”Ymmärrettiin, että olin suurin piirtein menossa nylkemään vastustajia” – Lipposen Koivisto-muistelot: Lainattu sanonta osoitti median sivistymättömyyden

Kuva: Jari Soini
Paavo Lipponen sanoo, että hänestä tuskin olisi tullut kansanedustajaa ja pääministeriä ilman Koiviston koulua.

Takavuosina pääministeri Paavo Lipponen (sd.) närkästyi eduskunnassa oppositiolle ja totesi kuuluisat sanansa ”nahkurin orsilla tavataan”.

– Kun minä käytin näitä sanontoja, joita Mauno Koivisto käytti, saattoi käydä huonosti, Lipponen hymyilee.

Nahkurin orsilla tavataan oli nimenomaan presidentti Koiviston käyttämä sanonta. Lipponen toimi pääministeri Koiviston sihteerinä vuosina 1979–1982.

– Kun Koivisto sanoi nahkurin orsilla, se kuulosti siltä kuin hän olisi sanonut nahkurin horsilla tavataan, lieneekö sanonta turkulaista alkuperää.

– Hän tarkoitti ja minä tarkoitin samalla tavalla sitä, että tätä menoa meidän kaikkien nahkat roikkuvat tuolla nahkurin orrella. Sitä juuri tarkoitin, mutta sehän ymmärrettiin niin, että minä suurin piirtein olin menossa nylkemään vastustajiani. Jollakin tavalla se edustaa sivistyksen puutetta, ettei mediassakaan ymmärretty, mitä sanonta tarkoittaa. Sokia Reettakin näkee sen -sanonta taas oli minun saksan opettajaltani.

– Koivisto oli näissä sanonnoissa ihan omaa luokkaansa. Hänen sivistyksenä oli laajaa, Lipponen sanoo.

Väyrysen historiallinen arvostelukyvyttömyys.

Lipponen muistelee päätyneensä pääministerin sihteeriksi Kalevi Sorsan (sd.) ja Koiviston keskusteltua, kuka olisi sopiva henkilö.

– Olin ollut liian pitkään SDP:n puoluetoimistossa eri tehtävissä ja olin itsekin hakeutumassa johonkin muuhun suuntaan. Se oli onnenpotku. Hienoa aikaa. Tunsin kyllä, että historian lehti kääntyi.

– Minä tein muistiinpanot myös jokseenkin kaikesta, mitä Koivisto sanoi kulissien takana joko kahden kesken tai erilaisissa palavereissa.

Aika, jona Lipponen oli Koiviston sihteerinä tai ”Vara-Manuna”, oli suoranainen jännitysnäytelmä. Kansansuosikkia yritettiin ajaa pois pääministerin paikalta ja heikentää tämän mahdollisuutta päästä presidentiksi.

Koivistoa ei saatu lähtemään Kekkosen tahdosta huolimatta. Parlamentarismin nimeen vannonut Koivisto ilmoitti, että epäluottamuslauseen olisi tultava eduskunnalta.

– Olihan se sellaista menoa, että siinä sosialidemokraattienkin usko välillä petti. Koivisto vaan vei asiaa eteenpäin vähän kuin väsyttämällä, hivuttamalla ja taitavasti kriisinpoikasesta toiseen, junaili sen tilanteen.

Lipponen kertaa, miten varsinainen peli lähti siitä, että Urho Kekkosen lähipiiri eli K-linja yritti kampittaa Koiviston. Ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk.) oli isossa roolissa.

– Väyrysen peli nimenomaan silloin kun presidentti oli sairastunut, oli uhkapeliä. Sen hän hävisi ja osoitti historiallista arvostelukyvyttömyyttä siinä tilanteessa.

– Koivisto ei provosoitunut, hän käytti ne mahdollisuudet tai valtaoikeudet hyväkseen, jotka pääministerillä oli. Hän toimi hyvin nopeasti ja määrätietoisesti tilanteessa yhden viikonvaihteen aikana. Kun häntä pidettiin jahkailijana, siinä tuli tour de force eli voimannäyttö.

Koivisto pysyi hallituksensa johdossa ja lopulta hänestä tuli Kekkosen seuraaja.

Sodassa ilman sotaintoa.

Paljon on puhuttu parlamentarismin vahvistumisen olleen Koiviston aikana merkittävässä roolissa. Presidentin valtaoikeuksia karsittiin ja Suomesta tuli parlamentaarinen demokratia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lipponen katsookin, että Koivisto-muistoissa on noussut esiin oikeita asioita. Presidentin sotakokemuksia olisi tosin voinut tuoda julki enemmänkin. Koivisto on kirjoittanut niistä itsekin. Lipposen mukaan niitä kannattaisi jokaisen lukea. Hän nostaa ne liki Tuntemattoman sotilaan rinnalle.

– Koivisto kuvaa asiat niin kuin ne olivat, miten kauheata sota on ja mihin tilanteisiin siellä voi joutua. Siinä on tiettyä nöyrää asennetta katastrofia kohtaan, jossa kuitenkin piti olla mukana – ei pienintäkään sotaintoa.

Talvisodassa Koivisto toimi vapaaehtoisena kotirintamalla. Jatkosodassa hän taisteli muun muassa legendaarisen Lauri Törnin jääkärikomppaniassa.

Lipposen mukaan Koivisto puhui sodasta vähän. Vuodelta 1968 hän muistaa erään pohjoismaisen sosialidemokraattisen turvallisuuspoliittisen työryhmän kokoukseen, jossa Koivisto kuitenkin avautui. Kokous pidettiin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen. Miehitys järkytti ja pani puhumaan sodasta.

– Hän oli hyvin vakavalla mielellä. Hän kertoi linjojen takaisista kokemuksistaan. Hän puhui, miten sieltä tultiin takaisin ja hänellä oli seitsemän kivääriä kannettavanaan, kun kaikki eivät jaksaneet enää – varmasti se oma pikakivääri yhtenä niistä. Se oli vaikuttava puheenvuoro.

Uhoamattoman vahva itsetunto.

Paavo Lipponen nostaa Mauno Koivistosta esiin myös tämän määrätietoisuuden ja valtavan asioiden hallinnan. Koivisto ei kuitenkaan tehnyt osaamisestaan numeroa.

Mauno Koivisto 11/1987.

– Politiikassa yhdenlainen virhe on se, että yrittää joka paikassa osoittaa erinomaisuuttaan ja tietäväisyyttään. Hänellä ei ollut siihen tarvetta. Hänellä oli millään tavalla uhoamaton itsetunto.

Lipponen kertoo Koiviston sisäisestä maailmasta myös sen, että presidentti oli harras kristitty. Tämä näkyi esimerkiksi Koiviston puheissa, joissa saattoi olla monille huomaamattomiksikin jääneitä Raamattu-sitaatteja.

– Mutta hän ei millään tavalla lyönyt sillä asialla rintoihin, käyttääkseni itsekin Raamatun sanontaa. Ehkä hän kävi sitten sellaista kamppailua koko ajan uskonsa kanssa – mutta emme me näistä puhuneet, Lipponen sanoo.

Esimiehenä Koivisto ei ollut pomottelija, vaikkakin vaativa.

– Piti olla kaikki valmiina ja ajoissa. Jos siitä lipsahti, kyllä hän sitten sen osoitti. Mutta hän luotti.

Pääministerin sihteerinä Lipposen tehtävä oli muun muassa tehdä Koivistolle puheita.

– Kun ensi kerran tein hänelle talouspoliittisen puheen, se jännitti. Kun hän sitten hyväksyi sen, oli vähän niin kuin olisi päässyt laudatur-tentistä.

Vaikka Koivisto ja Lipponen olivat harvakseltaan yhteydessä presidenttivuosien jälkeen, Lipponen kuvaa luottamuksen vallinneen heidän välillään.

– Olimme ystäviä, hän luotti minuun. Toisaalta hän suhtautui kaikkiin politiikassa mukana oleviin, että mihinkähän tuo nyt pyrkii ja pyrkiikö hän nyt omaa etuaan ajamaan. Aivan tervettä suhtautumista.

Muutos suhtautumisessa Neuvostoliittoon.

Koivisto valittiin vuoden 1982 presidentinvaaleissa presidentiksi. Lipponen luonnehtii Kalevi Sorsan osoittaneen suuruutensa, kun tämä asettui vaaleissa Koiviston taakse. Lipponen itse valittiin ensi kertaa kansanedustajaksi vuonna 1983. Koivistoa kunnioitettiin suuresti eduskunnassa.

Ulkopoliittisesti Koivisto eteni Urho Kekkosen linjalla.

– Aivan oikein korostetaan sitä, että Koiviston linja oli jatkuvuus Suomen ulkopolitiikassa suhteessa Neuvostoliittoon.

Tosin Lipponen huomauttaa Sorsan neljännen hallituksen (1983–1987) ulkopoliittisen osion johdannon myös muuttuneen.

– Sen mukaan, yksinkertaistaen, kaikki Suomen ulkopoliitiikka ei johdu eikä perustu YYA-sopimukseen, vaan siinä oli selvä tärkeysjärjestys, jossa lähdettiin liikkeelle Suomen kansallisten etujen pohjalta. Minä olin tätä ajatusta tarjoamassa jo 1979 Koiviston hallitukselle, mutta silloin SKDL torjui sen eikä Koivisto halunnut tehdä siitä mitään numeroa, mikä oli viisasta.

Myös tietynlainen muutos siis tapahtui presidenttikauden alussa suhtautumisessa Neuvostoliittoon.

– Koivisto suuresti kunnioitti naapuria niin kuin pitää, mutta oli enemmän ikään kuin silmien tasalla, sellainen tunne minullakin oli suhteessa naapuriimme. Nyt kun mietin sitä vaihetta, se valtajärjestelmä ja naapurin puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin ja peliin nimenomaan K-linjan kanssa, oli lopullisesti ohi. Niin siinä oli päässyt käymään, että Kekkosen ympärille oli syntynyt valtarakennelma, jossa oli epäterveitä piirteitä.

Kun Lipponen 1979 oli arvostellut ennen Koiviston hallituksen pystyttämistä Kekkosen ympärille kehittynyttä valtaa, hän sai Sorsan kautta myllyterveiset Tamminiemestä.

– Minä kunnioitin Kekkosta, mutta se vallan monopoli, joka silloin oli luotu ja K-linjan osuus siinä – ja siihen oli elinkeinoelämä kytkeytynyt – piti purkaa. Ennen 1982 presidentinvaaleja vuodenvaihteessa keskustan johdosta peloteltiin, että polkupyörätkin sosialisoidaan, jos sosialisti tulee presidentiksi ja elinkeinoelmän pamput julkaisivat Koiviston vastaiset klausuulit, joissa peloteltiin sosialismilla, mikä oli historiallinen möhläys elinkeinoelämältä.

Koivisto oli Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti.

”Varmaankin Koiviston ja minun näkemykseni poikkesivat.”

Lipponen pitää hyvänä kysymyksenä sitä, mistä Koiviston vahva parlamentarismin painotus alun perin kumpusi.

– Sosialidemokraatithan perinteisesti, historiallisesti perustivat enemmistöparlamentarismiin ja eduskunnan vahvaan asemaan, myös suhteessa presidentti-instituutioon, hän pohtii.

– Onneksi Suomi ei mennyt sellaiseen presidentti-instituutioon kuin Baltian maissa, joissa luotiin autoritaarinen järjestelmä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Baltian maissa presidenteillä oli sellaisia valtaoikeuksia, joita meillä ei missään tapauksessa olisi hyväksytty, esimerkiksi suora määräysvalta poliisivoimiin tai muutoin hallintoon.

Kekkosen kauden jäljiltä oli jäänyt vahva tarve vahvistaa eduskunnan asemaa. Näin Koivisto siis tekikin.

Tosin myöhemmin oman 1994 päättyneen presidenttikautensa jälkeen Koivisto katsoi myös, että presidentin valtaa riisuttiin sittemmin jo liikaakin. Eduskunta päätti antaa pääministerille johdon EU-asioissa.

– Varmaankin Koiviston ja minun näkemykseni poikkesivat. Hän olisi halunut säilyttää vahvemman aseman presidentillä kuin mikä oli lopputulos, pääministerinä vuodesta 1995 palvellut Lipponen toteaa.

Myös EU:n suhteen Koivisto eteni varovaisesti. Lipponen oli EU:n kannalla jo ennen Koivistoa ja myös perusteli tälle näkemyksiään.

– Hän ei pitänyt siitä. Silloin kun Koivisto päätöksen teki, että haetaan jäsenyyttä, ja pani prosessin liikkeelle, silloin niitä perusteluja hänellä jo oli. Olen sitä mieltä, että toimintani oli perusteltua, mutta niin oli myöskin Koiviston toiminta. Hänellä oli kaikki viisaus, missä tahdissa mennään, minun roolini puolestaan oli esitttää perustelut ja valmistaa mielipidettä kyllä-linjalle, Lipponen sanoo.

Koivisto on kertonut, että häntä jäi harmittamaan, että Suomen EY-jäsenyys toteutui vasta maaliskuun 1. päivän iltana, kun hän oli juuri päivällä luovuttanut tasavallan presidenttiyden Martti Ahtisaarelle.

”Minuahan pilkattiin, että seuraan Saksaa ja Kohlia.”

Myöhemmin Lipposen pääministerikausilla Koivisto oli kriittinen suhteessa Suomen EU-politiikkaan ja karsasti liiallista lännettymistä.

– Meidän piti käyttää se tilaisuus, joka tarjoutui jäsenyydessä mennä niin syvälle yhteistyöhön kuin voidaan, koska sillä tavoin me parhaiten omia etuja ajamme, Lipponen toteaa.

– Minuahan pilkattiin, että seuraan Saksaa ja Kohlia. Seuraavassa osassa muistelmiani kerron, mitä kaikkea sillä saatiin aikaan, että meillä oli läheiset suhteet Saksaan. En usko, että Koivisto tästä asiasta eri mieltä oli. Yksi hyvä syy tiiviiseen Saksa-yhteyteen oli, että Saksa kuitenkin ymmärsi Venäjää samaan tapaan kuin Suomi, monia muita maita paremmin.

Lipponen oli omalla pääministerikaudellaan vaikuttamassa myös Baltian maiden EU-jäsenyyteen johtaneiden neuvotteluiden liikkeellelähtöön. Viro tuli laajentumiskierroksella ensimmäiseen neuvotteluryhmään. Lipponen toteaa toimineensa Baltian maiden EU-jäsenyyden puolesta.

– Keskustelin tästä liittokansleri Helmut Kohlin kanssa kahden kesken ja sanoin, että emme voi jättää Baltian maita epävarmuuteen, ikään kuin limboon idän ja lännen väliin. Jos Viro on neuvotteluissa, silloin kaksi muutakin tietävät, että ne pääsevät jäseniksi. Ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että Baltian maat tulisivat EU:hun, epäilyksiä oli Saksassakin.

Viro liittyi keskeisesti myös presidentti Koiviston presidenttiyteen 1990-luvun taitteessa. Vaikka Suomesta ohjattiin runsaasti taloudellista hyvää itsenäistymään pyrkivälle Virolle, virallisesti Gorbatshovin uudistuspolitiikkaa tukenut Koivisto pidätteli julkista tukeaan Viron itsenäistymiselle.

Lipponen pitää kohtuuttomana Koiviston arvostelua Viron itsenäistymisasiassa vallinneen herkän ulkopoliittisen tilanteen vuoksi.

– Baltian maat ovat olleet joissakin vaiheissa hyvin herkkiä reagoimaan, ylireagoimaan asioihin. Minäkin jouduin sen kokemaan, kun Latvia ja Liettua Ruotsin säestyksellä protestoivat sitä vastaan, että he eivät päässeet EU-neuvotteluissa ensimmäiseen neuvotteluryhmään.

– Kun vain viisi maata valittiin, ei siihen millään olisi mahtunut kolmea Baltian maata. Viro osallistuminen ryhmään oli jo takuu siitä, että Venäjä-kortilla ei pelata.

– Tänä päivänä luulen, että ymmärretään myös, että Koivisto halusi omassa Viron kysymyksessään tiettyä jatkuvuutta ja hänelle Venäjän sisäinen vakaus oli kysymys, jonka hän katsoi, että jos se pettää, seuraukset voivat olla vakavat.

Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991. Baltian maista tuli EU:n jäseniä vuonna 2004.

”Se on kyllä todellista jälkiviisautta.”

Lipponen oli kahden hallituksensa pääministeri vuosina 1995–2003. Koivisto ja hän tapasivat silloin tällöin. Ulkopolitiikasta saattoi tulla pääministerille palautetta.

– Olihan hän kriittinen, mutta minä noudatin kyllä jatkuvuutta ja Suomen pitkäaikaista linjaa muun muassa siinä suhteessa, että torjuin Yhdysvaltojen ehdotuksen siitä, että me ryhtyisimme Itämeren aluuella ikään kuin takuuvaltioksi sotilaallisesti Baltian maille.

Kyseisen esityksen teki silloinen USA:n varaulkoministeri Strobe Talbott, kun Lipponen oli tapaamassa Washingtonissa USA:n varapresidenttiä Al Gorea.

Mauno Koivisto on aina ollut Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Lipponen palaa myös oman pääministerikautensa vuosiin ennen 2000-luvun taitetta. Suomi oli juuri tullut EU:n jäseneksi, EMU- ja eurokysymys olivat ratkottavana ja maassa vallitsi erittäin vaikea taloustilanne.

– Kun tänä päivänä monet ovat sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt silloin lähteä liittymään Natoon, se on kyllä todellista jälkiviisautta. Siihen kaikkieen vielä Nato-jäsenyys kuormaan, niin se olisi puhtaasti poliittisestikin ollut aivan mahdoton ajatus.

– Jotkut näkevät, että siinä oli ikkuna, kun Venäjä oli heikko. Olisi ollut virhe ajatella, että siinä olisimme ryhtyneet operoimaan. Meidän piti huolehtia, että EU:n ja Venäjän välille rakennetaan mahdollisimman hyvät suhteet, siinä me teimme töitä. Asiat olivat tärkeysjärjestyksessä niin kuin pitikin. Naton jäsenyyden hakeminen ei kertakaikkiaan olisi mahtunut siihen tilanteeseen. Jokainen, joka on politiikassa vähääkään ollut, ymmärtää, kuinka paljon haastetta voi kerralla ottaa.

– En todellakaan ollutkaan sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt lähteä aivan uuteen turvallisuuspoliittiseen asentoon. Kysyin kyllä, mitä vikaa Natossa, mutta se oli tarkoitettu meidän ulkopoliittisille besserwissereillemme, joille värin tunnustaminen oli tärkeämpää kuin perustelut.

Lipponen summaa asioiden menneen lopulta hyvin. Baltian maat liittyivät Natoon vuonna 2009.

– Presidentti Halonen lausui selkeästi, että se vakautti Itämeren tilannetta. Siinä mielessä asiat menivät meidän Suomen näkökulmasta oikealla tavalla.

”Ei ollut oikeastaan hidas.”

Paavo Lipponen katsoo saaneensa Mauno Koiviston sihteerinä korvaamatonta oppia omalle pääministerinuralleen.

– Koivisto antoi mallin. Minusta ei olisi varmaan tullutkaan kansanedustajaa ja pääministeriä ilman Koiviston koulua. En unohda myöskään Kalevi Sorsan roolia, mutta Koiviston hallituksen aikana pääsin sisälle.

– Koivistolta opin ennen kaikkea sen, että pitää keskittyä oleellisiin asioihin.

Kuten Koivisto, myös Lipponen antoi hallituksissaan ministereille tilaa toimia itsenäisesti. Niin hän kuin Koivisto olivat myös aina valmiita keskustelemaan ministereitten kanssa.

Koivistoa on sanottu fundeeraajaksi. Paavo Lipponen taasen sanoi aikanaan: ”Voin olla hidaspuheinen, mutta niin oli Mooseskin”.

– Tietyllä tavalla tietysti, minua pidettiin hitaana. Koivisto ei ollut oikeastaan hidas.

Kokoomuslaisen logiikka herättää suurta hämmennystä: ”Tammikuussa näillä saatiin pysäytettyä koko autokauppa”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

SDP:n kansanedustaja Suna Kymäläinen ihmettelee kansanedustaja Jukka Kopran (kok.) esittämää ajatusta autoveron poistamisesta kokonaan.

Kopra esitti viime viikolla, että uusien autojen myyntihinnasta perittävä autovero poistettaisiin kokonaan ja siirrettäisiin vuosittaisena käyttömaksuna perittävään ajoneuvoveroon.

– Ihmettelen syvästi kokoomuksen logiikkaa asiassa. Nykyisen hallituksen esityksestä eduskunta on osana kansallista ilmastostrategiaamme hyväksynyt liikenteen CO2-päästöjen puolittamisen vuoteen 2030 mennessä. Nyt hallituspuolueen edustaja esittää verouudistusta, jonka suurimpana hyötyjänä on suuripäästöiset autot, joiden verot voivat laskea kymmeniä tuhansia euroja enemmän verrattuna tavallisen kansalaisen ostaman uuden auton veroon nähden, toteaa Kymäläinen.

Kopra esitti myös jatkokeskustelussa autokantojen eriyttämistä niin, että muutos koskisi vain uusia autoja. Nykyinen autokanta pysyisi nykyisellä ajoneuvoverotuksellaan, jolloin autojen arvo ei romahtaisi veromuutoksessa.

Tässä ideassa on Kymäläisen mukaan kaksi ongelmaa, uusien autojen ajoneuvovero pitäisi nostaa keskimäärin useaan tuhanteen, jotta kompensoitaisiin autoveron poistuminen. Tämä johtaisi kaksiin automarkkinoihin, jossa vanhoilla autoilla ajaisivat ne joilla ei ole varaa maksaa korkeita käyttökustannuksia. Tähän Kopran alkuperäinen ajatus Suomen iäkkään autokannan nuorentamisesta sulisi.

– Toivonkin kollegani käyvän läpi näitä autoveroajatuksiaan puoluetoverinsa, valtionvarainministeri Petteri Orpon virkamiesten kanssa. Suomalaiset autoilijat eivät kaipaa enää hallituksen suusta puolivillaisia veroehdotuksia, tammikuussa näillä saatiin pysäytettyä koko autokauppa liikenneministerin toimesta. SDP tukee edelleen Suomen autokannan verotuksen kehittämistä päästöperusteisesti, kuten hallituskin on tällä vaalikaudella toiminut, päättää Kymäläinen.

Keskustelua aiheesta

Li Andersson haukkuu hallituksen tuoreimman yrityksen lyttyyn: ”Nyt on korkea aika lopettaa kokoomuksen sote-sekoilu”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kritisoi voimakkaasti Sipilän hallituksen tuoreinta sote-esitystä, joka vaarantaa päivystystoiminnan, heittää integraation romukoppaan ja tekee myös sosiaalipalveluista kauppatavaraa.

Mallin keskeisin ongelma on, että kokoomuksen tavoite sote-palveluiden viemisestä markkinoille menee käytännössä kaikkien sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden edelle.

– Hallitus vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, vaikka uudistuksen piti vahvistaa hoitoketjujen yhteensovittamista. Sote-keskuksissa tarjotaan lähinnä terveyspalveluita, mikä rikkoo toimivia malleja, joita on kehitetty sosiaalityön ja perustason terveydenhuollon yhteistyössä. Sosiaalipalvelut määritellään suppeasti neuvonta- ja ohjauspalveluiksi, jonka takia terveysasema olisi rehellisempi nimitys kuin sote-keskus.

– Yksityiset terveyskonsernit saavat kokoomukselta laajat sote-markkinat, mutta suomalaiset eivät mitään soten alkuperäisistä tavoitteista. Palveluketjut monimutkaistuvat, integraatio vähenee, kustannukset uhkaavat kasvaa. Lisäksi hallituksen tuorein esitys uhkaa Suomen kansainvälisissä vertailuissa kustannustehokkaaksi ja laadukkaaksi arvioitua erikoissairaanhoitoa. Nyt on korkea aika lopettaa kokoomuksen sote-sekoilu, ja rakentaa uudistusta yhdessä ja vastuullisesti, Andersson korostaa.

Vasemmistoliitto vaatii parlamentaarista työryhmää tekemään sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta, jotta se on oikeudenmukainen jokaiselle Suomessa asuvalle.

Metsäteollisuus: Neuvottelut työehtosopimuksesta jatkuvat

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Neuvottelut paperiteollisuuden työehtosopimuksesta jatkuvat, kertoo Metsäteollisuus.

Metsäteollisuus ja Paperiliitto ovat tavanneet tänään ja sopineet, että osapuolet jatkavat neuvotteluita huomenna.

Tänään on ollut myös koolla Paperiliiton hallitus pohtimassa työehtoneuvotteluiden jatkoaskelia. Aiemmin tässä kuussa Paperiliitto kertoi kohottavansa valmiutta mahdollisen työtaistelun varalta.

Neuvottelut ovat kuumentaneet liittokierroksen alun tunnelmia.

Paperin neuvottelut ovat kuumentaneet liittokierroksen alun tunnelmia.
Metsäteollisuus on aiemmin kertonut pitävänsä alan työehtosopimuksia osin kohtuuttomina.

Se on tyytymätön muun muassa alihankinnan käyttökieltoon, jota muilla aloilla ei ole, sekä joulu- ja juhannusseisokkien moninkertaisiin kompensaatioihin.

Pahemmin mutkistuessaan paperiteollisuuden neuvotteluilla voisi olla monenlaisia vaikutuksia työmarkkinoille ja talouteen. Metsäteollisuus on Suomen keskeinen vientiala, ja mahdollisilla työntekijöiden työtaisteluilla tai työnantajien työsuluilla voisi olla merkittäviäkin vaikutuksia.

Sopimuksen sopimuskausi päättyi viime kuun lopussa.

Työmarkkinoilla paperiteollisuuden neuvottelut ovat yksi keskeisistä merkkipaaluista, jotka linjaavat syksyn liittokierroksen suuntaa. Paperin nykyisen työehtosopimuksen sopimuskausi päättyi viime kuun lopussa.

Tämän kuun lopussa on puolestaan päättymässä toinen keskeinen sopimus eli Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton (entisen Metalliliiton) sopimus.

Keskusta Puska valinnanvapausesityksestä: ”On hirveän vaikea ymmärtää, että miten kokonaisuus tulee toimimaan”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmät hyväksyivät torstaina soten valinnanvapausesityksen, joka lähtee seuraavaksi lausuntokierrokselle. Puolueiden välejä hiertäneisiin asiakasseteleihin on erikoissairaanhoidon osalta tulossa kolmiosainen porrastus.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen (kesk.) mukaan porrastusta on luvassa seteleitä myöntävän maakunnan harkintavaltaan, siihen kenelle ja mihin seteleitä myönnetään, asiakassetelin käytön laajuuteen ja seteleiden käyttöönoton aikatauluun.

Kokoomuksen soteasioista vastaavan sisäministeri Paula Risikon mukaan maakunnalla säilyy edelleen velvollisuus tarjota seteleitä, mutta niiden tarpeen arviointi ei jää asiakkaalle itselleen vaan maakunnalle.

Hän ei enää puhunut subjektiivisesta oikeudesta asiakasseteleihin. Risikon mukaan seteleitä tarjotaan edelleen samassa laajuudessa kuin runsas viikko sitten julkistetussa esityksessä.

Keskustan kansanedustaja, entinen THL:n johtaja Pekka Puska (kesk.) ei tässä vaiheessa hahmottanut miten esitys tulisi käytännössä toimimaan.

– On hirveän vaikea ymmärtää, että mitenkä kokonaisuus tulee toimimaan. Näin sanovat myöskin asiantuntijat. Sen jälkeen, kun otimme viikko sitten hyvin kriittinen kanta tähän Risikon mainitsemaan subjektiiviseen oikeuteen, niin siihen on tehty erilaisia rajoittavia päätöksiä, Puska totesi.

– Tässä vaiheessa on myös vaikea ottaa kantaa siihen, mitä ne tarkoittavat. Sen vuoksi keskustan ryhmä päätti, että tämä pannaan nyt lausuntokierrokselle ja aidosti otetaan huomioon se mitä lausuntokierroksella sanotaan, Puska totesi.

Samoilla linjoilla oli myös Heikkinen, joka piti painotti lausuntokierroksen merkitystä.

– Meille tärkeintä oli se, että lausuntokierroksella tulevat muutosesitykset otetaan vakavasti. En halua meille sosiaali-ja terveysvaliokuntaan sellaista esitystä, jossa hallituspuolueiden välillä ei ole yksimielinen esitys siitä, että tämä malli todella tukee maakunta- ja sote-uudistusta.

Nyt lausunnoille lähtevä esitys tulee eduskunnan käsiteltäväksi aikaisintaan maaliskuussa.

Juttua on päivitetty klo 16:43.

Keskustan Kaikkonen sote-esityksestä: ”Esitys ei ole täysin ongelmaton, lausuntokierroksen oltava aito”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen Keskustan eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen.

Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy hallituksen valinnanvapausesityksen lähettämisen lausuntokierrokselle. Puolue kuitenkin painottaa voimakkaasti lausuntokierroksen merkitystä, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen totesi eduskunnassa.

– Kävimme pitkän ja huolellisen keskustelun aiheesta. Lausuntokierroksen on oltava aito ja sieltä tulevat väkevät viestit on huomioitava. Totesimme myös, että esitys ei ole täysin ongelmaton ja ja on tärkeää kuulla vielä asiantuntijoiden arvioita ja näkemyksiä, Kaikkonen totesi.

– Mikäli lausuntokierroksella tulee selviä viestejä, että tätä pitää vielä korjata, niin keskustan viesti on se, että korjauksia täytyy sitten vielä tehdä.

Myös kokoomuksen ja sinisten eduskuntaryhmät hyväksyivät lakiesityksen lähettämisen lausuntokierrokselle.

Kaikkonen kertoi, että eduskuntaryhmässä käytiin keskustelua esimerkiksi siitä, tuleeko julkisten palveluiden osuus säilymään myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen jälkeen.

– Keskusta haluaa pitää huolta, että hyvät julkiset palvelut sekä hyvät yhdenvertaiset sote-palvelut säilyvät kansalaisille. Ja mieluiten vielä paranevat.

Maakunnille enemmän harkintavaltaa siltä osin, missä osissa asiakasseteleitä on tarjottava asiakkaille.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoi, että keskustan eduskuntaryhmä kävi kokouksessaan keskustelua ennen kaikkea valinnanvapausuudistuksen kokonaisuudesta. Hänen mukaansa valinnanvapaus on väline palvelujen saatavuuden paranemiselle.

– Välineitä ovat asiakassetelit, sote-keskukset sekä henkilökohtainen budjetti paljon palveluita tarvitseville, Saarikko totesi.

Julkinen keskustelu on painottunut viime päivinä voimakkaasti asiakasseteleihin, keskittyen erikoissairaanhoitoon. Huolta on herättänyt etenkin se, miten erikoissairaanhoidon päivystykselle käy, mikäli asiakassetelit saavat laajat käyttöoikeudet.

– Puhuttaessa erikoissairaanhoidosta, neuvotteluissa on saatu maakunnille enemmän harkintavaltaa siltä osin, missä osissa asiakasseteleitä on tarjottava asiakkaille, Saarikko kommentoi viime päivien neuvotteluita.

– Julkisen sairaanhoidon kantokyky, vaikkapa päivystyksellisissä tilanteissa, voidaan turvata paremmin. Olen hyvin tyytyväinen tästä.

Asiakasseteleihin on erikoissairaanhoidon osalta tulossa kolmiosainen porrastus. Porrastuksella tarkoitetaan sitä, että seteleitä myöntävän maakunnan harkintavallassa on se, kenelle ja mihin seteleitä myönnetään, kuinka laajaksi asiakassetelin käytön laajuus muodostuu ja millä aikataululla setelit otetaan käyttöön.

Keskustalle kaikkein tärkeintä uudistuksessa on Saarikon mukaan se, että perusterveydenhoidon palvelut paranevat.

– Vastuuministerinä otan tosissani eduskuntaryhmän viestin siitä, että lausuntokierroksen palaute otetaan huomioon. Näin hallituksessa on hyvässä yhteishengessä jo sovittukin.

Asiakasseteli tulee olemaan saman suuruinen kunkin maakunnan piirissä.

Keskustan lääkärikansanedustajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että asiakassetelin käyttöönotto saattaa karkottaa erikoislääkärit pois julkisista sairaaloista. Saarikko totesi, että erikoissairaanhoitoa ja ennen kaikkea sen monin osin hyvin toimivia osia pitää vaalia.

– On hyvä myös huomioida, että kaikki suomalaiset sairaalat eivät ole samanlaisia. Niiden kantokyky ja suuruus ovat erilaisia.

– Yksi tärkeä nyt sovittu lisäys uudistukseen on se, että tulemme viemään lain tasolle yksityisen leikkaustoiminnan laatukriteerit, siltä osin, kun ne koskevat julkisella rahalla ostettua toimintaa.

Saarikko täsmensi, että laatukriteerit viedään lakiin samalla tavalla, kuin miten julkiselle leikkaustoiminnalle on jo tällä hetkellä tehty rajaavat kriteerit, niin sanottu sairaaloiden välinen työnjako.

Asiakasseteli tulee Saarikon mukaan olemaan lisäksi jokaiselle suomalaiselle ja jokaiselle palveluntuottajalle saman suuruinen kunkin maakunnan piirissä.

– Sillä hinnalla on julkisen tai yksityisen palveluntuottajan suoritettava tämä yksityinen operaatio, vaikkapa lonkkaleikkaus.

Juttua on täydennetty klo 16:40 ja 16:47.