Näin siitä huolimatta, että #metoo-ilmiön myötä museot maailmalla ovat kohdanneet vaateita ongelmallisiksi koettujen teosten poistamiseksi seiniltä.

Petterssonin mukaan häneltä on aika ajoin kysytty, eikö Aino-taru pitäisi poistaa näkyviltä.

– Kysyjät kokevat Väinämöisen törkeäksi ahdistelijaksi, ja Ainokin on kuvattu alastomana, hän kirjoittaa.

Petterssonin mukaan ahdisteluun, seksuaalisuuteen ja alaikäisten alastomuuteen liittyvät aiheet ovat viime aikoina kuumentaneet museokenttää. Esimerkiksi Manchester Art Gallery poisti hiljattain ripustuksestaan J. W. Waterhousen teoksen Hylas and the Nymphs vuodelta 1896, sillä sen arveltiin loukkaavan joitakin katsojia.

– Teoksen poistaminen ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Hurraahuutojen sijaan museota syytettiin sensuroimisesta, ja teko rinnastettiin natsien rappiotaidejahtiin, kuvailee Pettersson.

Petterssonin mukaan liiallinen poliittinen korrektius ja taiteen poistaminen näkyvistä on vaarallista. Museoiden pitää toimia monimuotoisten tulkintojen areenoina.

– Tämän hetken olennaisin kysymys onkin suhteellisuudentajun ja historiatietoisuuden säilyttäminen. #Metoo-kampanja esittää oikeita kysymyksiä, mutta niitä ei voi soveltaa takautuvasti teoksiin, jotka ovat oman aikansa ja syntyhetkensä ilmentymiä, kirjoittaa Pettersson.