Aktia-pankki vähentää yt-neuvottelujen jälkeen 55 henkilöä myyntiorganisaatiostaan. Yt-neuvotteluilla tavoiteltiin toiminnan tehostamista, kustannussäästöjä ja keinoja vastata digitalisaation haasteisiin.
Henkilöstövähennys jäi hiukan pienemmäksi kuin aluksi arvioitiin.
Henkilöstövähennyksestä syntyvän kustannussäästön lasketaan olevan vuositasolla noin 2 miljoonaa euroa.
Vaikeina aikoina arvojen merkitys korostuu. Lauantaina 10.6.2017 Suomessa heräsi paljon toivoa. Molempien hallituspuolueiden puheenjohtajat Sipilä ja Orpo sanoivat pohtivansa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen hallitusyhteistyön tulevaisuutta juuri arvojen näkökulmasta.
Moni ajatteli, että vihdoinkin. Politiikka palautetaan perusasioihin. Suvaitsemattomuudelle ja vihapuheelle laitetaan rajat.
Muutamassa päivässä arvopuheet vaihtuivat valtapolitiikkaan. Pääministeri Sipilä peruutti lennosta hallituksen eronpyynnön. Hallitus päätti jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän päivän tietojen valossa johtopäätös on selkeä. Tässä korttipelissä osalla pelaajista taisi olla merkatut kortit.
Hallitus yrittää nyt jatkaa olemassaoloaan muina miehinä. Se jatkaa kuitenkin parlamentaarisesti ja moraalisesti ohentuneena ilman kansalaisten enemmistön tukea. On ilmeistä, että hallituksen takana on enää vajaa 40 prosenttia kansasta. Se ei ole paljoa.
Moraalisen laskuopin tulos on vielä huonompi. Politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen, ei pitäisi olla korttipeliä valtapaikoilla. Arvojen ei pitäisi olla vaihdannan pelimerkkejä.
Epäoikeudenmukaiset leikkaukset jatkuvat ja uudet veronalennukset, kuten apteekkarivähennykset ja miljoonaperintöjen verotuksen keventämiset, tuovat kymmenien tuhansien uudet edut heille, joilla ennestään jo eniten on.
Me haluamme hallituksen, jossa edustettuina olevien puolueiden asemat perustuvat kansan vaaleissa ilmaisemaan tukeen.
Talous kyllä kasvaa ja kansainvälinen, erityisesti Suomen päämarkkina-alueilla puhaltava myötätuuli tukee vuonna 2015 tapahtunutta käännettä, mutta sen kasvun hedelmiä eivät kaikki pääse nyt maistamaan.
Suomalaiset ansaitsevat parempaa. Me haluamme Suomen, jossa päättäjät omalla esimerkillään osoittavat, ettei vihalle, sorrolle tai rasismille ole tilaa. Me haluamme maan, jossa kansainvälinen yhteistyö nähdään arvona ja mahdollisuutena. Me haluamme maan, jossa nämä arvot eivät ole kaupan.
Me haluamme Suomen, jossa päätöksenteko on läpinäkyvää ja jossa hallitus vastaa toiminnastaan eduskunnalle ja Suomen kansalle. Me haluamme hallituksen, jossa edustettuina olevien puolueiden asemat perustuvat kansan vaaleissa ilmaisemaan tukeen.
Suomen tasavallan presidentin virka on Martti Ahtisaarelle merkittävä vaihe moninaisissa tehtävissä, mutta vain yksi etappi.
Juhannusaattona 23. kesäkuuta 80 vuotta täyttävä Martti Ahtisaari on kansainvälinen rauhanvälittäjä, jonka painoarvo kasvoi ja tehtävät vain lisääntyivät, vaikka ansaittu eläke odotti.
Hänen presidenttikauden jälkeen perustamansa rauhanvälitysjärjestö CMI on nyt yksi lajinsa merkittävimmistä maailmassa. Ahtisaari matkustaa tänään ympäri maailmaa juhlittuna rauhannobelistina.
Ahtisaaren nousi vuoden 1994 presidentinvaalien ennakkosuosikiksi. Siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Moni näki Ahtisaaren vanhan politiikan vaihtoehtona. Sosiaalidemokraattien ehdokas vetosi avoimuudellaan kansalaisiin ja saavutti kannatusta yli puoluerajojen. Hän vaati politiikkaan uudistusta ja ratkaisuja suurtyöttömyyteen.
Ahtisaari yllätti poliittisen valtarakenteen ytimen ulkopuolelta ja tuntui oudolta poliittisessa eliitissä, johon kuuluvat päättäjät ja poliittiset journalistit. Ahtisaaren merkitystä muutoksen agenttina ei heti nähty. Hänen mukanaan esiin nousi vaikuttajana myös kolmas sektori, vapaaehtoinen kansalaistoiminta.
Työllisyysryhmä saavutti tavoitteet.
Suomalaiset dramatisoivat mielellään historiaansa ja presidenteillä on erityinen rooli. Ahtisaaren tehtäväksi tuli luotsata Suomi uuteen kansainvälisyyteen ja yhdentyvään Eurooppaan.
Turvallisuushakuisen, sisäänpäin kääntyneen ja varovaisen Suomen tuli avautua ja yhdentyä – sekä poliittisista että taloudellisista syistä. Kansalliseen kertomukseen piti kirjoittaa uusi luku, jossa Suomi ei ole enää yksin, muiden hylkäämä. Ahtisaari avasi ovia, auttoi myös Boris Jeltsiniä ja Bill Clintonia rauhan tiellä.
Ahtisaari loi kuvaa maailmasta, joka perustuu yhteistyöhön ja keskinäiseen riippuvuuteen kylmän sodan vastakkainasettelun maailmankuvan tilalle. EU-jäsenyys oli taloudellinen mahdollisuus, mutta myös turva. Vanhan puolueettomuuspolitiikan tilalle tuli uusi ajattelu. Myös Venäjällä oli paikka eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä.
Ahtisaari antoi aikaa ja presidentin arvovallan suomalaisen vientiteollisuuden käyttöön. Suomen etsiessä tietä ulos siihenastisen historiansa pahimmasta lamasta, johon vaikutti Neuvostoliiton romahdus. Konkurssien aalto tuhosi yrityksiä ja yksityisten ihmisten unelmia vielä presidenttikauden alkaessa.
Ahtisaari tunsi vastuuta kansalle annetuista lupauksista ja käynnisti tasavallan presidentin työllisyystyöryhmän. Se asetti kunnianhimoiset tavoitteet työttömyyden nujertamiseksi ja kasvun käynnistämiseksi. Tavoitteet saavutettiin – kuten ministeri Antti Tanskanen myöhemmin osoitti tutkimuksissaan – vaikka siihen harvat uskoivat.
”Ikuinen pakolainen.”
Ahtisaari on syntynyt Viipurissa ja Karjalan evakoita, ”ikuinen pakolainen”, kuten hän itse sanoo. Norjalaisista sukujuurista suomalaistuneen isän sotilasammatti vei perheen eri puolille Suomea.
Martti-poika sai vaikutteita karjalaisista sukuyhteyksistä sekä Kuopion ja Oulun kasarmeilta. Itse hän pitää Oulua kotikaupunkinaan, koska siellä hän kävi koulunsa ja hankki ammatin ”hitaasti hahmottavien opettajana, mistä on ollut sittemmin paljon hyötyä”, kuten Ahtisaari kuvailee viitaten sovittelutehtäviin. Hän sai nuorena opettajana tuntuman kansainvälisyyteen Ruotsin kehitysaputyössä Pakistanissa.
Vuonna 1965 Ahtisaari aloitti uransa suomalaisessa diplomatiassa, kun Jaakko Iloniemi kutsui hänet työtoverikseen ulkoministeriön uuden kehitysyhteistyön palvelukseen. Tärkeä oli nimitys 1973 suurlähettilääksi Tansaniaan, akkreditoituna myös Mosambikiin, Somaliaan ja Sambiaan. Näin Ahtisaari loi verkoston Afrikan vapaustaistelijoihin ja tuleviin valtiomiehiin.
Afrikkalaiset oppivat luottamaan Ahtisaareen ja halusivat hänet YK:n Namibia-komissaariksi etsittäessä tietä ulos apartheid-politiikasta. Hänestä tuli myös YK:n pääsihteerin erikoisedustaja Namibiaan, 1984 kehitysyhteistyön alivaltiosihteeri, vuonna 1987 YK:n hallinnosta vastaava alipääsihteeri. Samalla hän toimi yhä Namibian erikoisedustajana. Ahtisaari oli avainhenkilö Namibian tiellä itsenäisyyteen.
Monet tuntemattomat prosessit.
Ahtisaari palasi ulkoministeriöön valtiosihteeriksi eli kansliapäälliköksi.
Kansainväliset tehtävät veivät 1992 Balkanin kriisin selvittelyyn ja sieltä tasavallan presidentiksi. Presidenttiyden loppumetreillä 1999 Ahtisaari palasi rauhanneuvottelijaksi ja saavutti yhden merkittävimmistä voitoistaan Balkanin rauhoittajana. Ahtisaari osoitti, miten kohteliaisuus, ystävällisyys ja peräänantamattomuus yhdistetään neuvottelussa.
Balkanin jälkeen tulivat Acehin rauhanprosessi tsunamin varjossa, IRAn aseidenriisunta sekä monet tuntemattomammat prosessit.
Uuden vuosituhannen alkaessa Ahtisaari käynnisti uuden rauhanjärjestön CMI:n – myös uuden rauhanrakentajien sukupolven kasvattamiseksi. Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008 kruunasi saavutukset.
Nykyisin Martti Ahtisaarta vie maailmalle kunnioitetuista valtiomiehistä ja nobelisteista muodostettu Elders-ryhmä, jonka presidentti Nelson Mandela perusti ja johon hän kutsui Ahtisaaren. Tämä ryhmä YK:n ex-pääsihteeri Kofi Annanin johdolla oli 22. toukokuuta ensimmäisiä syntymäpäiväonnittelijoita Ahtisaaren juhlaseminaarissa kansallisteatterissa.
Yksi mieluisia syntymäpäivälahjoja lienee ”Älä kerro Martille” -keräys, yli 600 000 euroa, jolla voidaan järjestää ainakin 15 rauhanneuvottelua. Ahtisaaren hengessä niistä kerrotaan avoimesti kaikelle kansalle.
Tapani Ruokanen
Kirjoittaja on tehnyt Ahtisaaren ja Iloniemen kanssa keskustelukirjan ”Miten tästä eteenpäin” (2016) sekä Katri Merikallion kanssa Ahtisaaren elämäkerran ”Matkalla” (2009).
EU-maat aikovat äänestää marraskuussa siitä, mihin maahan EU:n lääkevirasto ja pankkiviranomainen sijoitetaan.
Britannia isännöi tällä hetkellä kahta EU-virastoa, lääkevirastoa ja pankkiviranomaista, jotka sijoitetaan muihin maihin brexitin myötä.
Jäsenmaat sopivat myöhään torstai-iltana siitä, miten päätös uudelleensijoittamisesta tehdään.
Lähes kaikki EU-maat tavoittelevat virastoja itselleen, Suomi mukaan luettuna, ja taistelusta on tulossa kova.
Jäsenmaiden pitää jättää hakemuksensa heinäkuun loppuun mennessä.
Komissiolla on joukko periaatteita, joiden avulla se arvioi hakemuksia. Kriteerinä on muun muassa mahdollisuus käynnistää viraston toiminta samana päivänä, kun Britannian ero astuu voimaan.
Viraston toimitilojen pitää myös sijaita hyvien kulkuyhteyksien päässä, kaupungissa pitää olla riittävästi majoitustilaa, kouluja viraston työntekijöiden lapsille ja työllistymismahdollisuuksia puolisoille. Komissio ei kuitenkaan tee päätöstä, vaan tarjoaa vain vertailutietoa päätöksenteon tueksi.
Yleisten asioiden neuvosto äänestää kaupungeista marraskuussa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi kokouksen päätyttyä, että prosessista päätettiin lopulta muutamassa minuutissa, vaikka aiemmin viikolla sopu näytti epävarmalta.
Sipilä uskoo, että Helsinki pärjäisi kriteerien perusteella hyvin.
– Ei ole helppo päätös, kun on niin monta ehdokasta, Sipilä kuitenkin enteili.
Anniina Luotonen–STT
Demokraatti
Hallitus on esittänyt lisäbudjetissa miljoonan euron tukea yleisen edun TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan tukemiseksi.
Myös median innovaatiotuen jäljelle jäävää rahaa kohdennettaisiin uudelleen. Sitäkin voitaisiin käyttää yleisen edun TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan tukemiseen. Näillä näkymin tätä rahaa ei ole kuitenkaan jäämässä jäljelle.
– Rahaa on tarjolla miljoona ensi vuodelle, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) summaa.
– Ajatus on ollut se, että sitä voi hakea, jos on 25 % omaa toimituksellista tuotantoa, päätoimittaja ja tv-kanavan kautta jaettavaa uutista, Berner muistelee ulkomuistista ehtoja.
– Yleisen edun kanavan mukainen paikka edellyttää kanavana myös, että olet valmis tekstittämään ja valmis koko maata peittävään jakeluun, hän lisää.
Suomessa on kannettu huolta kaupallisten TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan puolesta. Ajat ovat olleet kovia ja toiminta on supistunut.
”Sehän jää Maikkarille arvioitavaksi.”
Kaupallisen television uutistoiminnan rahoitusta ja tulevaisuutta arvoinut työryhmä ehdotti, että valtio tukisi kaupallista tv-uutistoimintaa kolmivuotisella tukiohjelmalla. Tuki olisi kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Nyt siis tarjolla on kuitenkin vain miljoona vuodessa.
Ministeri Anne Bernerin käsitys on se, että tällä hetkellä yksikään kanava ei ole kiinnostunut yleisen edun kanavan hausta. Ei siis välttämättä edes MTV.
– Sehän jää Maikkarille arvioitavaksi, riittääkö se miljoona vuodessa, jotta he olisivat kiinnostuneita hakemaan yleisen edun kanavan paikkaa. En minä osaa vastata sitä Maikkarin puolesta, että ovatko he valmiita, koska nyt loppujen lopuksihan me puhumme kuitenkin hyvin erilaisesta rahamäärästä kuin alun perin oli ajateltu. Kyllä he varmaan ovat kiinnostuneita, mutta nythän se raha vain on erilainen, Berner sanoo.
Hän pohtii myös, voisiko joku muu toimija, uusi tai vanha olla kiinnostunut turvaamaan Ylen rinnalla TV:n uutistoiminnan monimuotoisuutta.
– Kysymyshän on myöskin se, että voidaanko tällä vielä houkutella ketään. Joku uusi toimija tai sanotaan, että voiko Sanoma olla kiinnostunut kasvattamaan jonkin verran televisiouutisointia Nelosen kautta vaiko ei.
”Turvataan moniarvoinen tai edes pariarvoinen mahdollisuus.”
Media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö Medialiitto on kritisoinut, että olisi puolueellista, jos vain MTV saisi valtiolta kaavailtua tukea.
– Meidän intressihän ei ole mikään muu kuin se, että turvataan moniarvoinen tai edes pariarvoinen mahdollisuus saada uutisia, Berner sanoo.
Pariarvoisella hän viittaa Ylen ja MTV:n tv-uutistuotantoon.
Suomessa on yhä ihmisiä, joiden uutishankinta on vain TV:n varassa.
– Nyt me emme ole vielä ehkä siinä tilanteessa, että voisimme ajatella, että television kautta saatavat uutiset keskittyisivät vain Ylelle. Meidän haaste on se, että meillä ei tällä hetkellä kukaan hae yleisen edun kanavan paikkaa. Meillä on yleisen edun kanavana vain Yle.
Koska on ihmisten tiedonsaannin monipuolisuudesta, viime kädessä puhutaan myös kansalaisten demokraattisista oikeuksista.
Ministeri muistuttaa, mistä ajatus kaupallisen TV-uutistoiminnan tukemisesta lähti liikkeelle: Ylen parlamentaarinen työryhmä kirjasi rapottiinsa, että ministeriön tulee selvittää, onko kaupallisilla tv-uutisilla mahdollisuus säilyä tulevaisuudessa yhtenä jakelukanavana Suomessa.
MTV: ”Emme vielä tiedä.”
Mitä varsinaiset toimijat ajattelevat tuesta ja yleisen edun kanavan hausta?
– Odotamme vielä tarkempaa tietoa mahdollisesta tuesta sekä tuen ehdoista, ennen päätöstämme. Jos tuen ehdot ovat realistiset, niin olemme valmiita tukea hakemaan, MTV:n toimitusjohtaja Jarkko Nordlund sanoo.
– Lähtökohtaisesti on hienoa ja arvostettavaa, että laadukas uutistoiminta nähdään tärkeänä myös Suomessa, muiden pohjoismaiden tavoin.
Näyttääkö siltä, että tuen ehdoista voisi tulla realistiset ja millaiset olisivat realistiset ehdot?
– Emme tiedä vielä. Toivomme siis näin ja odotamme tarkempia ehtoja, Nordlund vastaa.
Nelonen: ”Tukea ei voida myöntää vain yhdelle toimijalle.”
Nelonen ei ole vallitsevassa tilanteessa hakemassa yleisen edun kanavan statusta.
– Yhdelle toimijalle suuntautuva tuki on näkemyksemme mukaan kuitenkin kestämätön ratkaisu. Jos sen sijaan kotimaista uutis- ja ajankohtaistoimintaa halutaan tukea jakelutieriippumattomasti ja kuluttajakäyttäytymistä mukaillen, niin asia on kannatettava, Nelonen Median liiketoimintajohtaja Kari Laakso sanoo.
Jos häntä hieman tulkkaa, kyse on siitä, että vain MTV:n tukeminen ei olisi tasapuolista ja muutakin kuin TV:n uutistoimintaa voisi tukea.
– Tukea ei voida myöntää vain yhdelle toimijalle, eikä kertaluonteinen tuki edistä kotimaista uutistuotantoa mitenkään. Ei myöskään ole mitään takeita, ettei uutistuki lopulta kanavoidu viihdesisältöjen puolelle. Kaupallista uutistoiminta pitäisi tarkastella kokonaisuutena, eikä tukea yksipuolisesti esimerkiksi vanhemman kohderyhmän lineaarikanavan uutisia, hän jatkaa.
– Näkemykseni mukaan kotimaisen audiovisuaalisen tuotannon turvaaminen on isompi kysymys ja sitä kannattaisi lähestyä kokonaisvaltaisemmin, Laakso muotoilee.
Koripalloilija Lauri Markkanen on varattu seitsemäntenä pelaajana NBA-liigan varaustilaisuudessa. Markkasen valitsi Minnesota Timberwolves, mutta hänet kuitenkin kaupattiin Chicago Bullsiin. Chicago on vahvistanut asian Twitterissä.
Chicagoon siirtyvät Minnesotasta lisäksi Kriss Dunn ja Zach LaVine. Minnesota saa vaihtokaupassa puolestaan tähtipelaaja Jimmy Butlerin.
Suomalaisista Bullsia on edustanut yhdysvaltalais-suomalainen Erik Murphy, joka draftattiin joukkueeseen vuonna 2013. Murphy edusti joukkuetta kaudella 2013–2014.
Pienimmällä numerolla valittu suomalainen.
Markkanen on seitsemäs suomalainen, joka on ikinä varattu NBA:han. 20-vuotias ja 213-senttinen Markkanen teki historiaa, sillä hänestä tuli NBA:han pienimmällä numerolla valittu suomalainen.
Suomalaisista aiemmin vain Petteri Koponen on valittu NBA:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Philadelphia 76ers valitsi hänet ensimmäisen kierroksen viimeisellä vuorolla vuonna 2007.
NBA:han on aiemmin varattu kuusi suomalaispelaajaa: Murphy, Koponen, Hanno Möttölä, Timo Saarelainen, Kalevi Sarkalahti ja Kari Liimo.
Markkanen on pelannut viime vuoden Arizonan yliopistojoukkueessa.
