Kolumnit
12.2.2018 08:58 ・ Päivitetty: 12.2.2018 21:29
Ay-liike on ihmisen asialla – Abdirahim Hussein: Miten ne kehtaavatkin?
Toissa perjantaina nähty aktiivimalliin kohdistuva mielenilmaus sai ihmiset raivoissaan osoittamaan sormellaan ay-liikettä, vaikka kyseessä ei ollutkaan heidän masinoimansa protesti. He vain taas kerran todistivat olevansa ihmisen asialla, oli hän sitten työssä tai työtön – ja osoittivat tukensa kansasta lähtöisin olevalle vastalauseelle.
Vastalauseelle, joka oli jo synnyttänyt kansalais- aloitteen, joka ehti kerätä yli 140 000 allekirjoitusta. Vastalauseelle, joka kohdistuu työttömiä häpeilemättä nöyryyttävään lakiin, joka on niin huono, etteivät edes sitä ajaneet ministerit kehtaa julkisesti sitä puolustaa.
Onhan ay-liikkeellä ollut perinteisesti tapana häiritä ikävästi pyrkimyksiä kohdella työväkeä kuin roskaa.
Ay-liikkeessä on asioita, joita en itsekään aina ymmärrä tai joista en välttämättä ole ihan samaa mieltä. Mutta niin on asia YK:kin kanssa. Ja Valioliigan erotuomareiden jakamien korttien. Suurimmaksi osaksi siihen kohdistuva kritiikki kuitenkin vain osoittaa, kuinka hyvin asiat suomalaisten työelämässä ovat. Niin hyvin, ettemme taida sitä itsekään tajuta.
Erityisen selväksi tämä tulee kun katsoo, miltä suunnalta se kritiikki pääasiassa tulee: porvaripuolueilta. Eikä ihme. Onhan ay-liikkeellä ollut perinteisesti tapana häiritä ikävästi pyrkimyksiä kohdella työväkeä kuin roskaa. Kaikki työväen asemaa parantavat muutokset ovat aina tulleet poliittisen kentän vasemmalta laidalta työväenliikkeestä.
Etenkin nuoret tuntuvat kokevan ay-liikkeen aikansa eläneeksi setämiesten pyörittämäksi instituutioksi. Samaan aikaan he tuntuvat unohtavan, minä ansiota ovat kaikki ne lait, oikeudet ja mahdollisuudet, jotka he saavat ottaa itsestäänselvyyksinä.
He eivät joudu laittamaan henkeään alttiiksi joka päivä töihin tulleessaan, koska työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että heidän työturvallisuudestaan pidetään huolta, kiitos muun muassa vuonna 1899, 1958 ja 2002 säädettyjen lakien. Mikäli siitä huolimatta tapahtuu jotain, ovat he oikeutettuja korvauksiin, kiitos tapaturmakorvauksen.
Heitä ei voida mielivaltaisesti velvoittaa tekemään töitä kellon ympäri vaikka vuoden jokaisena päivänä, kiitos työaikalainsäädännön (1917, 1965, 1995) ja lomaoikeussopimusten (1922, 1939, 1960, 1977).
Myös heidän työn ulkopuolisesta elämästä pidetään huolta: on lapsilisät (1948), kotihoidontuki (1985) päivähoitolaki (1996) ja koko muun maailman kadehtima äitiysloma (1974) ja perhevapaalainsäädäntö (2003, 2006) sekä mahdollisuus vuorotteluvapaaseen (1995, 2010).
Jos siis haluatte raivollenne kohteen, osoittakaa se sormi sinne.
Naisten ei tarvitse pelätä työn loppuvat perheenlisäykseen: heitä ei voi sen perusteella irtisanoa eikä syrjiä. Muutenkaan työntekijät eivät enää ole työnantajan mielivaltaisuuden armoilla, vaan heitä ja heidän työsuhdettaan suojaa muun muassa irtisanomissuoja (1966) ja heistä pidetään huolta myös sairauden sattuessa (1967, 1972, 2002).
Eikä ay-liikkeen huoli työntekijän hyvinvoinnista työn loppumiseenkaan pääty. Ehkä suurimmat sen saavutuksista liittyvätkin juuri erinäisiin työttömyyden hetkellä tukeviin korvauksiin ja etuuksiin, joiden ansiosta kukaan ei joudu kadulle tai kerjuulle. Työuran jälkeen työntekijällä on vielä turvanaan työeläkejärjestelmä.
Ay-liike siis jos joku on tavallisen ihmisen asialla. Samaa ei voi sanoa hallituksestamme, jolta tuntuu kadonneen viimeinenkin kosketus sen tavallisen ihmisen arkeen ja haasteisiin. Jos siis haluatte raivollenne kohteen, osoittakaa se sormi sinne.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.