Keinohorisontti auttaa pitämään suunnan silloinkin, kun kaikki ympärillä näyttää epävarmalta.

Maailmassa näkyvyys on heikko. Taudit, sodat, kriisit ja johtajien arvaamattomuus ovat luoneet uuden todellisuuden kudelman. Monet sellaiset asiat, joita pidimme vakaina, näyttävät yhtäkkiä liikkuvan. Horisontti hämärtyy.

KOULUN filosofian tunneilla opetettiin, ettei arvoja voi johtaa tosiasioista. Siitä, että jokin on, ei seuraa, että niin pitäisi olla. Sumuiset ja epävakaat ajat tyypillisesti haastavat tämän opetuksen.

Se, mikä eilen näyttäytyi paheena, näyttäytyy tänään hyveenä, koska ympäröivä todellisuus on muuttunut. Tänään arvokeskustelu aseteollisuuden rahoituksesta, rajamuureista tai pohjoismaisesta ydinaseesta kuulostaa erilaiselta kuin eilen.

Muutos ei välttämättä tarkoita tekopyhyyttä tai arvojen romahtamista. Usein kyse on siitä, että samat päämäärät nähdään muuttuneessa tilanteessa uusien keinojen kautta.

Rauhaa voidaan tavoitella joskus riisumalla aseita ja toisinaan rakentamalla niitä. Vapauden suojeleminen voi joskus edellyttää linnoitustoimia ja toisinaan niistä luopumista.

Silti nopeisiin muutoksiin liittyy myös vaaroja. Ulkoisten muutosten keskellä eivät aina muutu vain olosuhteet, vaan myös ihmisten käsitykset oikeasta ja väärästä. Sanat vaihtavat merkitystään. Se, mikä eilen oli varovaisuutta, näyttäytyy tänään pelkuruutena.

Se, mikä eilen oli uhkarohkeutta, näyttäytyy tänään rohkeutena.

Siksi kriisissä tarvitaan keinohorisonttia. Lentäjä ei luota sumussa omiin tuntemuksiinsa.

SAMOIN kriisin keskellä yhteiskunnat tarvitsevat jotakin, mikä säilyy myös silloin, kun keinot muuttuvat.

Aseet, muurit, liittolaisuudet ja poliittiset ratkaisut ovat välineitä. Niiden tarkoituksenmukaisuudesta voi ja pitää keskustella. Mutta niiden arvo riippuu siitä, mitä ne palvelevat. Martti Luther opetti, että vallan, lakien ja rakenteiden tehtävä on palvella lähimmäisen hyvää, suojella elämää ja hillitä pahaa.

Keinohorisontti eivät ole keinot itse. Yhteiskuntamme keinohorisontin tehtävänä on muistuttaa siitä, miksi niitä keinoja käytetään eli mikä meille on tärkeää. Se näyttää suuntaa siihen, että ihmiselämä olisi turvassa, oikeus toteutuisi ja lähimmäinen voisi elää rauhassa.

Keinojen on joskus muututtava nopeasti. Horisontin ei.

Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa ja kasvatustieteen tohtori.