EU-parlamentti vaati huhtikuun lopulla, että komission esitystä noin 1 800 miljardin euron suuruisesta seuraavasta budjetista kasvatettaisiin 200 miljardilla. Saksa ja muut nuukat vaativat budjetin pienentämistä ”vähemmällä enemmän” -periaatteella.

EU-maat koittavat saada sovun vuosien 2028-2034 budjetista jo tämän vuoden puolella, mutta aikaa on vuoden 2027 loppuun. Suomen kannalta kyse on siitä, määrittääkö Suomen kannat nykyinen vai seuraava hallitus.

NEUVOTTELUJEN kulisseissa muhii kummia. Pöydällä ovat ainakin komission vallan kasvaminen, vihreän siirtymän vesittyminen ja demokraattisten instituutioiden sivuuttaminen.

Näitä rahoja ollaan ottamassa maataloudesta ja aluetuista. Kun ne nyt muodostavat noin 75 prosenttia nykyisestä budjetista, summa pienenisi reiluun 40 prosenttiin seuraavassa budjetissa. Maatalous- ja aluetuet yhdistettäisiin esimerkiksi sosiaalirahaston ja ilmastorahaston kanssa 865 miljardin ”kumppanuus­rahastoksi”.

Jatkossa näiden rahojen kohdentamista ohjaisivat komission ja jäsenmaiden väliset neuvottelut. Jäsenmaiden hallitukset arvioisivat miten ne painottavat maataloutta, aluepolitiikkaa, työttömyyden hoitoa ja ilmastotoimia.

Von der Leyenin komissio on edistänyt kahdenvälisyyttä aiemmin elpymisrahastossa ja uusissa velkasäännöissä. Samalla se lisää komission harkintavaltaa EU:n rahanjaosta.

Kääntöpuolena on EU:n yhteisen maatalous- ja aluepolitiikan pirstaloituminen. Lisäksi kahdenvälisyys vähentää EU-parlamentin valtaa EU-budjetista. Kriiseissä hylätään yhteiset periaatteet ja sivuutetaan demokraattiset instituutiot.

ILMASTO- ja ympäristörahoitus EU-budjetissa tulee lähes varmasti vähenemään. Komission mukaan 35 prosenttia budjetista, noin 700 miljardia, käytettäisiin EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin. Tavoitteet on kuitenkin määritetty niin epämääräisesti, että viherpesussa kaikki kukat saavat kukkia jatkossakin.

Jäsenmailla on paine käyttää ilmastorahoitusta esimerkiksi turvallisuuden, maatalouden ja kilpailukyvyn rahoituksen kasvattamiseen. Tämä on todennäköistä erityisesti niissä maissa, joissa keskustaoikeisto ja laitaoikeisto ovat löytäneet toisensa.

Suurin ongelma on, että budjetin mittaluokka ei riitä kattamaan EU:n tarpeita. Mario Draghin mukaan EU:ssa tarvittaisiin 800 miljardin vuotuiset lisäinvestoinnit Yhdysvaltain kilpailukyvyn saavuttamiseksi. Arviot EU:n omien ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edellyttämistä investointitarpeista ovat samaa mittaluokkaa.

Jos komissio olisi monikriisin kanssa tosissaan, neuvottelut tulisi aloittaa ennemmin EU-budjetin tuplaamisesta. Parlamentin vaatimukset komission esityksen kasvattamisesta 10 prosentilla on merkityksetöntä näpertelyä. Alisuuret ehdotukset kertovat EU:n poliittisesta umpisolmusta.

Komissiolla on vielä ässä hihassa. Se voi neuvotteluiden loppuvaiheessa ehdottaa uutta kertaluonteista yhteisvelkaa vaikka sotaan vastaamiseksi. Koronapandemiassa 750 miljardin elpymisrahasto oli reilusti yli kolmasosan nykyisestä budjetista.

Tätä on Euroopan taloudellinen integraatio. Yhteisvelan otto kielletään niin kauan, että lopulta jäljelle jää vain sen vastentahtoinen toteutus.

Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija.