Asiakaspalvelu on mukavaa, koska ravintolassa ihmiset ovat yleensä aina iloisella mielellä. Politiikka tuntuu usein olevan erilaisissa kokouksissa istumista, joten fyysinen työ on virkistävää vastapainoa sille.

Kohtaamiset ovat rentoja, eikä kenelläkään ole mitään ennakko-oletuksia. Sellaisia voi olla joskus ihmisillä, jotka tapaavat Demarinuorten tai Hyvinkään kaupunginvaltuuston puheenjohtajan.

Itsevarman ja välittömän oloisesta Perholehdosta ei heti aavistaisi, että hän on toisinaan äärimmäisen epävarma itsestään. Hän kertoo, että hänellä on vielä jonkin verran opeteltavaa siinä, että olisi armollinen itselleen. Perholehto arvioi, että varhaislapsuuden huoleton ja iloinen elo muuttui itsekritiikin värittämäksi silloin, kun hän aloitti koulun.

Hän teki niin, vaikkei kotona odotettu kymppejä, eikä sitä, että asiat pitää osata heti ja mieluiten etukäteen. Perholehdon vanhemmat erosivat, kun hän oli vielä alakoulussa.

– Silloin aloin ehkä purkaa niitä tuntojani vielä entistä enemmän suorittamiseen. Se oli sellainen tunne, että en voi epäonnistua julkisesti.

YLÄASTEELLA PINJA Perholehto sairastui. Ensin diagnosoitiin syömishäiriö, sitten masennus. Hän oli ensin avohoidossa, sitten puolitoista vuotta osastolla. Oman kokemuksensa perusteella hän arvioi, että silloin nuorten mielenterveyspalveluissa asiat olivat edes vähän paremmin kuin tänään.

Nuorten mielenterveys on ollut vahvasti myös Demarinuorten agendalla. On paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kestämätöntä, että yhä useampi nuori joutuu jäämään mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jopa ennen työuran alkua.

– Kun tämän päivän kriisi kumuloituu vuosi vuodelta, meillä voi olla pahimmassa tapauksessa parinkymmenen vuoden päästä jo todella valtava porukka nuoria, jotka eivät ole koskaan päässeet työnsyrjään kiinni tai jotka eivät pysty opiskelemaan, Perholehto sanoo.

POLIITTISILTA nuorisojärjestöiltä usein odotetaan räväkkää kritiikkiä ja rajuja irtiottoja emopuolueen linjoista. Toiselle puheenjohtajakaudelleen keväällä valittu Pinja Perholehto ei itse usko siihen, että nuorisojärjestön pitäisi olla ”piikki puolueen lihassa”. Some-aikana se toki olisi helppoa.

– Yhdella tviitillä voit haukkua vaikka koko puolueen lyttyyn. Sillä pääsee johonkin kivaan otsikkoon ja liitto saa näkyvyyttä, mutta muuttaako se puolueen puolella aidosti jotakin? Ei sillä ainakaan siltoja rakenneta, Perholehto sanoo.

Puoluetta saa ja pitää tarpeen tullen patistaa parempaan. Jos on mokattu, sekin pitää voida sanoa, jotta virheistä voidaan ottaa opiksi.

Perholehdon mielestä sillä on kuitenkin merkitystä, miten se tehdään. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia ja sekin täytyy tarvittaessa tunnistaa. Jollei asioiden kompleksisuutta myönnetä, sorrutaan herkästi halpaan populismiin.

– Demarinuoret on ajanut esimerkiksi terapiatakuuta ja myös kritisoinut puoluetta siitä, ettei se toteudu kansalaisaloitteen hengessä. Samalla on rehellistä sanoa se, ettei meillä tällä hetkellä ole tarpeeksi terapeutteja toteuttamaan takuuta aloitteen tarkoittamalla tavalla, hän antaa esimerkin.

Kuva: Jani Laukkanen

EUROOPPA-POLITIIKASSA ja kansainvälisissä asioissa laajemminkin Pinja Perholehto odottaa SDP:ltä enemmän. Ei pidä tuudittautua siihen, että puolueella on hyvät mepit ja kv-asiantuntijat, vaan liikkeen sisällä pitää käydä näistäkin asioista kunnollista keskustelua. Pitäisi esimerkiksi määritellä, mitä SDP vaikkapa tarkoittaa puhuessaan ”vahvasta Euroopan unionista”.

– En ole aina aivan varma, että tiedetäänkö puolueessa, mitä sillä tarkoitetaan. Halutaanko enemmän yhteisiä varoja? Halutaanko, että unioni toimii enemmän myös vaikkapa sote- ja koulutuspoliittisella sektorilla? Halutaanko, että yhteinen arvopohja olisi vahvempi?

Perholehto pitää tärkeänä, että ollaan proaktiivisia sen sijaan, että reagoidaan vasta tilanteiden ollessa päällä.

– Miten puolue suhtautuu vaikka brexit-tyyppiseen tilanteeseen, jossa jäsenvaltio haluaa erota EU:sta? Tai jos tuleekin sellainen käännekohta, että enää ei haluta katsoa, miten Unkari ja Puola voivat EU:n jäsenvaltioina toimia sellaisilla tavoilla kuin ne toimivat. Mikä meidän vastauksemme on siinä tilanteessa? Mitä tapahtuu sitten, kun suurin puheenaihe ei olekaan enää Ukrainan sota tai koronapandemia?

Perholehto katsoo, että myös EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaari Jutta Urpilaisen (sd.) tehtävään liittyvistä aiheista puhutaan SDP:ssä aivan liian vähän. Afrikka-politiikasta ei puhuta Suomessa oikeastaan ollenkaan, hän sanoo.

– Se, mistä me täällä puhumme, rajoittuu usein siihen, mistä julkisuudessa ja mediassa juuri silloin keskustellaan. Katsoin hotellissa BBC:tä ja siellä puhuttiin paljon enemmän Aasiasta ja Afrikasta kuin meillä. Jos olemme vain sen varassa, mistä juuri nyt uutisoidaan, suljetaan silmät kaikelta muulta, mitä tapahtuu, hän sanoo.

– Jos halutaan olla tulevaisuuspuolue, pitäisi nimenomaan ottaa käsittelyyn nämä muut asiat, joista muut eivät vielä puhu ja löytää niihin asioihin omat ratkaisut. Silloin olisimme valmiita siihen keskusteluun sitten, kun asia on ajankohtaisempi myös täällä Suomessa, hän jatkaa.

Lue koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä 15/22.