Mihin tahansa suuntaan kääntää pään, vastassa on kiihtyvyyden kierre: elämänrytmi, teknologinen kehitys, julkinen keskustelu, turvallisuuspoliittiset jännitteet ja ilmaston lämpeneminen ovat kiihtyvässä liikkeessä.

Saksalainen sosiologi Hartmut Rosa on kuvannut osuvasti yhteiskuntamme eri puolilla tapahtuvaa kiihtymistä, josta on tullut modernin ajan määrittävä tekijä. Moni meistä tuntee ajan kiihtymisen omassa elämässään: aika ei tunnu riittävän enää mihinkään ja koko ajan on kiire. Kiivaan teknologisen kehityksen perässä pysyminen vaatii valppautta ja aktiivisuutta, jos ei halua jäädä digiajan dinosaurukseksi.

Sama kiihtyminen vaivaa myös politiikkaa. Suomalaisen lainvalmistelun laatu kärsii, kun työtä tehdään kovassa kiireessä paineen alla. Politiikan mediavälitteinen julkisuus on välillä pelkkää kohusta toiseen hyppimistä. Perusteellinen paneutuminen poliittisiin kysymyksiin jää loputtomien kokousten, kiivaan uutisrytmin ja yhteiskunnan nopean murroksen jalkoihin.

KIIHTYVÄ rytmi on hiipinyt todellisuutemme niin vaivihkaa, että sitä voi olla vaikea tunnistaa ja sanoittaa. Sitäkin vaikeampaa on arvioida, millaisia vaikutuksia alati kiihtyvällä rytmillä on kansalaisiin, politiikkaan ja yhteiskuntiin.

Jatkuva kiireen tuntu kuormittaa, uuvuttaa ja passivoi. Huolellinen demokraattinen puntarointi vaatii aikaa, rauhallisia kohtaamisia ja vuorovaikutuksen areenoja.

Monet poliitikot lähtevät kilpajuoksuun mukaan ja räätälöivät poliittisen viestintänsä yhä lyhyempiin ja nasevampiin päivityksiin ja videoklippeihin sosiaalisessa mediassa. Vaalikampanjoinnissa hitaat ja kasvokkaiset kohtaamiset kansalaisten kanssa voivat alkaa tuntua nopeita somepäivityksiä tehottomammilta tavoilta saavuttaa suosiota.

Mutta jos maailmaa tarkastelee pelkästään sosiaalisen median tarjoaman kurkistusikkunan läpi, se alkaa nopeasti näyttää pahantahtoiselta, riitaiselta ja toivottomalta.

Kiihtyvyyden keskellä tarvitaan voimia, jotka kehottavat pysähtymään, puntaroimaan rauhassa ja kohtaamaan toinen ihminen kasvokkain. Poliitikoilla on valtaa sanoittaa vaihtoehtoista yhteiskuntaa, joka ei ruoki kilpajuoksua ja uuvuttavaa kiirettä vaan pyrkii hidastamaan, panostaa laatuun määrän sijaan ja palkitsee huolellisuudesta pelkän nopeuden sijaan.

KIIHTYVÄ yhteiskunta ei ole luonnonvoima, johon meidän pitää vain sopeutua, vaan sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti tuotettu ilmiö. Erityisesti poliittisessa valta-asemassa olevat ihmiset pystyvät muuttamaan yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja kestävämpään suuntaan. Se vaatii paremman yhteiskunnan kuvittelua ääneen.

Kiihkeärytminen arki on usein pelkkää reaktiivista säntäilyä paikasta toisen, jolloin ihanneyhteiskunnan maalailu tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Juuri kiireen keskellä kuva yhteiskunnasta, joka on onnistunut katkaisemaan kiihtyvyyden kierteen, voi antaa toivoa paremmasta.

Kirjoittaja on yliopistotutkija Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa.