– Radikaali yhteiskunnallinen muutos ei ollut enää utopistinen haave, vaan elinehto lajimme selviytymiselle, jo melko lyhyellä aikavälillä, hän kertoo.

Nyt moni kokee Karttusen mukaan tekevänsä osansa samaistamalla kulutusvalinnat ympäristötoimintaan. Ihmiset luottavat eduskunnan tekevän tarvittavat poliittiset muutokset.

– Tässä on iso ero siihen, että ympäristötoiminta olisi aktiivista oman ympäristön haltuunottoa, ja vahingollisten hankkeiden suoraa vastustamista. Isoin ongelma on ihmisten uskon puute omaan toimintaan. Ihmisellä on aivan mieletön poliittinen ja yhteiskunnallinen voima.

Monet erottavat ympäristön ja muun yhteiskunnan erillisiksi asioiksi. Karttunen ihmettelee, miksi. Ympäristöllä on suora vaikutus ihmisten ja kaikkien elävien olentojen elämään. Ainoastaan muuttamalla yhteiskuntaa voi pyrkiä ratkaisemaan ympäristöongelmia.

Karttunen on mietteliäs, kun häneltä kysyy valintakriteereistä ympäristökamppailuihin mukaanlähtemisestä. Kyse on yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Se, millaiseen rooliin itse päätyy voi olla monen sattuman summa. Kun jokin hanke on itselle tärkeä voi huomata toisen projektin, joka olisi yhtä merkittävä.

– Sellaiset asiat tuntuvat ikävimmiltä, jotka samaan aikaan pahentavat ilmastonmuutosta, vaikeuttavat siihen sopeutumista, tuottavat jättivoittoja muutamille, ja hajottavat yhteisöjä.

Karttunen ei halua lähteä vetämään tarkkaa moraalista rajaa, millainen toiminta on oikein ja mikä väärin. Olennaista on se, mitkä syyt vaikuttavat tekojen taustalla.

– En ole ympäristöliikkeen piireissä nähnyt Suomessa tilanteita, missä joku olisi tehnyt mitään niin ongelmallista, että pitäisin aiheellisena sen esiin nostamista julkisuudessa.

Yhteiskunnan, joka ei hyväksy suoraa toimintaa Karttunen luokittelee totalitaristiseksi. Hänellä ei ole juuri odotuksia poliitikkojen suhteen, koska ei usko yhden kansanedustajan vaikutusmahdollisuuksiin muuttaa yhteiskuntaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi. Vaalien allakaan Karttunen ei kannusta aktivisteja puoluepolitiikkaan, koska jokainen siitä vapaa toimija on tarpeen.

Rahan lisäksi poliittisten taisteluiden kohteena on totuus. Karttunen ei syytä yksittäisiä poliitikkoja vaan järjestelmää.

– Enemmän odotan ihmisiltä, jotka järjestäytyisivät toimimaan hankkeita vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Suomesta ei tarvitse Karttusen mukaan lähteä, ettei törmäisi merkittäviin ympäristöongelmiin.

– Tällä hetkellä Suomessa pohjoisen kaivoshankkeita ajetaan ohi yhteisen hyvän, ne tuhoavat joka hetki arvokkaampia vesistöjä. Maassamme metsäteollisuuden vaatimukset menevät maapallomme edun edelle, ja metsien kestämätöntä käyttöä myydään ilmastopolitiikkana.

Laajempi kansalaistottelemattomuuden aalto olisi Karttusen mielestä tervetullut Suomeen. Aika on vähissä. Hän ei erota ympäristöongelmia sosiaalisista. Suomen turvapaikkapolitiikka näyttäytyy hänelle rasistisena. Pakolaisten vastaanottaminen olisi Karttusen mukaan vastuunottoa kulutusyhteiskuntamme tuottamasta inhimillisestä katastrofista.

– Sen sijaan Suomi ja EU haluavat sulkea rajat ja jättää yhteiskuntamalliemme uhrit kuolemaan. Onneksi muutoksia on tapahtunut kautta historian. Toivoa on, mutta se riippuu meistä, hän sanoo.

Lue koko laaja Eleonoora Karttusen haastattelu torstain 19. heinäkuuta Demokraatista.