Odotuksen taustalla on kansanedustajien aiemmin liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteelle (ps.) jättämä kirjallinen kysymys ja siihen saatu vastaus. Kirjallisen kysymyksen taustalla oli Väyläviraston keväisen ilmoituksen synnyttämä kohu.

Väylävirasto kertoi tuolloin päivittävänsä nopeusrajoitusohjettaan osana kansallisen liikenneturvallisuusstrategian toimeenpanoa. Otsikoihin nousi erityisesti ehdotus nopeusrajoituksen laskemisesta satasesta 80 kilometriin tunnissa “kohtaamisonnettomuusriskin kannalta kriittisellä” 1800 kilometrin osuudella tieverkkoa.

– Rajusti otsikoitu ehdotus joutui odotetusti vastatuuleen ja kesän jälkeen Väylävirasto ilmoittikin luopuvansa päivityshankkeesta käytyään keskustelua sidosryhmien kanssa. Hallituspuolueista etenkin perussuomalaiset ottivat asiasta ilon irti sosiaalisessa mediassa: nopeusrajoituksia ei lasketa, vaan hallitus korjaa teitä paremmiksi, SDP:n kansanedustajat taustoittavat tiedotteessa.

– Vastaus oli Väyläviraston karkean arvion mukaan noin 2 miljardia euroa, josta puolet menisi keskikaiteisiin ja toinen puolikas teiden leventämiseen, kansanedustaja Marko Asell sanoo.

– Odotamme mielenkiinnolla liikenneministerin ratkaisua haasteeseen, liikenne- ja viestintävaliokunnan sd-ryhmän vastaava, kansanedustaja Seppo Eskelinen kiteyttää.

Asellin mukaan kustannus tulisi hallituksen lisäpanostuksista huolimatta koko ajan kasvavan korjausvelan päälle.

– Korjausvelan on arvioitu olevan nyt noin 4,2 miljardia euroa ja kasvavan noin 5 miljardiin vaalikauden loppuun mennessä, hän huomauttaa.

Kansanedustaja Anna-Kriistina Mikkonen toteaa, ettei Väyläviraston lausuntoluonnoksen ehdotus 1800 tiekilometrin nopeusrajoituksen laskusta kerralla ollut realistinen. Mutta eivät perussuomalaistenkaan puheet väylien kuntoon laittamisesta sellaisia olleet.

– Tämä tapaus on vain hyvä esimerkki siitä, millaiseen keskusteluun päädytään, kun pelataan mielikuvilla, hän sanoo tiedotteessa.

Kansanedustaja Pinja Perholehto muistuttaa, että Orpon hallituksen tavoite liikenneturvallisuuden parantamisesta vuoden 2050 nollavision mukaisesti on ollut jo useamman hallituksen tavoitteiden pohjana.

Nollavisiolla tarkoitetaan, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla tai vakavasti loukkaantua liikenteessä.

– Hyvä kehitys on hidastunut helppojen tai halpojen ratkaisujen vähetessä. Monimutkaisten ja hankalien ongelmien keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi olisikin hyvä käydä asiapohjaista keskustelua identiteettipolitiikan sijaan, hän sanoo.