Politiikka
25.11.2023 13:14 ・ Päivitetty: 25.11.2023 13:15
Alexander Stubb iloitsee historian oikealla puolella olemisesta – ”jos presidentiksi valitaan, en ihan ensimmäisenä mene tikkatauluksi.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb saapuu Café Mellsteniin Espoon Haukilahdessa koleana marraskuisena päivänä mustissa housuissa ja liivissä. Kun Stubb saapui samassa kahvilassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kesällä 2014 pääministerinä, hän oli sonnustautunut shortseihin. Siitä sateli kritiikkiä julkisuudessa.
Stubb ravisteli pääministeri-instituutiota, mutta presidentiltä on totuttu odottamaan vielä astetta arvokkaampaa käytöstä. Miten pönöttävä instituutio ja Stubb sopivat yhteen?
- Jos presidentiksi valitaan, en nyt ihan ensimmäisenä vedä shortseja jalkoihin tai mene tikkatauluksi. Kunnioitan sitä instituutiota ja sen perinteitä. Mutta varmasti siihen tulee oman persoonan myötä omia uusia vivahteita, Stubb sanoo STT:n presidentinvaalihaastattelussa.
Olen iloinen, että meistä tuli Naton jäsen, vaikka itsellä meinasi jossain vaiheessa usko loppua.
POLIITIKKOVUOSINAAN Stubb profiloitui ehkäpä Suomen Nato-myönteisimpänä kärkipoliitikkona. Tästä huolimatta hän ei pääministeriksi noustuaan pystynyt juurikaan edistämään Nato-jäsenyyttä.
Stubb korostaa, että kansalaismielipiteestä huolimatta hän liputti myös pääministerinä vahvasti Nato-jäsenyyden puolesta, muun muassa Paasikivi-seuran puheessaan 2015.
- Valitettavasti siitä tuli kuraa, Stubb sanoo.
- Olen totta kai iloinen siitä, että meistä tuli Naton jäsen, vaikka itsellä meinasi jossain vaiheessa usko loppua.
Niinistö ei kannattanut Nato-jäsenyyttä, mutta hän piti koko ajan sen mahdollisuuden auki. Se strategia oli sitten loppupeleissä toimiva.
STUBB kiistää, että presidentti Sauli Niinistö olisi vaientanut Nato-keskustelun ennen vuotta 2022
- On hieno asia, että on ollut historian oikealla puolella, mutta turha tässä on jäädä menneitä märehtimään.
Stubb kokee nyt turhana sen puimisen, kuka on ollut missä vaiheessa mitäkin mieltä Natosta.
- Tasavallan presidentillä oli tässä kysymyksessä erilainen linja kuin minulla, mutta se ei tehnyt siitä huonompaa tai parempaa linjaa, se oli vain erilainen, Stubb sanoo ja antaa Niinistölle kiitosta siitä, kuinka jämäkästi tämä hoiti Natoon liittymisen.
- Siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että tasavallan presidentti ei kannattanut Nato-jäsenyyttä, mutta hän piti koko ajan sen mahdollisuuden auki. Se oli hänen strategiansa, ja sekin oli sitten loppupeleissä toimiva.
Länsimielisyydestään huolimatta Stubb päätyi pääministerinä tukemaan Venäjälle tärkeitä hankkeita kuten Fennovoiman ydinvoimalaprojektia.
Stubb toivoo silti, että hänen plussasarakkeensa Venäjän suhteen ylittää tehtyjen virheiden määrän.
- Toivottavasti joku jossain vaiheessa keksii kysyä, että oliko se Stubb silti aika tiukka Venäjän kanssa. Esimerkiksi Anton-pojan suhteen, Georgian sodan suhteen, Nato-jäsenyyden liputtamisen suhteen tai 080808-puheen suhteen. Nehän olivat sellaista Venäjä-retoriikkaa, jota Suomessa ei totuttu kuulemaan.
En ole koskaan ollut henkilökohtaisen vallan kahmija, vaan enemmän joukkuevallan jakaja.
PRESIDENTIN tehtävä tuntuu monessa mielessä olevan kuin räätälöity kokoomuksen presidenttiehdokkaalle Alexander Stubbille. Hän muistelee edelleen kaiholla poliittisen uransa ensimmäistä kymmentä vuotta 2004-2014, jolloin hän oli ensin europarlamentaarikkona ja sitten ulkoministerinä ja ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä.
- Ne olivat ehkä sitä ominta osa-aluetta. Silloin oltiin kansainvälisen politiikan ja Eurooppa-politiikan kanssa tekemisissä, Stubb sanoo STT:n presidentinvaalihaastattelussa.
Vuonna 2014 Stubb nousi kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Sitä tehtävää hän ei koskaan kokenut täysin omakseen.
- Presidentin tehtävä on lähempänä ulkoministerin tehtävää, kun pääministerin tehtävä taas on lähempänä valtiovarainministerin tehtävää. Moni haluaa, että pääministeri epäonnistuu, kun taas hirveän moni haluaa, että presidentti onnistuu, koska ulko- ja turvallisuuspolitiikka on meille eksistentiaalinen kysymys.
Stubb sanookin, ettei hänellä presidenttinä olisi minkäänlaisia ongelmia pysytellä päivänpolitiikan yläpuolella. Hän ei myöskään usko, että koettelisi presidentin valtaoikeuksien rajoja.
- En ole koskaan ollut henkilökohtaisen vallan kahmija, vaan enemmän joukkuevallan jakaja. Pidän tärkeänä, että tulee ihmisten kanssa toimeen ja löytää yhteisen sävelen.
Stubb kokee myös, ettei ulkopoliittisella johdolla pidä olla yksinoikeutta keskustelun käymiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
- En pidä tarkoituksenmukaisena, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi salatiedettä. Varmaan silloin, kun minusta tuli ulkoministeri, ensimmäistä kertaa ruvettiin puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta aika avoimesti, ja toivottavasti myös ymmärrettävällä tavalla. Pidän sitä myös tärkeänä seuraavan tasavallan presidentin roolissa, että puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta selkokieltä. Ei se niin vaikeaa ole.
VIIME vuodet Stubb on toiminut professorina EU-yliopistossa Firenzessä. Hän on hahmotellut ajatusta maailmasta, joka on jakautunut kolmeen kehään: globaaliin länteen, Kiinan johtamaan globaaliin itään sekä globaaliin etelään.
Miten Kiinan lännelle heittämään systeemiseen haasteeseen sitten pitäisi vastata? Stubbin mielestä Kiina-riskien suhteen on oltava valppaana, mutta Euroopan ei tarvitse olla aivan yhtä tiukka kuin Yhdysvaltojen.
- Riskien vähentäminen on fiksumpi ja pitkäjänteisempi ja realistisempi tapa kuin esimerkiksi suhteiden katkaiseminen kokonaan, Stubb sanoo ja nostaa esiin huoltovarmuuden keskeisissä teknologioissa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.