Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Teatteri ja Tanssi

6.9.2023 17:00 ・ Päivitetty: 6.9.2023 17:17

Arvio: Joukkoraiskausta käsittelevä näytelmä kysyy, kuinka ymmärtää omia tekoja ja miten jatkaa eteenpäin

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2020 voittanut Monika Fagerholmin romaani Kuka tappoi bambin? saa tänä syksynä jopa kaksi näyttämöversiota, joista ensimmäinen näki päivänvalonsa hiljattain Helsingin Kaupunginteatterissa.

Eeli Vilhunen

Myöhemmin syksyllä esitys nähdään Viirus-teatterissa kirjan alkuperäiskielellä ruotsiksi.

Jo Sex Pistols lauloi 1970-luvun lopussa viattoman bambin surullisesta kohtalosta. Saman nimen kappaleen kanssa jakava kirja kertoo viattomuuden kuolemasta pienessä huvilakaupungissa. Kotibileissä tapahtuva joukkoraiskaus järkyttää hyväosaisten yhteisöä.

Fagerholmin vapaana virtaava kieli ja kerronta on siirtynyt kaupunginteatterin pienelle näyttämölle Pipsa Lonkan dramatisoimana ja Riikka Oksasen ohjauksessa intensiiviseksi puoleksitoista tunniksi.

TARINAN näkökulma on yhden neljästä raiskaukseen osallistuneesta. Pyry Nikkilä on aikuiseksi kasvanut Guste, jonka nuoruudessa toteuttama väkivalta on naulannut kiinni menneisyyteen. Guste on kyllä yrittänyt unohtaa ja onkin onnistunut patoamaan tunteitaan mutta minne menet siellä olet.

Tieto lapsuuden ystävän Cosmon (Elias Keränen) suunnitelmista tehdä raiskauksesta elokuva, kampittaa lopulta Gusten pakenemisen.

Esitys kulkee kahdessa aikatasossa. On nykyhetki, joka on jonkinlainen aikuisen Gusten kiirastuli. Kun oma menneisyys on pannassa, ei nykyisyyskään pääse täysin toteutumaan. Lopulta on vain määrättömästi ahdistusta, jota ystävä Saga-Lill (Aksinja Lommi) joutuu todistamaan. Ainoa valonpilkahdus on Gustenin rakkaus Emmyä (Misa Lommi) kohtaan, mikä näyttäytyy pelastuslauttana pimeästä.

Takaumissa katsoja pääsee 16-vuotiaan Gusten olkapäälle todistamaan, kuinka tästä tulee osallinen raiskaukseen. Jaakko Hutchings on vakuuttava nuorena Gustenina ja kehollistaa hämmentyneen teini-ikäisen hienosti. Hutchingsin ja Nikkilän väliset kohtaukset, joissa mennyt ottaa kiinni nykyhetkeä ovat esityksen vahvimpia.

Kari Leppälän valosuunnittelu on integroitu osaksi Janne Vasaman pelkistettyä lavastusta. Putkenmalliset valot seuraavat metallisia rakenteita, jotka hallitsevat näyttämökuvaa. Lavastus on metallinsävyinen ja tyhjää tilaa on paljon, mikä jättää hahmot onnistuneesti yksin avaruuteen.

Monet heijastavat pinnat tuovat mieleen pirstoutuneen lasin. Esityksen maailma on särkynyt. Näyttämökuvat ovatkin usein vaikuttavia.

TEATTERI:
Kuka tappoi bambin?
Teksti: Monika Fagerholm. Suomennos: Laura Jänisniemi.
Dramatisointi Pipsa Lonka. Ohjaaja Riikka Oksanen. Koreografia Justus Pienmunne.
Lavastus Janne Vasama. Pukusuunnittelu Tiina Kaukanen. Valosuunnittelu Kari Leppälä.
Projisoinnit Mika Haaranen. Äänisuunnittelu Eero Niemi. Rooleissa Heidi Herala, Jaakko
Hutchings, Elias Keränen, Aksinja Lommi, Misa Lommi, Kari Mattila, Pyry Nikkilä, Justus
Pienmunne, Leena Rapola.
Aihepiirin kehollisuus näkyy esityksessä myös Justus Pienmunnen koreografioimissa hetkissä. Sinänsä näyttävät liikkeelliset kohtaukset jäävät kokonaisuudesta kuitenkin irrallisiksi. Pienmunne nähdään myös Gustenin kaverina Nathanina. Pienmunne on vihaa täynnä olevana kovapäänä kovin tyypillinen mutta sitäkin uskottavampi.

Itse uhria Saschaa taikka väkivallan tekoa ei esityksessä nähdä muuten kuin sanallisen kerronnan ja viittaavan visuaalisuuden avulla. Katsojaa vaaditaankin koko esityksen ajan pohtimaan oman empatiansa suuntaa. Voiko tekijää kohtaan kokea sääliä? Teos ei kuitenkaan yritä ymmärtää tekoa tai oikeuttamaan sitä, päinvastoin.

Heidi Heralan, Kari Mattilan ja Leena Rapolan esittämät vanhemmat ovat joko omien urien tai alkoholin vietävinä eikä aikaa nuorille juuri liikene. Esityksessä kritiikki kohdistuukin juuri yhteisöön, joka pyrkii nopeasti normalisoimaan huvilan ”Aavelaivan” kellarissa tapahtuneen hirmuteon.

Kuinka surullista mutta kovin tyypillistä on, että vastuuta vyörytetään nopeasti uhrin, median tai kenen tahansa muun kuin tekijöiden harteille. Oikeusjärjestelmämmekin saa osansa kritiikistä. Lopulta kokonaisuuden nostattama tunnekokemus on tarinan yksittäisiä juonenkäänteitä tai roolisuorituksia väkevämpi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU