Aktia-pankki vähentää yt-neuvottelujen jälkeen 55 henkilöä myyntiorganisaatiostaan. Yt-neuvotteluilla tavoiteltiin toiminnan tehostamista, kustannussäästöjä ja keinoja vastata digitalisaation haasteisiin.
Henkilöstövähennys jäi hiukan pienemmäksi kuin aluksi arvioitiin.
Henkilöstövähennyksestä syntyvän kustannussäästön lasketaan olevan vuositasolla noin 2 miljoonaa euroa.
Keskustan puoluesihteerin Jouni Ovaskan (kuvassa) työhön ei olla kentällä tyytyväisiä, kertoo Uutissuomalainen. Piirijohtajista kuusi ilmoitti toivovansa, että puoluesihteeri vaihtuu jo ensi kesänä. Se tarkoittaisi, että Ovaskan aika puoluesihteerinä jäisi vain vuoden mittaiseksi.
Uutissuomalainen kysyi, toivovatko piirijohtajat puoluesihteerin vaihtuvan ensi kesän puoluekokouksessa. Piirijohtajat halusivat kommentoida tilannetta nimettöminä.
– Toivon puoluesihteerin vaihtuvan, koska puheenjohtaja on joutunut ottamaan roolia, joka kuuluisi puoluesihteerille. Järjestötoiminnan kehittäminen on jäänyt vähäiseksi, on painetta vaihtaa henkilöä, eräs piirijohtajista perustelee.
– En ole kovin tyytyväinen hänen toimintaansa. Olisin odottanut enemmän draivia ja kentän aktivointia, pohtii toinen.
Seitsemän vastaajaa ei halunnut kertoa kantaansa.
– Jos kysyttäisiin, että haluanko nähdä ensi kesänä todellisen puoluesihteerikamppailun, niin siihen vastaisin kyllä.
Kuusi piirijohtajaa vastasi, ettei toivo puoluesihteerin vaihtuvan. Heidän mielestään on liian aikaista arvioida Ovaskan työtä ja pohtia ensi kesän puoluekokouksen henkilövalintoja.
– Annetaan hänelle nyt mahdollisuus näyttää sarvensa. Se on sellainen tehtävä, ettei siihen hetkessä pääse sisälle. En ole heittämässä miehiä yli laidan, piirijohdosta kommentoidaan.
Sinun on parannettava juoksuasi.
31-vuotias Jouni Ovaska valittiin keskustan puoluesihteeriksi kesäkuussa Seinäjoella järjestetyssä puoluekokouksessa.
Ovaskan aseman toi julkiseen keskusteluun keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä 16. lokakuuta kirjoittamassaan blogikirjoituksessa, jossa hän pohti syitä puolueen gallup-kannatuksen laskuun.
– Lopuksi haluan myös ilmoittaa, että annan kaiken tukeni istuvasta puoluejohdostamme Juhalle (Sipilä), Juhalle (Rehula), Antille (Kurvinen) ja Katrille (Kulmuni). Jos te haluatte tehtävissänne Sotkamon puoluekokouksessa jatkaa, niin olen tukenanne. Puoluesihteeri Jouni Ovaskan osalta en ole niin varma. Sinun on parannettava juoksuasi, mikäli aiot jatkokaudelle, Kärnä kirjoitti.
Puolueen puheenjohtajaan ja pääministeriin Juha Sipilään ollaan tyytyväisiä. Piirijohtajista 14 kertoi olevansa erittäin tyytyväinen Sipilään, viisi ilmaisi olevansa melko tyytyväinen. Yksikään vastaaja ei kertonut olevansa tyytymätön.
– Yritystaustainen kaveri on tottunut päättämään ja viemään asioita eteenpäin. En voi sietää sellaista vatulointia, mitä monta kautta tehtiin, Keski-Suomen piirijohtaja Pertti Lehtomäki perustelee tyytyväisyyttään.
Ei tuossa asemassa oleva ihminen voi provosoitua.
Yli puolet Uutissuomalaisen kyselyyn vastanneista keskustan piirijohtajista kokee, että puolueen puheenjohtajan ja pääministerin Juha Sipilän mediasuhteissa olisi parantamisen varaa. Vielä useamman mielestä media on kohdellut pääministeriä epäreilummin kuin hänen edeltäjiään. Kyselyyn vastasi 19 keskustan piirijohtajaa 21:stä.
Kyselyyn vastanneista piirijohtajista kymmenen mielestä Sipilä on epäonnistunut mediasuhteissa.
– Olisi hän voinut joskus paremminkin toimia. Parissa kohtaa on tullut ylilyöntejä, perustelee Päijät-Hämeen piirin Jukka Mölsä.
– Ei tuossa asemassa oleva ihminen voi provosoitua silloinkaan kun provosoidaan. Toisaalta, ei ole kyetty tuomaan hyviä asioita esille tarpeeksi hyvin, sanoo Helsingin Ville-Veikko Rantamaula.
Uutissuomalainen kysyi piirijohtajilta tiistaina ja keskiviikkona, onko Sipilä onnistunut mediasuhteissa. Viiden piirijohtajan mielestä Sipilä on onnistunut hyvin.
– Jos on ollut pääministeri ja puolueen puheenjohtaja jo vuosia, ja sinä aikana on tapahtunut vain pari yhteentörmäystä median kanssa, niin en pidä sitä huonona tuloksena, Varsinais-Suomen Jani Kurvinen huomauttaa.
Neljä vastaajaa ei halunnut tai osannut kertoa kantaansa kysymykseen.
Some on täynnä Sipilä-haukkuja.
Vastanneista piirijohtajista 12:n mielestä media on kohdellut Sipilää epäreilummin kuin muita pääministereitä.
– Hänestä on kaiveltu asioita, jotka eivät normaalisti kuulu pääministeriyteen, Karjalan piirin Jouni Kemppi sanoo.
– Ainakaan ruotsinkielisessä lehdistössä ei tunnu olleen mitään muuta kuin negatiivista Sipilästä, huomauttaa ruotsinkielisen piirin Peter Knuts.
Neljän piirijohtajan mielestä media ei ole kohdellut Sipilää muita epäreilummin.
– Kyllä pääministeri joutuu kokemaan enemmän kuin tavallinen poliitikko ja tavallinen poliitikko enemmän kuin tavallinen ihminen, Varsinais-Suomen Jani Kurvinen tiivistää.
Kolme piirijohtajaa ei halunnut tai osannut vastata kysymykseen, onko media kohdellut Juha Sipilää epäreilummin kuin muita pääministereitä.
Tietokirjailija Risto Uimonen muistuttaa, että piirien johtajat tarkastelevat asiaa oman puolueen näkökulmasta.
– Ei Sipilä ole mitenkään selvästi huonompaa kohtelua saanut kuin muut pääministerit.
Uimonen on esimerkiksi kirjoittanut kirjan pääministereiden mediasuhteista yhdeksän pääministerin osalta sekä Sipilän elämäkerran.
– Kaikki pääministerit ovat vuorollaan joutuneet median ruodittaviksi. Kenelläkään se ei ole jatkuvaa.
Etelä-Hämeen piirin Timo Silván uskoo, että epäreiluuden tunteessa on kyse myös kulttuurin muutoksesta, kuten sosiaalisen median suosiosta.
– Näyttää siltä, että media kohtelee Sipilää huonommin kuin aikaisempia pääministereitä, vaikka se saattaa johtua siitä, että aika on muuttunut.
Uimonen on osittain samaa mieltä.
– Väitteessä on sillä tavalla perää, että tilanne nimenomaan näyttää siltä kuin kohdeltaisiin epäreilusti. Some on täynnä Sipilä-haukkuja. Vaikutelmaan vaikuttaa myös se, että eduskunnassa on tällä hetkellä kuusi oppositiopuoluetta ja kolme puoluetta hallituksessa. Oppositiolla on volyymiylivoima eli he pääsevät erittäin voimakkaasti Sipilä-haukkuineen esiin.
Kauppa ei käy, jos hinta ei ole kohdallaan. Tämä on tilanne metsäteollisuuden työmarkkinaneuvotteluissa. Metsäteollisuus ry oli valmis palkankorotuksiin, jos työntekijät olisivat vastineeksi luopuneet tietyistä työehtosopimusten kohdista. Listalla oli etenkin rajoitusten vähentäminen alihankinnassa ja oman työvoiman käytössä sekä joulu- ja juhannusseisokkien korvausten pienentäminen.
Neuvotteluissa ei päästy alkua pidemmälle, ja tilanteesta suivaantunut Metsäteollisuus ry tarjosi nollakorotusta. Aika tylyä, kun alalla menee vähintäänkin kohtuullisesti. Lisäksi kiky sekä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksun osittainen siirto työnantajilta työntekijöille on leikannut työntekijöiden ansioita ja satanut työnantajan laariin.
Toivottavasti metsäteollisuuteen kuitenkin saadaan sopu ilman repiviä työtaisteluita. Metsäteollisuus on edelleen tärkeä Suomelle. Sitä pidettiin pitkään auringonlaskun alana, mutta tilanne on muuttunut. Se on yksittäisenä toimialana jo kaksi vuotta ollut Suomen suurin tavaraviejä.
Myös alan viime vuosien investoinnit Suomeen ovat merkittäviä. Niiden arvioidaan nousevan tänä vuonna yli miljoonaan euroon. Äänekosken biotuotetehdas oli jo yksinään noin 1,2 miljardin euron investointi. Suomi elää siis edelleen metsästä.
Työnantajille metsäteollisuuden jämähtäneet neuvottelut todennäköisesti sopivat hyvin.
Metsäteollisuuden hyvästä vedosta huolimatta paperin tuotanto tänä vuonna ollut miinuksella. Nyt käytävät työmarkkinaneuvottelut koskevatkin paperiteollisuuden työehtosopimusta.
Viime viikolla Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala epäili, että liittokierroksesta huolimatta vientialojen työnantajat tekevät omaa keskitettyä sopimusta eli tarjoavat nollalla alkavaa korotusprosenttia myös muille aloille. Sovulla ei ole kiire, sillä metsäteollisuuden niin sanotun roikkopykälän takia vanha sopimus pysyy voimassa, kunnes uusi sopimus on allekirjoitettu tai jompikumpi osapuoli on katkaissut neuvottelut.
Työnantajille metsäteollisuuden jämähtäneet neuvottelut todennäköisesti sopivat hyvin. Muilla aloilla pelätään, että jos neuvottelut aloittanut metsäteollisuus ostaa palkankorotuksilla muutoksia työehtosopimuksiin, tätä korotusta voitaisiin pitää muilla aloilla vertailukohtana omille neuvotteluille. Voi käydä niin, että metalli- ja kemianteollisuus saavat sopimuksensa valmiiksi ennen metsäteollisuutta. Mutta helppoa sovun löytyminen ei ole näilläkään aloilla, jos työnantajat tarjoavat nolla-alkuista palkankorotusta 2000-luvun maltillisten sopimusten jälkeen.
Jos neuvottelujen perinteinen juoni toistuu, palkansaajat vaativat noin kahta prosenttia ja työnantajat tarjoavat aluksi vajaata prosenttia. Totuus löytyy jostain tältä väliltä. Ekonomistit ovat arvioineet palkankorotusvaran noin yhden prosentin tuntumaan.
Alkoholin vähittäismyynti väheni vuoden ensimmäisellä puoliskolla kaksi prosenttia vuoden takaisesta, kertoo Päivittäistavarakaupan etujärjestö. Määrä putosi sekä litroina että 100-prosenttisena alkoholina mitattuna.
Päivittäistavarakauppa huomauttaa, että alkoholijuomien myynti väheni, vaikka kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on tuonut päivittäistavarakaupoille noin 15 uutta myyntipäivää.
”Miten tuo on mahdollista? Siis 15 uutta myyntipäivää, nousukausi ja alkoholin myynti vähenee. Asiantuntijathan ovat juuri kertoneet meille, miten monta ihmistä kuolee jos alkoholilainsäädäntöä hiukankaan vapautetaan”, kirjoittaa Mikael Jungner Facebook-sivuillaan.
Pukki kaalimaan vartijana, sanoisi vanha kansa.
SDP:n entinen kansanedustaja tarjoaa kaksi selitystä.
”Ensimmäinen on se, että ”asiantuntija” ja ”fanaatikko” menevät helposti keskenään sekaisin. Moni alkoholin kiroista suivaantunut kun on tehnyt alkoholin vastustamisesta elämäntehtävänsä ja hakeutunut uralle, jossa pääsee unelmaansa toteuttamaan. Tällaiset asiantuntijat erottaa tiukoista sanakäänteistä, eikä heitä kannata tituleerata ”asiantuntijaksi”, oli titteli mikä hyvänsä. ”Raittiuslobbari” olisi ehkä osuvampi nimike. Pukki kaalimaan vartijana, sanoisi vanha kansa. Aatteensa sokaisema, sanoisi nuorempi väki.”
”Toinen syy en se, että myös maltillisemmat asiantuntijat ovat yleensä vahvasti sitoutuneet menneeseen. Mitä vankempi asiantuntija, sitä vaikeampaa on nähdä kompleksisen maailman yllättävät dynaamiset vaikutukset. Tämä ilmiö on levinnyt laajalle, asiantuntijat eivät osanneet ennustaa sen enempää Kreikan talouskriisiä, finanssikriisiä, Perussuomalaisten nousua, Brexitiä, Trumpin päätymistä presidentiksi tai mitään muutakaan viime aikojen suurta mullistusta.”
Hyvätuloisten motiivi rahoittaa hyvinvointipalveluja rapautuu. Yleisiä sosiaalipalveluja pidetään itsestäänselvyytenä, eikä solidaarisuus vaikeissa elämäntilanteissa oleville tahdo riittää, toteaa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
Hän huomauttaa, että veronkevennysten myötä hyvätuloiset saavat yleiset sosiaalipalvelut kuten päivähoidon suhteellisesti huokeammin kuin muut.
– Verokevennysten myötä he maksavat hyvinvointipalveluista suhteellisesti vähemmän. Lisäksi päivähoidon maksukaton takia heille jää käteen enemmän rahaa.
Maaliskuun alusta päivähoidon maksuja alennettiin keskituloisilta ja poistettiin pienituloisimmilta. Eniten ansaitsevien maksut pidettiin ennallaan.
Kananojan mukaan päivähoitomaksujen porrastusta voisi jyrkentää.
– Monissa maissa päivähoidosta maksetaan reilusti enemmän. Suomessa maksupolitiikka ja verotus pitäisi katsoa kokonaan uudelleen. Ei hyvinvoivien maksuja voi kahta kautta vähentää.
Jaetaan mahdollisuudet ja riskit
Kananoja on huolissaan hyvinvointipalveluiden säilymisestä.
– Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän.
Hän varoittaa, että jos julkisten hyvinvointipalveluiden maksuja nostetaan reippaasti, keskiluokka siirtyy käyttämään yksityisiä palveluja.
– Jos hyvinvoivaa väestönosaa varten syntyy esimerkiksi oma päivähoitosysteemi, se ei ole pitkän päälle hyvä kehitys.
Vanhustenhoidossa maksut ovat Kananojan mukaan turhankin korkeat, sillä kaikilla keskituloisillakaan ei ole myytävää omaisuutta, jolla rahoittaa tehostetun palveluasumisen maksut.
– Menneiltä hallituksilta on jäänyt vanhustenhoidon maksujärjestelmä remontoimatta. Monilla vanhoilla on vaikeita tilanteita, myös kotipalveluissa.
Kananojan mukaan yhteisvastuu on vähentynyt.
– Viime vuosina on näyttänyt siltä, että vanhuuden riskejä ei kanneta yhdessä, vaan se menee omalle vastuulle.
Hän toivoisi nykyiseen hyvinvointikeskusteluun solidaarisuutta.
– Sitä 1970-luvun muutosten valmistelussa ollutta ajattelutapaa kaipaa tänä päivänä tosi paljon. Silloin ajatuksena oli, että annetaan samanlaiset mahdollisuudet päivähoidossa ja peruskoulussa ja että elämässä on riskejä kuten terveysriskejä, joita kansalaiset rahoittavat yhdessä verovaroin.
Hyvinvoinnin perusta kyseessä
Jos motiivi veronmaksuun häviää, samalla katoaa kolmen vuosikymmenen työ, jolla rakennettiin hyvinvoinnin perustaa.
Kananoja nimeää 1970-luvun alussa tulleet peruskoulun, kansanterveyden ja päivähoidon merkittävimmiksi hyvinvoinnin tukipylväiksi.
– Ne olivat hyvin käänteentekeviä muutoksia, joilla perustasoa vahvistettiin ja kansalaisten luokkajako koulutuksessa päättyi.
Kansanterveyslaki siirsi hoidon painopisteen perusterveydenhoitoon. Kananoja harmittelee, että lakia ei ole vieläkään saatu toimimaan tarkoitetulla tavalla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien yhdenmukaistaminen 1980-luvulla oli iso muutos, sillä aiemmin valtionosuudet jaettiin toimintokohtaisesti. Kananojan mukaan avohuollon sosiaalityöhön ei saatu rahaa juuri ollenkaan, mutta kylläkin laitosmuotoiseen huoltotyöhön eli mm. lastenkoteihin. Uusi rahoitusmalli turvasi, että kunnat saivat varoja myös ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.
Kananojan mukaan kyse oli isosta uudistusryppäästä. Saman aikaan saatiin sosiaalihuoltolaki ja kuntapalveluita saattoivat ryhtyä tuottamaan ostopalveluina myös kolmas sektori ja yksityiset yritykset.
Kun vielä valtionosuudet sidottiin väestöpohjaan 1990-luvun alussa, se antoi kunnille mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa sosiaalipolitiikkaa.
Yhteisvastuu punnitaan nyt
Kolmen vuosikymmenen saavutuksia yhdisti yhteisvastuun ajatus, Kananoja sanoo.
– Sitä ei enää ole. Yhteisvastuuta tunnetaan niin kauan, kun siitä itsekin voi saada jotain. Keskiluokka suostuu maksamaan veroja, kun se saa itsekin palveluja.
Keskiluokan saamat sosiaalipalvelut ovat tavallaan muuttuneet näkymättömiksi, itsestäänselvyyksiksi. Samalla sosiaalihuollolle jäävät kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevien auttaminen, eli päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat ja lastensuojelun asiakkaat.
– Siinä se solidaarisuus testataan, eli olenko valmis maksamaan veroja palveluihin, joita en itse tarvitse, Kananoja toteaa.
– Nyt ollaan käännekohdassa. Jos ei haluta maksaa veroja, niin yleinenkin palvelu kärsii. Verovaroistahan maksetaan sekä yleiset että erityispalvelut. Veronmaksuhalukkuuden katoaminen on hyvinvointivaltion suurin ongelma.
UP/Birgitta Suorsa
Monien muiden poliitikkojen tavoin myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson osallistuu Facebook-päivityksellä seksuaalista häirintää vastustavaan #metoo-kampanjaan.
– Olen nähnyt niin monta #metoo-häsäriä mun sosiaalisissa medioissa. Jotkut jakavat myös tarinoita, mutta suurin osa tyytyy vain viestimän, että “kyllä, minäkin”. Tarinoiden kertominen on kaikkea muuta kuin helppoa. Muistot seksuaalisen häirinnän, ahdistelun tai asiattoman kohtelun kohteeksi joutumisesta ovat kipeitä ja niihin liittyvät yleensä myös häpeän ja syyllisyyden tunteita, Andersson kirjoittaa.
Hän uskoo, että monet myös jättävät kokemuksiaan kertomatta siksi, että pelkäävät kommentteja joissa vähätellään mitä he ovat kokeneet, tai joissa syytetään ylireagoinnista tai kaikkien miesten syyllistämisestä.
– Ei tässä ole siitä kyse. Kampanjan arvo on siinä, että se tekee näkyväksi ongelman, joka on laajalle levinnyt ja suuri. Se tekee näkyväksi, kuinka moni kantaa mukanaan tarinoita pelottavista ja ahdistavista kokemuksista. Ja se nostaa esille, kuinka arvottomaksi ihminen helposti tuntee itsensä, jos valtaa pitävä ahdistelee seksuaalisesti.
Pettymys ”hyvien ihmisten hiljaisuuteen”.
Li Andersson muistuttaa, ettei politiikkakaan ole ahdistelusta vapaa.
– Vaikka traumaattisimmat henkilökohtaiset kokemukseni ovat politiikan ulkopuolelta, olen itse kohdannut niin asiatonta puhetta kuin asiatonta koskettelua kansanedustajana. Häirintä ja ahdistelu ovat valitettavasti niin yleistä, että siihen voi törmätä niin kadulla kuin joukkoliikenteessä, baarissa kuin työpaikalla tai koulussa.
Andersson toivoo, että #metoo:n kaltaiset kampanjat johtavat siihen, että ongelmasta ei olla hiljaa ja että sitä ei vähätellä.
– Olen jo kauan aikaa itse ollut pettynyt siihen, mitä kutsun “hyvien ihmisten hiljaisuudeksi”. Että niin usein on ihmisiä paikalla, jotka myös voisivat ääneen puuttua, mutta valitsevat hiljaisuuden.
