologiaan panostaminen, energiatehokkuus, osin myös palvelujen vienti.

Ihalainen mainitsi myös sen, että SDP on ehdottanut, että jokainen maakunta rakentaa omille vahvuuksilleen omat kasvu- ja elinkeinopoliittiset tavoitteensa.

– Pohjimmiltaan meidän tärkein voimavara on ihminen, sen osaaminen, jaksaminen ja siitä huolehtiminen, että kaikki pysyvät mukana. Suomen pitää olla sivistys‑ ja osaamisyhteiskunta. Meidän pitää ennen kaikkea myös panostaa työssä olevien ihmisten elinikäiseen oppimiseen, työn ja oppimisen vuorotteluun, ja tähän tarvitaan erittäin paljon uusia toimenpiteitä, jotka koskevat sekä yrityksiä että yhteiskunnan rahoitusta.

Pankit kiinni joulun välipäiviksi? – Lakko uhkaamassa, ylityökielto päällä

Pankit voivat olla kiinni välipäivinä.

Lokakuusta asti jatkuneissa neuvotteluissa ei ole päästy yhteisymmärrykseen yhdestäkään tärkeästä kysymyksestä, tiedottaa ammattiliito Pro. Pro tavoittelee paikallista sopimista työajoista sekä yleiskorotusta, joka nostaisi kaikkien alalla työskentelevien palkkoja. Työnantajaliitot esittävät suuria heikennyksiä ja työnantajan mielen mukaisia pieniä korotuksia. Neuvottelujen kaksi keskeisintä kysymystä ovat työajat ja palkankorotusmalli.

Mahdollinen lakko ajoittuisi joulun välipäiviin. Lakko vaikuttaisi niin, että pankkikonttorit pysyvät kiinni. Myöskään pankkien puhelinpalvelut eivät toimi, eikä lainaneuvotteluja käydä.

Työnantajaliitot Finanssiala ry ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry vaativat, että rahoitusalalla voidaan työnantajan päättämällä tavalla työskennellä maanantaista sunnuntaihin kaikissa tehtävissä. Osana tätä työaikojen muutosta työnantajat ovat vaatineet jaksotyötä sekä ylityökorvausten heikentämistä.

Rahoitusalan työaikamääräyksiä muutettiin viimeksi reilu vuosi sitten. Tuolloin sovittiin mahdollisuudesta sopia lauantaityöstä paikallisesti ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Pro ja muut rahoitusalan ammattiliitot ovat neuvotteluissa esittäneet, että sunnuntaityötä tehtäisiin samalla periaatteella kuin lauantaityötä nyt.

– Kokemukset lauantaityöstä ovat osoittautuneet myönteisiksi. On vaikea ymmärtää, miksi työnantaja vastustaa paikallisen sopimisen lisäämistä. Vai onko niin, että työnantajan tavoite on koko ajan ollut työnantajan määräysvallan lisääminen? Muilla aloilla vannotaan paikallisen sopimisen nimiin, mutta rahoitusalalla halutaan paluuta isäntävaltaan, toteaa Pron finanssisektorin johtaja Antti Hakala.

Rahoitusalan töitä tehdään pankeissa, rahoitus- ja korttiyhtiöissä. Alan työehdot koskevat noin 20 000 rahoitusalan ammattilaista.

Rahaa takovilla yrityksillä varaa korottaa palkkoja

Rahoitusalalla on käytössä ns. palkkakeskustelumalli eli pienempi osa palkankorotuksesta on tavattu jakaa henkilökohtaisten keskustelujen kautta työnantajan päättämällä tavalla. Jatkossa työnantaja haluaa jakaa jopa 60 prosenttia palkankorotuspotista palkkakeskustelujen kautta, jolloin yleiskorotuksen osuus jää nykyistä merkittävästi pienemmäksi. Muilla aloilla vastaava luku on noin 30 prosenttia.

– Rahoitusalan työntekijät ansaitsevat vähintään yhtä suuren yleiskorotuksen kuin muillakin aloilla on sovittu. Pankit ovat takoneet Suomessa viime vuosina miljardivoittoja. Pankkien tulokset mahdollistavat kyllä vähintään vastaavat palkankorotukset kuin muuallakin yksityisellä sektorilla, toteaa Hakala.

Rahoitusalalla jyllää iso rakennemuutos. Ala on uudenlaisessa kilpailutilanteessa. Suuri osa pitkään pankkien eteen töitä tehneistä ammattilaisista on lähivuosina jäämässä eläkkeelle. Rahoitusala tarvitsisi nyt työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteisymmärrystä ja yhteisiä ponnisteluja työhyvinvoinnin parantamiseksi, osaamisen kehittämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi.

– Yhteistyön sijaan työnantaja saa aikaan vain vastakkainasettelua. On turha puhua Hyvinvoiva finanssiala -hankkeista ja muusta työelämän kehittämisestä, jos todellista halua kuunnella palkansaajapuolen esityksiä ei ole.

Rahoitusala on asetettu ylityökieltoon 8.12.2017 lähtien. Lakonuhka alkaa 28.12.2017 klo 6 ja päättyy 29.12.2017 klo 23.59. Työtaistelu koskee kaikkia rahoitusalan töitä ja kaikkia työehtosopimusta noudattavia yrityksiä.

– Pron tavoite on edelleen saada aikaan neuvotteluratkaisu uudesta työehtosopimuksesta ja välttää työtaistelu, johtaja Hakala päättää.

Työehtosopimuksen voimassaolo päättyi marraskuun lopussa. Neuvottelut aloitettiin hyvissä ajoin lokakuun alussa ja yhteensä neuvottelutapaamisia on tähän mennessä ollut kolmetoista.