Kuva: Nora Vilva
Antti Vuorenrinne, 62: ”Ehkä tragikomedia on minun lajini — ja tilannekomiikka”

Antti Vuorenrinne, 62

Lapsena tutkin itseäni peilistä. Totesin, että naama ei ole kyllä häävi, en ole hyvännäköinen enkä komea. Annoin asian sitten olla. Näillä mennään, loppuun asti. Sen jälkeen en ole hirveästi miettinyt ulkonäköäni.

Olen huomannut, että monilla suomalaisilla ihmisillä suupielet osoittavat alaspäin. Ehkä se on kansallispiirre. Jos otan perusilmeen, niin minullakin on se sama.

Nauran paljon. Joidenkin mielestä jopa aivan liikaa. Ja myös vähän sellaisissa sopimattomissa tilanteissa. Mutta ehkä tragikomedia on se minun lajini. Ja tietenkin tilannekomiikka.

Nyt jos uskaltaisin katsoa peiliin, niin luulen, että sieltä näkyisi tosi vanha ukko. Se näkymä ei ihan stemmaa, koska kropassa ei tunnu siltä – eikä varsinkaan pään sisällä. Nyt kun olen jäämässä eläkkeelle, niin sen ristiriidan huomaa. Kun täällä työpaikalla on käynnistymässä joku journalistinen projekti, menen siihen heti innolla mukaan, kunnes sitten hoksaankin, että jumankauta, enhän minä tässä hommassa nyt enää voikaan olla mukana. Mutta näin se menee.

Olen hirveän iloinen ja kiitollinen siitä, että voin lähteä hyvillä mielin eläkkeelle. Olen saanut vastaavan päätoimittajan tehtävän jälkeen olla osaeläkkeellä jäähdyttelevänä päätoimittajana, olla mukana viemässä tätä lehtiprojektia uuden ajan alkuun, olla apuna.

Demarin päätoimittajan tehtävästä on edellisen kerran jäänyt eläkkeelle vuonna 1968 Atte Pohjanmaa. Tunnen suurta kiitollisuutta, että saan olla Aten seuraajana tässä.

Olen myös hyvin kiitollinen, että olen saanut työskennellä Demokraatin työporukan kanssa. Paras porukka, mikä minulla on työurani aikana ollut. Ja paras työpaikka ikinä.

Teksti: Nora Vilva

13.10. 2016 on Antti Vuorenrinteen viimeinen työpäivä Demokraatin toimituksessa.

Keskustelua aiheesta