tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

”Ymmärrettiin, että olin suurin piirtein menossa nylkemään vastustajia” – Lipposen Koivisto-muistelot: Lainattu sanonta osoitti median sivistymättömyyden

Kuva: Jari Soini
Paavo Lipponen sanoo, että hänestä tuskin olisi tullut kansanedustajaa ja pääministeriä ilman Koiviston koulua.

Takavuosina pääministeri Paavo Lipponen (sd.) närkästyi eduskunnassa oppositiolle ja totesi kuuluisat sanansa ”nahkurin orsilla tavataan”.

– Kun minä käytin näitä sanontoja, joita Mauno Koivisto käytti, saattoi käydä huonosti, Lipponen hymyilee.

Nahkurin orsilla tavataan oli nimenomaan presidentti Koiviston käyttämä sanonta. Lipponen toimi pääministeri Koiviston sihteerinä vuosina 1979–1982.

– Kun Koivisto sanoi nahkurin orsilla, se kuulosti siltä kuin hän olisi sanonut nahkurin horsilla tavataan, lieneekö sanonta turkulaista alkuperää.

– Hän tarkoitti ja minä tarkoitin samalla tavalla sitä, että tätä menoa meidän kaikkien nahkat roikkuvat tuolla nahkurin orrella. Sitä juuri tarkoitin, mutta sehän ymmärrettiin niin, että minä suurin piirtein olin menossa nylkemään vastustajiani. Jollakin tavalla se edustaa sivistyksen puutetta, ettei mediassakaan ymmärretty, mitä sanonta tarkoittaa. Sokia Reettakin näkee sen -sanonta taas oli minun saksan opettajaltani.

– Koivisto oli näissä sanonnoissa ihan omaa luokkaansa. Hänen sivistyksenä oli laajaa, Lipponen sanoo.

Väyrysen historiallinen arvostelukyvyttömyys.

Lipponen muistelee päätyneensä pääministerin sihteeriksi Kalevi Sorsan (sd.) ja Koiviston keskusteltua, kuka olisi sopiva henkilö.

– Olin ollut liian pitkään SDP:n puoluetoimistossa eri tehtävissä ja olin itsekin hakeutumassa johonkin muuhun suuntaan. Se oli onnenpotku. Hienoa aikaa. Tunsin kyllä, että historian lehti kääntyi.

– Minä tein muistiinpanot myös jokseenkin kaikesta, mitä Koivisto sanoi kulissien takana joko kahden kesken tai erilaisissa palavereissa.

Aika, jona Lipponen oli Koiviston sihteerinä tai ”Vara-Manuna”, oli suoranainen jännitysnäytelmä. Kansansuosikkia yritettiin ajaa pois pääministerin paikalta ja heikentää tämän mahdollisuutta päästä presidentiksi.

Koivistoa ei saatu lähtemään Kekkosen tahdosta huolimatta. Parlamentarismin nimeen vannonut Koivisto ilmoitti, että epäluottamuslauseen olisi tultava eduskunnalta.

– Olihan se sellaista menoa, että siinä sosialidemokraattienkin usko välillä petti. Koivisto vaan vei asiaa eteenpäin vähän kuin väsyttämällä, hivuttamalla ja taitavasti kriisinpoikasesta toiseen, junaili sen tilanteen.

Lipponen kertaa, miten varsinainen peli lähti siitä, että Urho Kekkosen lähipiiri eli K-linja yritti kampittaa Koiviston. Ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk.) oli isossa roolissa.

– Väyrysen peli nimenomaan silloin kun presidentti oli sairastunut, oli uhkapeliä. Sen hän hävisi ja osoitti historiallista arvostelukyvyttömyyttä siinä tilanteessa.

– Koivisto ei provosoitunut, hän käytti ne mahdollisuudet tai valtaoikeudet hyväkseen, jotka pääministerillä oli. Hän toimi hyvin nopeasti ja määrätietoisesti tilanteessa yhden viikonvaihteen aikana. Kun häntä pidettiin jahkailijana, siinä tuli tour de force eli voimannäyttö.

Koivisto pysyi hallituksensa johdossa ja lopulta hänestä tuli Kekkosen seuraaja.

Sodassa ilman sotaintoa.

Paljon on puhuttu parlamentarismin vahvistumisen olleen Koiviston aikana merkittävässä roolissa. Presidentin valtaoikeuksia karsittiin ja Suomesta tuli parlamentaarinen demokratia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lipponen katsookin, että Koivisto-muistoissa on noussut esiin oikeita asioita. Presidentin sotakokemuksia olisi tosin voinut tuoda julki enemmänkin. Koivisto on kirjoittanut niistä itsekin. Lipposen mukaan niitä kannattaisi jokaisen lukea. Hän nostaa ne liki Tuntemattoman sotilaan rinnalle.

– Koivisto kuvaa asiat niin kuin ne olivat, miten kauheata sota on ja mihin tilanteisiin siellä voi joutua. Siinä on tiettyä nöyrää asennetta katastrofia kohtaan, jossa kuitenkin piti olla mukana – ei pienintäkään sotaintoa.

Talvisodassa Koivisto toimi vapaaehtoisena kotirintamalla. Jatkosodassa hän taisteli muun muassa legendaarisen Lauri Törnin jääkärikomppaniassa.

Lipposen mukaan Koivisto puhui sodasta vähän. Vuodelta 1968 hän muistaa erään pohjoismaisen sosialidemokraattisen turvallisuuspoliittisen työryhmän kokoukseen, jossa Koivisto kuitenkin avautui. Kokous pidettiin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen. Miehitys järkytti ja pani puhumaan sodasta.

– Hän oli hyvin vakavalla mielellä. Hän kertoi linjojen takaisista kokemuksistaan. Hän puhui, miten sieltä tultiin takaisin ja hänellä oli seitsemän kivääriä kannettavanaan, kun kaikki eivät jaksaneet enää – varmasti se oma pikakivääri yhtenä niistä. Se oli vaikuttava puheenvuoro.

Uhoamattoman vahva itsetunto.

Paavo Lipponen nostaa Mauno Koivistosta esiin myös tämän määrätietoisuuden ja valtavan asioiden hallinnan. Koivisto ei kuitenkaan tehnyt osaamisestaan numeroa.

Mauno Koivisto 11/1987.

– Politiikassa yhdenlainen virhe on se, että yrittää joka paikassa osoittaa erinomaisuuttaan ja tietäväisyyttään. Hänellä ei ollut siihen tarvetta. Hänellä oli millään tavalla uhoamaton itsetunto.

Lipponen kertoo Koiviston sisäisestä maailmasta myös sen, että presidentti oli harras kristitty. Tämä näkyi esimerkiksi Koiviston puheissa, joissa saattoi olla monille huomaamattomiksikin jääneitä Raamattu-sitaatteja.

– Mutta hän ei millään tavalla lyönyt sillä asialla rintoihin, käyttääkseni itsekin Raamatun sanontaa. Ehkä hän kävi sitten sellaista kamppailua koko ajan uskonsa kanssa – mutta emme me näistä puhuneet, Lipponen sanoo.

Esimiehenä Koivisto ei ollut pomottelija, vaikkakin vaativa.

– Piti olla kaikki valmiina ja ajoissa. Jos siitä lipsahti, kyllä hän sitten sen osoitti. Mutta hän luotti.

Pääministerin sihteerinä Lipposen tehtävä oli muun muassa tehdä Koivistolle puheita.

– Kun ensi kerran tein hänelle talouspoliittisen puheen, se jännitti. Kun hän sitten hyväksyi sen, oli vähän niin kuin olisi päässyt laudatur-tentistä.

Vaikka Koivisto ja Lipponen olivat harvakseltaan yhteydessä presidenttivuosien jälkeen, Lipponen kuvaa luottamuksen vallinneen heidän välillään.

– Olimme ystäviä, hän luotti minuun. Toisaalta hän suhtautui kaikkiin politiikassa mukana oleviin, että mihinkähän tuo nyt pyrkii ja pyrkiikö hän nyt omaa etuaan ajamaan. Aivan tervettä suhtautumista.

Muutos suhtautumisessa Neuvostoliittoon.

Koivisto valittiin vuoden 1982 presidentinvaaleissa presidentiksi. Lipponen luonnehtii Kalevi Sorsan osoittaneen suuruutensa, kun tämä asettui vaaleissa Koiviston taakse. Lipponen itse valittiin ensi kertaa kansanedustajaksi vuonna 1983. Koivistoa kunnioitettiin suuresti eduskunnassa.

Ulkopoliittisesti Koivisto eteni Urho Kekkosen linjalla.

– Aivan oikein korostetaan sitä, että Koiviston linja oli jatkuvuus Suomen ulkopolitiikassa suhteessa Neuvostoliittoon.

Tosin Lipponen huomauttaa Sorsan neljännen hallituksen (1983–1987) ulkopoliittisen osion johdannon myös muuttuneen.

– Sen mukaan, yksinkertaistaen, kaikki Suomen ulkopoliitiikka ei johdu eikä perustu YYA-sopimukseen, vaan siinä oli selvä tärkeysjärjestys, jossa lähdettiin liikkeelle Suomen kansallisten etujen pohjalta. Minä olin tätä ajatusta tarjoamassa jo 1979 Koiviston hallitukselle, mutta silloin SKDL torjui sen eikä Koivisto halunnut tehdä siitä mitään numeroa, mikä oli viisasta.

Myös tietynlainen muutos siis tapahtui presidenttikauden alussa suhtautumisessa Neuvostoliittoon.

– Koivisto suuresti kunnioitti naapuria niin kuin pitää, mutta oli enemmän ikään kuin silmien tasalla, sellainen tunne minullakin oli suhteessa naapuriimme. Nyt kun mietin sitä vaihetta, se valtajärjestelmä ja naapurin puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin ja peliin nimenomaan K-linjan kanssa, oli lopullisesti ohi. Niin siinä oli päässyt käymään, että Kekkosen ympärille oli syntynyt valtarakennelma, jossa oli epäterveitä piirteitä.

Kun Lipponen 1979 oli arvostellut ennen Koiviston hallituksen pystyttämistä Kekkosen ympärille kehittynyttä valtaa, hän sai Sorsan kautta myllyterveiset Tamminiemestä.

– Minä kunnioitin Kekkosta, mutta se vallan monopoli, joka silloin oli luotu ja K-linjan osuus siinä – ja siihen oli elinkeinoelämä kytkeytynyt – piti purkaa. Ennen 1982 presidentinvaaleja vuodenvaihteessa keskustan johdosta peloteltiin, että polkupyörätkin sosialisoidaan, jos sosialisti tulee presidentiksi ja elinkeinoelmän pamput julkaisivat Koiviston vastaiset klausuulit, joissa peloteltiin sosialismilla, mikä oli historiallinen möhläys elinkeinoelämältä.

Koivisto oli Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti.

”Varmaankin Koiviston ja minun näkemykseni poikkesivat.”

Lipponen pitää hyvänä kysymyksenä sitä, mistä Koiviston vahva parlamentarismin painotus alun perin kumpusi.

– Sosialidemokraatithan perinteisesti, historiallisesti perustivat enemmistöparlamentarismiin ja eduskunnan vahvaan asemaan, myös suhteessa presidentti-instituutioon, hän pohtii.

– Onneksi Suomi ei mennyt sellaiseen presidentti-instituutioon kuin Baltian maissa, joissa luotiin autoritaarinen järjestelmä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Baltian maissa presidenteillä oli sellaisia valtaoikeuksia, joita meillä ei missään tapauksessa olisi hyväksytty, esimerkiksi suora määräysvalta poliisivoimiin tai muutoin hallintoon.

Kekkosen kauden jäljiltä oli jäänyt vahva tarve vahvistaa eduskunnan asemaa. Näin Koivisto siis tekikin.

Tosin myöhemmin oman 1994 päättyneen presidenttikautensa jälkeen Koivisto katsoi myös, että presidentin valtaa riisuttiin sittemmin jo liikaakin. Eduskunta päätti antaa pääministerille johdon EU-asioissa.

– Varmaankin Koiviston ja minun näkemykseni poikkesivat. Hän olisi halunut säilyttää vahvemman aseman presidentillä kuin mikä oli lopputulos, pääministerinä vuodesta 1995 palvellut Lipponen toteaa.

Myös EU:n suhteen Koivisto eteni varovaisesti. Lipponen oli EU:n kannalla jo ennen Koivistoa ja myös perusteli tälle näkemyksiään.

– Hän ei pitänyt siitä. Silloin kun Koivisto päätöksen teki, että haetaan jäsenyyttä, ja pani prosessin liikkeelle, silloin niitä perusteluja hänellä jo oli. Olen sitä mieltä, että toimintani oli perusteltua, mutta niin oli myöskin Koiviston toiminta. Hänellä oli kaikki viisaus, missä tahdissa mennään, minun roolini puolestaan oli esitttää perustelut ja valmistaa mielipidettä kyllä-linjalle, Lipponen sanoo.

Koivisto on kertonut, että häntä jäi harmittamaan, että Suomen EY-jäsenyys toteutui vasta maaliskuun 1. päivän iltana, kun hän oli juuri päivällä luovuttanut tasavallan presidenttiyden Martti Ahtisaarelle.

”Minuahan pilkattiin, että seuraan Saksaa ja Kohlia.”

Myöhemmin Lipposen pääministerikausilla Koivisto oli kriittinen suhteessa Suomen EU-politiikkaan ja karsasti liiallista lännettymistä.

– Meidän piti käyttää se tilaisuus, joka tarjoutui jäsenyydessä mennä niin syvälle yhteistyöhön kuin voidaan, koska sillä tavoin me parhaiten omia etuja ajamme, Lipponen toteaa.

– Minuahan pilkattiin, että seuraan Saksaa ja Kohlia. Seuraavassa osassa muistelmiani kerron, mitä kaikkea sillä saatiin aikaan, että meillä oli läheiset suhteet Saksaan. En usko, että Koivisto tästä asiasta eri mieltä oli. Yksi hyvä syy tiiviiseen Saksa-yhteyteen oli, että Saksa kuitenkin ymmärsi Venäjää samaan tapaan kuin Suomi, monia muita maita paremmin.

Lipponen oli omalla pääministerikaudellaan vaikuttamassa myös Baltian maiden EU-jäsenyyteen johtaneiden neuvotteluiden liikkeellelähtöön. Viro tuli laajentumiskierroksella ensimmäiseen neuvotteluryhmään. Lipponen toteaa toimineensa Baltian maiden EU-jäsenyyden puolesta.

– Keskustelin tästä liittokansleri Helmut Kohlin kanssa kahden kesken ja sanoin, että emme voi jättää Baltian maita epävarmuuteen, ikään kuin limboon idän ja lännen väliin. Jos Viro on neuvotteluissa, silloin kaksi muutakin tietävät, että ne pääsevät jäseniksi. Ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että Baltian maat tulisivat EU:hun, epäilyksiä oli Saksassakin.

Viro liittyi keskeisesti myös presidentti Koiviston presidenttiyteen 1990-luvun taitteessa. Vaikka Suomesta ohjattiin runsaasti taloudellista hyvää itsenäistymään pyrkivälle Virolle, virallisesti Gorbatshovin uudistuspolitiikkaa tukenut Koivisto pidätteli julkista tukeaan Viron itsenäistymiselle.

Lipponen pitää kohtuuttomana Koiviston arvostelua Viron itsenäistymisasiassa vallinneen herkän ulkopoliittisen tilanteen vuoksi.

– Baltian maat ovat olleet joissakin vaiheissa hyvin herkkiä reagoimaan, ylireagoimaan asioihin. Minäkin jouduin sen kokemaan, kun Latvia ja Liettua Ruotsin säestyksellä protestoivat sitä vastaan, että he eivät päässeet EU-neuvotteluissa ensimmäiseen neuvotteluryhmään.

– Kun vain viisi maata valittiin, ei siihen millään olisi mahtunut kolmea Baltian maata. Viro osallistuminen ryhmään oli jo takuu siitä, että Venäjä-kortilla ei pelata.

– Tänä päivänä luulen, että ymmärretään myös, että Koivisto halusi omassa Viron kysymyksessään tiettyä jatkuvuutta ja hänelle Venäjän sisäinen vakaus oli kysymys, jonka hän katsoi, että jos se pettää, seuraukset voivat olla vakavat.

Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991. Baltian maista tuli EU:n jäseniä vuonna 2004.

”Se on kyllä todellista jälkiviisautta.”

Lipponen oli kahden hallituksensa pääministeri vuosina 1995–2003. Koivisto ja hän tapasivat silloin tällöin. Ulkopolitiikasta saattoi tulla pääministerille palautetta.

– Olihan hän kriittinen, mutta minä noudatin kyllä jatkuvuutta ja Suomen pitkäaikaista linjaa muun muassa siinä suhteessa, että torjuin Yhdysvaltojen ehdotuksen siitä, että me ryhtyisimme Itämeren aluuella ikään kuin takuuvaltioksi sotilaallisesti Baltian maille.

Kyseisen esityksen teki silloinen USA:n varaulkoministeri Strobe Talbott, kun Lipponen oli tapaamassa Washingtonissa USA:n varapresidenttiä Al Gorea.

Mauno Koivisto on aina ollut Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Lipponen palaa myös oman pääministerikautensa vuosiin ennen 2000-luvun taitetta. Suomi oli juuri tullut EU:n jäseneksi, EMU- ja eurokysymys olivat ratkottavana ja maassa vallitsi erittäin vaikea taloustilanne.

– Kun tänä päivänä monet ovat sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt silloin lähteä liittymään Natoon, se on kyllä todellista jälkiviisautta. Siihen kaikkieen vielä Nato-jäsenyys kuormaan, niin se olisi puhtaasti poliittisestikin ollut aivan mahdoton ajatus.

– Jotkut näkevät, että siinä oli ikkuna, kun Venäjä oli heikko. Olisi ollut virhe ajatella, että siinä olisimme ryhtyneet operoimaan. Meidän piti huolehtia, että EU:n ja Venäjän välille rakennetaan mahdollisimman hyvät suhteet, siinä me teimme töitä. Asiat olivat tärkeysjärjestyksessä niin kuin pitikin. Naton jäsenyyden hakeminen ei kertakaikkiaan olisi mahtunut siihen tilanteeseen. Jokainen, joka on politiikassa vähääkään ollut, ymmärtää, kuinka paljon haastetta voi kerralla ottaa.

– En todellakaan ollutkaan sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt lähteä aivan uuteen turvallisuuspoliittiseen asentoon. Kysyin kyllä, mitä vikaa Natossa, mutta se oli tarkoitettu meidän ulkopoliittisille besserwissereillemme, joille värin tunnustaminen oli tärkeämpää kuin perustelut.

Lipponen summaa asioiden menneen lopulta hyvin. Baltian maat liittyivät Natoon vuonna 2009.

– Presidentti Halonen lausui selkeästi, että se vakautti Itämeren tilannetta. Siinä mielessä asiat menivät meidän Suomen näkökulmasta oikealla tavalla.

”Ei ollut oikeastaan hidas.”

Paavo Lipponen katsoo saaneensa Mauno Koiviston sihteerinä korvaamatonta oppia omalle pääministerinuralleen.

– Koivisto antoi mallin. Minusta ei olisi varmaan tullutkaan kansanedustajaa ja pääministeriä ilman Koiviston koulua. En unohda myöskään Kalevi Sorsan roolia, mutta Koiviston hallituksen aikana pääsin sisälle.

– Koivistolta opin ennen kaikkea sen, että pitää keskittyä oleellisiin asioihin.

Kuten Koivisto, myös Lipponen antoi hallituksissaan ministereille tilaa toimia itsenäisesti. Niin hän kuin Koivisto olivat myös aina valmiita keskustelemaan ministereitten kanssa.

Koivistoa on sanottu fundeeraajaksi. Paavo Lipponen taasen sanoi aikanaan: ”Voin olla hidaspuheinen, mutta niin oli Mooseskin”.

– Tietyllä tavalla tietysti, minua pidettiin hitaana. Koivisto ei ollut oikeastaan hidas.

Turun puukotusisku puhuttaa Kouvolassakin – ”Kamala, joskin odotettavissa”

Kuva: Jari Soini
Eläkkeellä oleva Teuvo Tenhonen ja Antti Rinne keskustelivat Kouvolassa kauppakeskus Hansassa.

Koulutus, huoli eläkeläisten toimeentulosta sekä tietysti Turun puukkoisku olivat sosialidemokraattien kansanedustajia tapaamaan saapuneiden ihmisten huulilla SDP:n eduskuntaryhmän jalkautuessa kouvolalaiseen kauppakeskukseen.

Kesäkuussa kansanedustajaksi noussut Pilvi Torsti keskusteli kauppakeskus Hansassa viime keväänä kunnallisvaaleissa luottamustehtäviin nousseiden SDP:n paikallisten kaupunginvaltuutettujen kanssa. Heidän kanssaan hän kertoi puineensa muun muassa perheellisten ihmisten mahdollisuuksista osallistua luottamustehtäviin.

– Keskustelussa nousi esiin, kuinka tärkeää on, että päättävissä elimissä ja luottamustehtävissä on mukana ihmisiä hyvin erilaisista elämäntilanteista, Torsti kertoi.

– Lisäksi koulutuksen merkitystä miettivät selvästi kaikki ikäluokat. Nuoremmat sukupolvet pohtivat sitä itsensä kannalta, vanhemmat puolestaan lastensa ja lastenlastensa kannalta. Työväenliikkeen sivistysperinne olikin vahvasti esillä keskusteluissa, mitä pidän hienona.

Isku koskettaa meitä kaikkia.

Pitkän linjan kansanedustajan Eero Heinäluoman kookas hahmo erottui kauppakeskukseen kokoontuneesta väkijoukosta selkeästi. Myös hänellä riitti juttuseuraa.

– Pienituloisten huoli tulevaisuudesta sekä valtionyhtiöiden omistajanohjaukseen liittyvät kohut ovat olleet tänään tapetilla, Heinäluoma tuumi.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan päätyi päivittelemään viime perjantain traagisia tapahtumia eläkkeellä olevan Teuvo Tenhosen kanssa.

– Turun tapaus oli kamala, joskin odotettavissa, Tenhonen päivitteli.

– Isku koskettaa meitä kaikkia.

Tenhosta mietitytti myös sote-uudistuksen vaikutukset Kouvolan alueen terveydenhuoltoon. Ennen kaikkea huolta syntyi siitä, mitä sote-uudistuksen kokonaisuus tarkoittaa Kouvolan terveydenhuollon yksiköille.

Rinne ei säästynyt tiukoiltakaan kysymyksiltä. Ari-Pekka Tynys tiukkasikin puheenjohtajalta SDP:n eläkepolitiikasta. Huolta Tynyksessä herätti ennen kaikkea pienituloisimpien eläkeläisten toimeentulo.

Rinne vastaili kärsivällisesti esittelemällä SDP:n vaatimaa toimenpideohjelmaa pienituloisten eläkeläisten aseman vahvistamiseksi. Keskustelun jälkeen osapuolet paiskasivatkin reilusti kättä kiittäen toisiaan mielipiteiden vaihdosta.

SDP:n logolla varustettu stressilelu pyöri näppärästi Mikkel Näkkäläjärven peukalolla eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.

Itse kesäkokouksen alkaessa Demarinuorten puheenjohtajan Mikkel Näkkäläjärven huomio kiinnittyi kokousväelle jaettuun SDP:n logolla varustettuun fidget spinneriin. Nuorison keskuudessa kulovalkean tavoin levinnyt stressilelu pyörikin näyttävästi Näkkäläjärven peukalolla.

– Tämähän on siitä hauska lelu, että kokouksienkin aikana voi keskittyä paremmin tätä pyörittämällä. Hirveämpiä temppuja en vielä osaa, mutta yhdellä sormella se jo pyörii hyvin, Näkkäläjärvi tokaisi.

– Vaikeampia temppuja varten tarvitaan kyllä treeniä ja koulutusta.

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän kesäkokousta vietetään keskiviikkona Kouvolassa. Keskiviikkona iltapäivällä ryhmän matka jatkuu Haminan torin kautta kotkaan. Kokous jatkuu huomenna Kotkassa.

”Kukaan ei saa tippua veneestä” – SDP lähetti hallitukselle tiukat budjettiterveiset

Kuva: Jari Soini
Puheenjohtaja Antti Rinne piti poliittista tilannekatsausta SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.

Sosialidemokraatit lähetti eduskuntaryhmän kesäkokouksesta Kouvolasta hallitukselle tiukat terveiset syksyn budjettiriiheen. SDP:n mukaan Suomessa tulisi panostaa ennen kaikkea pitkän aikavälin kasvun edellytyksien vahvistamiseen, nyt kun Suomen talous on päässyt kansainväliseen suhdanneimuun.

Kansanedustaja Krista Kiurun esittelemien terveisten keskeisimmäksi teemaksi nousi työllisyyden nostaminen. Työllisyyden parantamisen keinoiksi hän luetteli perhevapaauudistuksen toteuttamisen, oppivelvollisuuden pidentämisen sekä varhaiskasvatuksen maksujen reippaan alentamisen ja laadun vahvistamisen.

– Perhevapaauudistus lisää työelämän joustavuutta, tasa-arvoa ja työllisyyttä. Toisen asteen koulutus puolestaan pidentää työuria jopa kymmenellä vuodella ja varhaiskasvatusuudistus on tehokasta kannustuspolitiikkaa, Kiuru perusteli.

Kukaan ei saa tippua veneestä.

Toiseksi terveisten keskeiseksi lohkoksi Kiuru nosti osaamisen, osallisuuden ja koulutuksen, jotka hänen mukaansa kulkevat käsi kädessä.

– Kukaan ei saa tippua veneestä ja kaikki on pidettävä mukana. Etenkin nuoriin tulee panostaa. SDP tulee jatkamaan Peruskoulu-uudistusta ja lapset ja nuoret ansaitsevat turvalliset ja terveet koulutilat.

Lisäksi SDP ehdotti panostuksia tutkimukseen. Kiuru korosti myös nuorisotyöttömyyden vähentämisen tärkeyttä ja nuorisotakuiden merkitystä.

– Ne nuoret aikuiset, ketkä ovat uhassa tippua yhteiskunnan rattailta, tulee saada mukaan. Tähän SDP esittää esimerkiksi palkkatukia.

Puolue ehdottaa poliisien resurssien vahvistamista.

Oikeudenmukaisuus korostui puolestaan terveisten kolmannessa teemassa. SDP vaatii esimerkiksi, että lomarahaleikkaukset on korjattava ja pienituloisten eläkeläisten asemaa vahvistettava. Jälkimmäiseen Kiuru esitti lääkkeeksi kohdennettua ostovoiman lisäystä pieni- ja keskituloisille eläkeläisille.

– Emme ole sosialidemokraatteja, jos emme kantaisi huolta köyhyydestä, syrjäytymisestä ja osattomuudesta. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yhteiskunnassa pitää jakaa tuloja oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. SDP haluaakin, että esimerkiksi solidaarisuusveroa jatketaan.

Viime perjantaisen Turun puukotusiskun seurauksena SDP teki tiedotustilaisuuden lopuksi myös kolme ehdotusta Suomen sisäisen turvallisuuden parantamiseksi. Puolue ehdottaa poliisien resurssien vahvistamista, tuomioistuin prosessien nopeuttamista sekä huomion kiinnittämistä kotouttamiseen.

– SDP on jo esittänyt poliisien määrärahojen lisäystä jo aikaa sitten. Vasta nyt hallitus on tulossa sosialidemokraattien pitkään vaatimalle linjalle. Poliiseja ei kannata kouluttaa työttömiksi.

Juttua on päivitetty klo 16:34.

Delta Auton uhkailu, kiristys ja väkivaltaiset muutokset työsopimuksiin eivät loppuneet – Delta Auton työt pysähtyvät

Kuva: Teollisuusliitto
Tapa, jolla Delta Autossa kohdellaan työntekijöitä ei käy Metalliliitolle. Nyt tuli mitta täyteen ja lakko alkaa. Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen vetää joukkoja.

Noin 200 asentajaa Delta Auton, Delta Motor Groupin ja Kia Motors Finlandin ja niiden aputoiminimien korjaamo- ja asennustöissä lopettaa työnsä 24.8. kello 0.00. Teollisuusliiton järjestämä työnseisaus päättyy 27.8. kello 23.59.

Teollisuusliitto päätti työnseisauksesta pari viikkoa sitten. Työt pysähtyvät, koska neuvottelut kiistakysymyksistä eivät ole johtaneet Teollisuusliittoa tyydyttävään lopputulokseen. Lisäksi yhtiöt on asetettu toistaiseksi voimassa olevaan hakusaartoon.

Teollisuusliitto antoi lisäksi viime viikoilla liiton johtoryhmälle lisävaltuuksia, joilla voidaan laajentaa Delta Auto –konsernia koskevia työtaistelutoimia. Työtaistelutoimenpiteitä laajennetaan tarvittaessa koskemaan myös muita erikseen määriteltyjä yrityksiä kuin niitä, jotka kuuluvat Delta Auto –konserniin.

Lakon taustalla ovat pitkäaikaiset ongelmat yhtiön kanssa, työnantajan harjoittama uhkailu ja kiristys. Viimeinen pisara oli se, että Delta Auto ryhtyi väkivaltaisesti tekemään muutoksia asentajien työnkuvaan siten, että samalla heikennetään palkkoja ja muita työsuhteen ehtoja.

Delta Auto irtisanoi keväällä suurimman osan asentajistaan, mukaan lukien pääluottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja. Uusilla työsopimuksilla palkattavat asentajat ovat ns. palvelumestareita, jotka ottavat myös vastaan ja luovuttavat itse työnsä. Teollisuusliitto ei vastusta sinänsä muutosta. Se auttaa liiton jäseniä kehittymään työssään. Mutta tapa, jolla muutos yritetään toteuttaa, on törkeä.

Teollisuusliitto on haastanut myös alan työnantajaliiton Autoalan Keskusliiton työtuomioistuimeen valvontavelvollisuuden noudattamatta jättämisestä.

Pitääkö palautuskeskuksia perustaa? – 3 kysymystä turvapaikkapolitiikasta SDP:n presidenttiehdokkaiksi pyrkiville

Kuva: Jari Soini
Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero kouvolalaisessa kauppakeskuksessa. SDP:n eduskuntaryhmä pitää kesäkokoustaan tänään Kouvolassa ja huomenna Kotkassa.

Demokraatti kysyi SDP:n presidenttiehdokkaiksi pyrkiviltä Maarit Feldt-Rannalta, Tuula Haataiselta ja Sirpa Paaterolta Kouvolassa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa kolme turvapaikkapolitiikkaan liittyvää kysymystä.

Katsovatko kansanedustajat, että paine tiedustelulain säätämiselle on tällä hetkellä niin voimakas, että se säädetään eduskunnassa nopeutetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Lisäksi ehdokkaat kommentoivat, pitäisikö kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusprosessia nopeuttaa ja miten he suhtautuvat siihen, että Suomeen perustettaisiin erityisiä palautuskeskuksia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille turvapaikanhakijoille.

Muun muassa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on julkisuudessa vaatinut, että tiedustelulait käsiteltäisiin eduskunnassa kiireellä. Maarit Feldt-Ranta näkee tässä opportunismiakin.

– Kyllä eduskunta sen vamasti käsittelee, kun hallitus tuo sen sinne, hän muistuttaa.

– Odotan hallituksen esitystä. En ennakoi. On kohtuuton pyyntö, että eduskunnassa opposition edustajat ottaisivat sokkona kantaa esitykseen, jota ei ole olemassakaan, Feldt-Ranta ihmettelee.

Matti Eloranta Kouvolasta jutteli Maarit Feldt-Rannan kanssa tänään kouvolalaisessa päiväkeskuksessa.

Feldt-Ranta muistuttaa, että asioita ei ratkaista vain tiedustelulainsäädännöllä, vaan tarvitaan moninaisia toimia. Monissa eurooppalaisissa maissa, joissa viranomaisilla on jo nyt laajat tiedusteluvalmiudet, on silti tapahtunut terroiskuja.

– Toki kaikki, mitä on tehtävissä, on tehtävä.

Kielteisen turvapaikkapäätösten saaneiden palauttamiseen Feldt-Ranta toteaa, että se on ollut SDP:n linja, että ne jotka ovat oikeutettuja turvapaikkaan ja apuun, heitä autetaan ja ne jotka eivät, palautetaan nopeutetusti.

Palautuskeskuksiinkaan Feldt-Ranta ei ota tässä vaiheessa kovin suoraa kantaa. Hän painottaa harkintaa ja viranomaisten sekä poliittisten päättäjien yhteistä arviota, jos käytäntöjä muutetaan.

Suomessa on nyt noin 10 000 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta.

– Ei ole hyvä tilanne, jos emme tiedä, missä he ovat, Feldt-Ranta sanoo ja muistuttaa samaan hengenvetoon, ettei pidä leimata vaarallisiksi kaikkia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita.

”Toivon, ettei paniikissa tehdä ratkaisuja.”

Sirpa Paatero puntaroi palautuskeskuksia todeten, että niille voisi olla perusteet kielteisen päätöksen saannin jälkeen. Paatero pohtii, että tällöin kielteisen päätöksen saaneet olisivat jossakin tietyissä paikoissa verrattuna siihen, että heitä olisi jokaisessa vastaanottokeskuksessa.

Kysymyksiin kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisesta Paatero sanoo, että oikeuden päätöksien saamista nopeammin pitäisi kiirehtiä ensin.

– Etteivät ihmiset joudu kohtuuttomasti odottamaan.

Palautuslennot puolestaan pitäisi toteuttaa mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kaikki oikeusasteet on käyty läpi.

Tiedustelulainsäädännöstä Paatero toteaa, että haluaa ensin nähdä, onko siihen lausuntojen jälkeen tullut muutoksia.

– Sen jälkeen voi arvioida, miten asiaa menee eteenpäin. Toivon, ettei paniikissa tehdä ratkaisuja, Paatero painottaa.

”On ihmeellistä, miten asiassa nyt hoputetaan oppositiota.”

Tuula Haataisen mielestä tiedustelulakiuudistukselle on todellista tarvetta. Hän kuitenkin katsoo sosialidemokraattien yleisen linjan mukaisesti, että ennen kuin asiasta on mahdollista antaa tarkempia lausuntoja, on odotettava, miten hallituksen esitys lopulta jäsentyy. Hän ei haluakaan vielä ottaa kantaa siihen, kuinka todennäköisesti lait säädetään kiireellisessä järjestyksessä.

– Tätä tulemme käsittelemään yhdessä eduskuntaryhmän kanssa. Laki tarvitaan, mutta sen kokonaisuuteen pitää perehtyä huolella. Sen tulee täyttää oikeusvaltion periaatteet, Haatainen sanoo.

– Hallituksella on ollut kaksi vuotta aikaa toteuttaa laki. On ihmeellistä, miten asiassa nyt hoputetaan oppositiota. Laki on hallituksen käsissä, heidän pitää tehdä sellainen esitys joka menee eduskunnassa eteenpäin.

Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautusprosessien pitää Haataisen mukaan hoitaa perusteellisesti ja oikeusvaltion toimintaperiaatteita noudattaen, mutta myös riittävän nopeasti.

– Kysymys on aina siitä, minkälaiset resurssit ovat käytettävissä.

Hänen mukaansa prosessin nopeuteen voi vaikuttaa varmistamalla, että asioita käsittelemässä on riittävästi osaavia ihmisiä.

– Ennen kaikkea kansainvälisiä sopimuksia pitää kuitenkin kunnioittaa. Ja palautukset pitää toteuttaa hallitusti.

Palautuskeskusten tarpeellisuudesta kysyttäessä Haatainen korostaa, että nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo turvapaikanhakijoiden sijoittamisen erilliseen vastaanottokeskukseen, jonka asukkaille voidaan määrätä ilmoittautumisvelvollisuus sekä asumisvelvollisuus. Tällöin asukkailla on kuitenkin myös oikeus liikkua keskuksen ulkopuolella.

– Viranomaisten toimintaan pitää voida luottaa, että he arvioivat nykylainsäädännön perusteella, mitä yksittäisissä tapauksissa tehdään.

– Nyt päättäjienkin pitää puntaroida asioita tarkkaan ja laittaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Keskeistä on pohtia sitä, miten voimme estää iskuja, miten voimme tiivistää kansainvälistä yhteistyötä sekä miten radikalisoitumassa olevista ihmisistä saadaan tieto liikkumaan.

Toimittajat: Topi Juga, Johannes Ijäs

Kuvat: Jari Soini

Keskustelua aiheesta

”Oikeus olla ja unelmoida” – koulurauha julistetaan torstaina Helsingissä

Kuva: Jari Soini

Valtakunnallinen koulurauha julistetaan alkaneelle lukuvuodelle torstaina aamupäivällä Helsingissä. Julistus muistuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja viihtyisään kouluun.

Koulurauhan teemana on tällä kertaa Oikeus olla ja unelmoida. Se kannustaa kouluja oppilaiden oman toiminnan vahvistamiseen kiusaamisen ja syrjinnän vastaisessa työssä.

Koulurauha on Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Opetushallituksen, poliisin, Folkhälsanin ja Suomen Vanhempainliiton yhteinen ohjelma. Koulurauha on julistettu vuodesta 1990 lähtien.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta