Yksi pahimmista asioista lienee pilkka, jota köyhä kohtaa. Kannustukseksi naamioitu oikeistopuhe kertoo lannistetulle, ettei Suomessa kukaan oikeasti näe nälkää. Ja jos näkee, se on oma vika, kun on tuhlannut rahansa päihteisiin.

Mutta löytyy niitä hyväntekijöitäkin. Ainakin jouluna. Tämän joulun erityisyys ainakin Helsingissä olivat avuntarjoukset sosiaalisessa mediassa.

Tarjottiin rahaa, lahjoja tai ruokaa ja pyydettiin perustelemaan tarvetta. Myös hätähuudot lisääntyivät. Aneltiin apua, jotta köyhän perhe saisi joulun.

Varmaankin siitä, että perhe- ja lapsiköyhyys on lisääntynyt Suomessa ja tilanne on pahentunut leikkausten myötä.

Kun ahdinko kasvaa riittävästi, äiti tai isä nielee häpeänsä ja kirjoittaa omalla nimellään Facebookiin ja pyytää ruokaa jouluksi. Tai lahjoja lapsilleen. Ja toinen saa herätyksen ja haluaa auttaa.

Mutta ei aina ole joulu. Eikä aina apua tarvitse lapsi vaan kuka tahansa meistä, minä päivänä tahansa vuodesta.

JOULUNA on helppo heruttaa internetissä ja kertoa tarjoavansa köyhille kinkun tai viisikymppiä.

Kunhan saa kunnon anelut lannistetuilta ja ylitsevuotavat kiitokset paitsi köyhiltä myös kavereiltaan.

Siinä voi sitten kyynelehtiä omaa hyvyyttään aattona calvadoksen ääressä kun oma tenava leikkii tuoreella tietokoneella ja vaimollekin on löytynyt Cuccin huivi.

TÄSSÄ hyvää tarkoittavassa someilmiössä näkyy hyväntekeväisyys-yhteiskunnan hankaluus.

Kun hyväntekijät vaativat perusteluja avuntarvitsijoilta, pyyntö on oikeastaan aina epäilyä ja nöyryyttämistä ja se vahvistaa köyhän häpeää.

Korkein tarjous tuli vastaan pari vuotta sitten.

Joku oman elämänsä Herra Hursti tarjosi Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä somessa jouluruokaa köyhille. Siis vanhaa kinkkua, lohta ja laatikoita, kun ei enää itselle maistunut. Hyväntekijä sai paljon kiitosta jaloudestaan.

MEIDÄN tulee ihan kaikkien taistella, ettei Suomesta tule hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Ettei joulu ole erikoispäivä, jolloin nöyrille annetaan ja me varakkaat saamme synninpäästön muutamalla kympillä.

Tärkein poliittinen taistelu käydään tästä asiasta.

Ja me demarit voimme näyttää, missä se sydän sijaitsee. Se löytyy nimittäin valtion taskusta ja systeemin viisaudesta. Solidaarisuudesta.