tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen vastaa Ervastin väitteisiin – ”On helppo heittää tällaisia sanoja kuin hyllytys ja sensurointi”

Yleisradion vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan yhtiössä ei hänen aikanaan ole annettu varoituksia sisällöllisistä syistä, kuten Ylen entinen politiikan toimituksen päällikkö Pekka Ervasti on esittänyt Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.

Ervasti on kertonut henkilökohtaisia näkemyksiään Ylen tilanteesta myös Demokraatin laajassa haastattelussa.

– En ole ikinä eikä meidän organisaatio ole sinä aikana, kun olen siellä ollut, antanut varoituksia tai potkuja sisällöllisistä syistä. On annettu varoituksia ja potkujakin, mutta ihan muista syistä, pelisääntöjen rikkomisesta, alkoholinkäytöstä, työtehtävien laiminlyönnistä tämän tyyppisistä työsuhteisiin liittyvistä syistä, Jääskeläinen sanoo Demokraatille.

Jääskeläinen on eri mieltä myös Ervastin väitteistä, joiden mukaan Yleisradiossa olisi hyllytetty tai sensuroitu juttuja erityisesti kahden viime vuoden aikana Sipilän hallituksen painostuksesta.

– On helppo heittää tällaisia sanoja kuin hyllytys ja sensurointi. Yleisradioon liitetään tällaisia sanoja johtuen televisiohistoriastamme. Mutta editointi kuuluu hyvään journalistiseen kulttuuriin ja tämä editointikulttuuri on tuotu Yleen vasta ihan viime vuosina. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi verkkoon meneviä juttuja käsitellään. Niiden otsikointia ja sananmuotoja pohditaan, kun pyritään parempaan laatuun. Kaikki toimittajan omat alkuperäiset lauseet eivät päädy julkaisuun. Se on ihan normaalia journalistista laatutyötä.

Jääskeläinen kertoo Aamulehden haastattelussa itsekin muokanneensa Juha Sipilän sukulaisten omistamaa yritystä koskevaa juttua niin, että toimittaja sai tietää muutoksista jälkikäteen. Aivan kuten Ervasti, hän katsoo Sipilän olevan herkkä talousasioistaan.

– Olen sanonut aikaisemminkin, että Sipilä reagoi hyvin herkästi nimenomaan henkilökohtaisiin talousasioihinsa, perheeseensä ja omaan yrittäjähistoriaansa liittyviin asioihin. Itseasiassa hän ei juurikaan reagoi mihinkään muihin asioihin.

– Meillä on sellaisia tilanteita, joissa on jouduttu oikaisemaan juttuja, jotka ovat koskeneet tällaisia kysymyksiä. Sellaisiin tilanteisiin on liittynyt tarve olla korostetun huolellinen siinä, ettei tehdä samaa virhettä uudestaan, joka on jo kerran jouduttu oikaisemaan. Tällaisessa tilanteessa olen esimerkiksi itse antanut kerran sellaisen ohjeen, että jos tästä tehdään vielä uusia juttuja, josta olemme jo kerran joutuneet yhtiönä oikaisun julkaisemaan, niin minä haluan tietää niistä jutuista ja varmistetaan, että asiat menevät oikein ulos. Tämmöisestä normaalista laatutyöstä on ollut kysymys.

Ja nämä ovat liittyneet Sipilän talousasioihin?

– Meillähän oli muun muassa MOT-ohjelmassa Sipilään liittyvä tieto, joka oikaistiin. Se liittyi hänen vakuutuskuoriinsa. Sen lisäksi meillä oli verojen julkaisupäivänä Sipilän verotukseen liittyvä tieto, joka julkaistiin. Tämän tyyppisissä tilanteissa on jouduttu tekemään ihan televisioonkin oikaisuja, joka on Ylen sisällöissä kohtuullisen harvinaista. Ei ole mukavaa tehdä sellaisessa asiassa uudestaan virhettä, jossa on jo kerran jouduttu oikaisemaan.

Pekka Ervasti kuvasi Demokraatille omana näkemyksenään, että Ylen toimittajien parissa olisi uhan tunnetta ja tilanne olisi ”karmea”.

Yleisradion ohjelmatyöntekijät ovat vedonneet journalistisen työrauhan puolesta, onko työrauha mennyt?

– On varmaan kahdenlaista ilmaa. Ne, jotka nyt tällä hetkellä julkisuuteen antavat lausuntoja kuuluvat ehkä siihen joukkoon, jotka ovat sitä mieltä, että heidän työtään on jollakin tavalla rajoitettu, joka taas minun näkökulmastani tarkoittaa sitä, että heidän työtään on ollut tarkoitus johtaa ja he eivät haluaisi, että heitä johdettaisiin.

– Sitten on toinen joukko, joka käsittääkseni on kohtuullisen suuri ja väittäisin, että ylivoimainen enemmistö, joka ihmettelee, että minkä takia asioita käsitellään tällä tavalla, minkä takia niitä kyseenalaistetaan, koska heidän mielestään linjaukset ovat olleet perusteltuja ja nämä kuuluvat toimituksen normaaliin työnjohtamiseen.

Ylen toimittaja Salla Vuorikoski julkaisi Facebook-sivullaan Yleisradion ja pääministerin välisen viestinvaihdon. Olitteko sopineet Vuorikosken kanssa julkaisemisesta?

– Ei ole ollut mitään sopimusta, käsittääkseni hän on julkaissut ne omin päin.

Mitä ajattelet siitä?

– En halua kommentoida sitä.

Keskustelua aiheesta

Antti Rinne: ”Barcelonan terrori-isku on raukkamainen ja täysin tuomittava”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Barcelonan järkyttävä terrori-isku on vaatinut 13 ihmisen hengen. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tuomitsee teon.

”Barcelonan terrori-isku on raukkamainen ja täysin tuomittava”, hän kirjoittaa sosiaalisen median tileillään Facebookissa ja Twitterissä.

Samalla Rinne välittää syvän osanottonsa viattomien uhrien omaisille.

STT:n mukaan pakettiauto ajoi väkijoukkoon La Ramblan turistikadulla kaupungin keskustassa alkuillasta. Barcelonan terrori-iskun tapahtumapaikka La Rambla on kaupungin vilkkain turistikatu. Reilun kilometrin mittainen kävelykatu kulkee kaupungin keskusaukiona pidetyltä Katalonia-aukiolta Kolumbus-patsaalle lähelle Välimeren rantaa.

La Ramblaa reunustavat sadat ravintolat ja kaupat, ja se on myöhäiseen yöhön asti täynnä turisteja, kaupustelijoita ja katutaiteilijoita. Katu on ollut tunnettu myös siitä, että se on taskuvarkaiden suosiossa.

AVAINSANAT

Yle: Arto Bryggare pyrkii takaisin politiikkaan – tällä kertaa Lappeenranta kutsuu

Arto Bryggare on Suomen menestynein pikäjuoksija.

Arto Bryggare harkitsee paluuta kotikonnuilleen Lappeenrantaan, kertoo Yle. Arto Bryggare kertoo, että hän harkitsee asettuvansa ehdolle tulevissa maakuntavaaleissa.

– Olen miettinyt sitä vakavasti, Bryggare kertoo.

Puolue on edelleen SDP, mutta vaalipiiri on vielä auki.

– Pidän mahdollisena, että jos Etelä-Karjalan demarit hyväksyvät, olen ehdolla Karjalassa, jonka koen henkiseksi kodikseni, Bryggare kertoo.

Toisena vaihtoehtona on Ylen mukaan Uusimaa, jonka politiikka on ex-kansanedustajalle tuttua. Jos Bryggare päättää valita Etelä-Karjalan, hänen täytyy muuttaa.

– Olen aina kokenut olevani lappeenrantalainen ja elämäntilanteeni on sellainen, että muutto on mahdollista. Veri vetää Lappeenrantaan jatkuvasti, Bryggare saoo Ylellä.

Tällä hetkellä Bryggaren kirjat ovat Helsingissä ja mökki Luumäellä. Lisäksi hänen toinen kotipaikkansa on Berliinissä.

Kaksi kautta kansaa edustanut Bryggare putosi Arkadianmäeltä vuonna 2007, eikä paluu onnistunut viime eduskuntavaaleissa. Helsingin valtuuston ex-kansanedustaja hyvästeli vuonna 2012.

 

Ruotsiin satoi jo ensi lumi – kesä kesti kaksi viikkoa

Kuvakaappaus Expressenin sivulta.

Tukholmalainen Expressen iltapäiväpäivälehden mukaan Ruotsin Lapin Kiirunaan on jo satanut ensi lumi. Paikoin pohjoisessa kesä on kestänyt vain pari viikkoa. Tavallisestikin Kiirunassa nähdään lumihiutaleita elokuussa, mutta nyt on kyse ihan kunnon lumipeitteestä.

Ensilumi satoi maanantain ja tiistain välisenä yönä Låktatjåkkassa. Ruotsin korkein tunturiasema Låktatjåkka sijaitsee 1200 metrin korkeudessa, noin 90 kilometrin päässä Björklidenin kylästä Kiirunan kunnassa.

– Lumi satoi maanantaisen myrskyn yhteydessä. Tuulennopeus oli jopa 20 metriä sekunnissa, kertoo Johanna Dahlqvist Låktatjåkkan tunturiasemalta.

Ensimmäisenä asiasta Suomessa kertoi MTVn Uutiset

Keskustelua aiheesta

Ylen murheellinen gallup-mittaus: Vasemmalle vai oikealle, Antti Rinne? – ”SDP:llä on vain yksi suunta”

Kuva: Lehtikuva

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi Ylen gallup-mittausta omilla Facebook-sivuillaan. Hän sanoo, että joka kuukausi poliitikot ovat joko onnensa kukkuloilla tai maansa myyneitä. Tai näin ainakin uskotaan.

”Gallupeissa tulee hyviä ja huonoja tuloksia. Tällä kertaa lukema oli huono.”

Rinne sanoo että aamun puoluehallituksen kokouksessa käytiin erittäin hyvän keskustelun myös tästä aiheesta.

”Varsinkin nyt, kun poliittinen tilanne on erittäin epävakaa ja talouden positiiviset uutiset eivät näy ihmisten arjessa tai pankkitileillä, SDP:n tehtävä on luoda ja vahvistaa ihmisten tulevaisuudenuskoa. Siihen auttaa se, että uskoo omiin arvoihinsa: vapauteen, välittämiseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.”

Rinteen mukaan on vanhanaikaista kysyä, pitäisikö mennä vasemmalle vai oikealle.

”Nyt eletään kuitenkin 2010-luvulla ja ollaan matkalla 2020-luvulle. SDP:llä on vain yksi suunta ja se on eteenpäin.”

Hän sanoo, ettei politiikassa ole kyse virhemarginaaleista tai desimaaliluvuista.

”Politiikassa ei ole myöskään kyse kyselytunnin hiillostuksesta tai nokkelista iskulauseista. Poliitikon arjessa on suurelta osin kyse siitä, että on valmis kuuntelemaan ja auttamaan toista ihmistä. Siitä, että opintotukensa menettänyt parikymppinen, rahapulasta kärsivä yksinhuoltaja tai sairauden kanssa kamppaileva ihminen soittaa tai kirjoittaa sähköpostia. Sanoista välittyy ihmisen hätä, joskus myös vihaisuus tai häpeä. Jos jokin asia tässä ammatissa stressaa tai vetää mielen matalaksi, se on tietynlainen voimattomuuden tunne: Se, ettei voi tehdä heti päätöstä, joka auttaisi kyseistä ihmistä. Näissä tilanteissa ihmisiä autetaan ja neuvotaan muulla tavalla.”

AVAINSANAT

Mauno Koivistosta julkaistiin uutuusteos: ”Kyseessä oli puhdas kamppailu vallasta, jonka Väyrynen hävisi 10-0”

Kuva: Jari Soini
Historioitsija Risto Hauvonen kertoi "Taistelu Koivistosta" –uutuusteoksestaan Hakaniemen kauppahallissa.

Presidentti Mauno Koiviston ensimmäinen virkakausi oli huomattavan varovainen. Neuvostoliiton romahtamisen myötä tilanne kuitenkin vapautui: 1990-luvun alun merkittävät tapahtumat toivat presidentille levollisuutta. Kyseinen yleiskuva Koiviston presidenttikausista piirtyy historioitsija Risto Hauvosen teoksesta ”Taistelu Koivistosta”, joka pohjautuu Koivistosta presidenttikausien aikana julkaistuun tutkimukseen, muistelmiin sekä lehtikirjoituksiin.

Tänään julkaistun teoksen julkistamistilaisuudessa Hakaniemen kauppahallissa Hauvonen toteaa kirjansa tarkastelevan Koiviston presidenttikausia paneutumalla etenkin hallituksien muodostumiseen. Teoksen säväyttävän nimen taakse kätkeytyy Koiviston virastaan käymä poliittinen valtakamppailu.

1980-luvulla Hauvosen mukaan taistelussa korostui etenkin teollisuuden antama voimakas tuki Koiviston vastaiselle kampanjoinnille.

– Teollisuus tuki voimakkaasti Koiviston vastaista kampanjaa, etenkin 1982 käydyissä presidentinvaaleissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin ostettiin koko sivun mainos, jossa varoitettiin Suomen kansaa valitsemasta sosialistia presidentiksi, Hauvonen kertoo.

– Rahavirrat olivat merkittäviä, ja niille kalpenee todennäköisesti myös 2000-luvun vaalirahakohu. Rahavirran seuraaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä se oli samanlaista ”kirjekuorirahaa”, jota juoksija Paavo Nurmelle aikanaan junailtiin. Esimerkiksi Paavo Väyrynen oli merkittävästi mukana keräämässä varoja Koiviston vastaiselle kampanjalle.

Rahavirran seuraaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä se oli samanlaista ”kirjekuorirahaa”, jota juoksija Paavo Nurmelle aikanaan junailtiin.

Väyrynen nouseekin julkistamistilaisuudessa esiin monta kertaa. Koiviston ja Väyrysen käymä valtataistelu osoittautuu Koiviston presidenttikausille ominaiseksi piirteeksi.

– Vuonna 1986 solmittu ”kassakaappisopimus” kytkeytyy luonnollisesti seuraavan vuoden presidentinvaaleihin. Kyseessä oli puhdas kamppailu vallasta, jonka Väyrynen hävisi 10-0. Tämä selviää kaikista lähteistä, jopa Väyrysen oikeana kätenä toimineen Seppo Kääriäisen kirjoittamista.

Hauvosen teos on historiagrafinen tutkimus, jolle on ominaista pyrkiä etsimään eri muistelmien ja aikalaiskirjoitusten välistä kultaista keskilinjaa. Teoksessa ei ole käytetty ainuttakaan arkistolähdettä, vaan se pohjautuu ainoastaan ajankotaa käsitteleviin tutkimuksiin, muistelmateoksiin ja lehtien artikkeleihin.

Kirja on käynyt läpi anonyymin vertaisarvioinnin ja se on tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä esitys. Hauvonen myös muisti korostaa tilaisuudessa, ettei hänellä ole minkäänlaista poliittista sitoutumista, joka voisi vaikuttaa teoksen sisältöön.

Presidentin virka on kyseisen kaltaisessa tilanteessa hyvin yksinäinen ja tuulinen paikka.

Arvostus Koiviston toimintaan nousee silti esiin Hauvosen puheesta. Koiviston toimintaa 1990-luvun alussa arvostellut lehdistö saikin häneltä kyytiä etenkin käsiteltäessä Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä.

– Koivistoa on arvosteltu passiivisuudestaan kovin sanoin. On muun muassa kuvailtu, että hänellä olisi ollut paikka jäädä historiaan voimakkaammin antamallaan tukea Viron itsenäistymispyrkimyksille.

Hauvonen korostaa, että presidentin virka on kyseisen kaltaisessa tilanteessa hyvin yksinäinen ja tuulinen paikka.

– Kun merellä on hätä, niin maalla on helppo olla viisas. Suomen johtavat ulkoministeriön ammattivirkamiehet hoitivat asiaa. Heillä oli varmasti parempi tieto asioista kuin lehdistöllä. Koiviston ja virkamiehien toiminnassa järki meni tunteen edelle, ja pelattiin varman päälle.

Koiviston suhdetta Esko Ahoon voidaan myös pitää omanlaisenaan. Alkuun Koivisto suhtautui nuoreen pääministeriin nuivasti, ajatellessaan tämän toimivan, jälleen kenenkäs muun kuin Paavo Väyrysen etäispäätteenä. Väyrynen yrittikin hajottaa Hauvosen mukaan Ahon hallitusta hartiavoimin.

– Ahon ja Koiviston yhteistyö muodostui lopulta hyväksi. Aho oli omapäinen, mutta arvosti ja kunnioitti presidentti Koivistoa.

Fundeeraajana ja vähäpuheisena miehenä tunnettu Koivisto oli paaluttanut maahan sen perustuksen, josta hänen presidenttikautensa muistetaan.

Hauvosen teoksessa nousee voimakkaasti esiin myös Koiviston rooli parlamentaarisuuden palauttajana presidentti Urho Kekkosen valtakauden jälkeen.

– Koivisto kunnioitti syvästi valtiosääntöä ja pysyi omalla toimialueellaan. Hän ei vaikuttanut aktiivisesti esimerkiksi hallituksen talouspolitiikkaan, mutta kuitenkin antoi valtiovarainministeri Iiro Viinaselle sekä pääministeri Esko Aholle henkistä tukea.

Koiviston toiminnassa on nähtävissä selkeä ero verrattuna Kekkoseen. Kekkosen tyyliin kuului nimittää hallitus, jota hän sitten itse arvosteli suoraan kansan mieliksi. Hänen toiminta oli Hauvosen mielestä tältä osin varsin populistista.

Koiviston valtakautta voikin ymmärtää tarkastelemalla hetkeä, kun hänen taistelunsa presidenttiydestä toden teolla alkoi keväällä 1981. Tuolloin presidentti Kekkonen ja pääministeri Koivisto ajautuivat valtaoikeuskiistaan, ja Kekkonen painosti Koivistoa eroamaan. Koivisto kieltäytyi, eikä hajottanut hallitusta.

Kansansuosio lähti huimaan nosteeseen. Fundeeraajana ja vähäpuheisena miehenä tunnettu Koivisto oli paaluttanut maahan sen perustuksen, josta hänen presidenttikautensa muistetaan.