Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Elokuva

19.11.2026 07:01 ・ Päivitetty: 19.11.2026 05:41

Arvio: Totuus, valhe, fiktio, dokumentti – huijarinaisen muotokuvasta rakentuu kieron aikamme peili

Voi olla, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua You Can See Everything (2026) on juuri se elokuva, johon tallentui vivahteikkaimmin meidän aikamme henki.

Rane Aunimo

Demokraatti

Kolmituntisen dokumenttielokuvan nimi nähdään alkuteksteissä painettuna horisonttiin, mutta osa kirjaimista peittyy mereen.

Näemme kaiken muttemme kuitenkaan.

PIILAAKSON keksijäihmeenä esiintynyt Elizabeth Holmes tuomittiin 11 vuoden vankeusrangaistukseen syksyllä 2022 huijattuaan sijoittajilta satumaiset summat rahaa yritykselleen.

Perustaja väitti luomansa laitteen pystyvän analysoimaan muutamasta pisarasta verta satoja mahdollisia sairauksia.

ELOKUVA:
You Can See Everything
Ohjaus: Nathan Fielder ja Lance Oppenheim
2026, 175 minuuttia
★★★★☆
Elokuvan alussa Holmes kutsuu yhdessä aviomiehensä kanssa dokumentintekijät luokseen vain kuukautta ennen tuomion aloittamista. Ilmeisenä tarkoituksena on päästä selittämään motiiveja puhtaaksi.

Rangaistuksen täytäntöönpanoa hän ei voinut enää estää, mutta pienten lasten vanhemmilla voi olla muitakin tarkoituksia avata elämäänsä ja pedata tulevaisuutta.

Ohjaajat Nathan Fielder ja Lance Oppenheim lukkiutuvat pariskunnan iholle rantataloon tutkimaan kuin laboratorioympäristössä kaksikon hiljalleen yhä käsittämättömämmiksi käyviä järkeilyä, joista käy selväksi, etteivät he ainakaan ole tunnustamassa mitään.

Päinvastoin kaksikko kuvailee rakentavansa vanhan vilpin päälle jo uutta yritystä.

Kuvissa itsekin läpi teoksen esiintyvän Fielderin kasvoilta on luettavissa myös katsojan äimistystä siitä, ovatko kohteiden selitykset haastattelijan ja yleisön hienosyistä manipulointia, härskiä valehtelua vai sittenkin kafkamaisen byrokratian uhreiksi syyttä suotta joutuneiden sijaiskärsijöiden oikeaa tuskaa.

Usealla kameralla ja monesta näkökulmasta taltioitua todellisuutta on hankala päästä pakoon, mutta yhtä maailmanselitystä tai moraalista tuomiota on silti vaikea antaa.

Holmes istuu tyrmässä todistetuista petoksista mutta tekojen takana voi olla myös vilpittömän sokeaa uskoa omien kykyjen rajattomuuteen.

ÄLYKÄSTÄ, kiireetöntä ja sanavalmista Fielderiä tekee mieli verrata televisiotähti Louis Theroux´n lisäksi dokumenttitaiteen amerikkalaiseen mestariin Errol Morrisiin ja hänen vankilaklassikkoonsa Johtolanka (1988).

Tyynen ystävällisyyden taustalla raksuttaa tietokone, joka analysoi joka sanaa ja elettä.

Dokumentti vetää puoleensa huomiota siksikin, että Holmesia fiktiivisessä tv-sarjassa The Dropout näytellyt Amanda Seyfried ilmestyy osaksi tarinaa elokuvan puolessavälissä.

Viimeistään hänen mukanaan kysymys syyllisyydestä kieroutuu.

Salapoliisina häärivä Fielder taas joutuu huomaamaan, etteivät hänen omat oletuksensakaan välttämättä kestä kriittistä tarkastelua, koska hän on itsekin lopulta oman muistinsa ja päättelynsä vanki.

Kun tallennetta ei tärkeästä todistelusta ole, Fielder miettii jälkikäteen, mitä Holmes oikeastaan sanoi ja millä tavalla. Nyansseilla on merkitystä.

YOU CAN SEE EVERYTHING voisi aiheensa puolesta olla vain halpaa realityä ja true crimea, ellei sen laatua takaisi niin näkyvän lahjakkaat tekijät.

Elokuvan muhkeaa mittaakaan ei tarvitse säikähtää, koska taustajännite kantaa.

Fielder ja Oppenheim rakentavat dokumentille trillerin rytmin seisahtuneiden erikoislähikuvien, häiritsevien keskustelujen ja tarinallistettujen tulkintojen vuorottelulle.

Ääniraidalla kumarretaan Vertigolle (1958).

Naisen vankilaan astumisesta alkaa dramatisoitujen kohtausten pitkä vaihe, jotka vievät totuuden puntaroinnin vielä Morrisiakin pidemmälle. Jos silti jossain, tässä viimeisen kolmanneksen toisteisuudesssa olisi tiivistämistä.

Dokumentti nostaa psykologisesti mutkikkaan dekkarijuonensa mausteeksi ensin räätälöidyt keinot lopulta pääosaan.

Elokuvaa ja kameraa välineinä ei ole varmaankaan tuotu niin kiinteäksi osaksi mysteeriä yhdessäkään toisessa 2000-luvun elokuvassa kuin tässä.

Mikä parasta kyse ei ole visuaalisesta tempusta vaan esteettis-eettiseksi käyvästä pohdiskelusta, mitä totuus, valhe, fiktio ja dokumentti lopulta ovat menestyksen tavoittelun, maineen hallinnan ja mammonan palvonnan tahraamassa maailmassa.

Elizabeth Holmesin erikoinen elämä antaa siihen peilin, emmekä välttämättä pidä näkemästämme.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU