Myöhemmin puolueet laajentuivat ideologisiksi luokkaintressejä edustaviksi joukkopuolueiksi. Tämän jälkeen niistä tuli yleispuolueita, jotka kävivät kilpaa äänestäjistä.

Tänä päivänä puolueet ovat jälleen kaventumassa harvojen käsiin ammattimaisiksi kartellipuolueiksi. Ne keskittyvät hallinnoimiseen.

Tällä tavalla puolueitten kehitystä voi kuvata yhdestä näkökulmasta. Näin on tehnyt valtiotieteiden tohtori Merja Jutila Roon Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa tuoreeessa raportissaan Kenen demokratia?.

– Mutta meilläkin on nähtävissä, että puoluetoiminta on nyt harvempien käsissä kuin aikaisemmin ja uusien yrittäjien on vaikea tulla mukaan. On enemmän kyse hallinnoimisesta kuin kansanliikkeestä, Jutila Roon kuitenkin sanoo.

Raportissaan hän piirtää tarkempaa kuvaa kartellipuoluemaisuudesta. Tällaiset puolueet ovat vakiinnuttaneet valtansa valtionhallinnossa. Fokukseen on noussut puolueen kyky hallita tehokkaasti. Vaalikampanjat ovat kalliita, keskitettyjä ja ammattimaisia. Puolueen keskustoimiston rooli korostuu.

Kenties yksi kuva tästä voisi olla kokoomuksen takavuosien puoluesihteerin Taru Tujusen nouseminen suorastaan jumalhahmon asemaan oman puolueensa menestyksen takaajana.

Kartellipuolueet monopolisoivat poliittisen päätöksenteon merkittävimmille puolueille. Edelleen on kyse tyyppipiirteiden hahmottamisesta, ei siis siitä, että kuvaukselle olisi suora vastine esimerkiksi suomalaisessa todellisuudessa.

Kartellipuolueiden ohjelmat eivät eroa suuresti toisistaan, ja vaalikampanjoissa keskitytään yleisesti hyväksyttyihin tavoitteisiin. Politiikka ei tarkoita kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa valtion tekemisiin vaan siitä tulee eräänlainen palvelu, jonka valtio tarjoaa kansalaisille.

Merja Jutila Roonilla on monia keinoja, joilla edelläkuvattu puolueitten ammattimaistuminen ja äänestäjien passivoituminen saadaan katkaistua. Niihin palataan tarkemmin artikkelin loppupuolella.

– Demokratian näkökulmasta olisi mahdollisimman tärkeää, että mahdolisimman laajat joukot osallistuisivat ja heidän ajatus välittyisi päätöksentekoon. Nyt tilanne on jakautunut, Jutila Roon sanoo.

Raportti osoittaa konkreettisin luvuin, miten perinteisiä vaikutuskanavia hyödyntävät ahkerimmin politiikasta paljon tietävät, korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset. Sen sijaan nuoret, ammattikoulutetut, työttömät ja työväestö jättävät tällä hetkellä jo huomattavan paljon enemmän osallistumatta ja äänestämättä.

Jutila Roonin mukaan tiedon eriytyminen on iso ongelma. Moni meistä seuraa tietynlaisia tiedotusvälineitä tai rupattelee samanmielisten kavereiden kanssa somessa.

– Puuttuu yhteinen kokemus ja monipuolinen tieto. Toiset tietävät, miten asioihin voi vaikuttaa paremmin. Toiset eivät esimerkiksi tiedä, missä vaaleissa vaikutetaan mihinkin asiaan. Jos syy–seuraussuhteet eivät ole selkeitä eikä ymmärretä poliitikkojen käyttämää kieltä, kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa.

Kovin nopeasti tällaista ongelmaa ei Jutila Roonin mielestä voi parannella. Koulutuksella on merkittävä rooli.

– Yhteiskunnallista opetusta pitäisi lisätä kouluissa ja demokratiakasvatusta vahvistaa.

Koulutus toimisi myös vastamyrkkynä populismille.

– Kansalaisilla pitäisi olla kyky kriittisesti arvioida tietoa, jota heille julkisuudessa jaetaan. Ideaalitilanteessa demokratiakasvatuksessa opitaan lähdekritiikkiä ja sitä, ettei oteta faktoja annettuina vaan pohditaan, onko tieto oikea.

Jutila Roonin mielestä 1970-luvulta asti Suomessa on ollut suorastaan hirvittävä politiikan pelko kouluissa.

– Politiikan opettamista pelätään. Sen vuoksi meillä on kasvamassa kansalaisia, jotka eivät tiedä paljon politiikasta. Jos oppilaille opetetaan vain rakenteista ja varotaan poliitikan sisältöä ja vaihtoehtoja, opetus ei kiinnosta ketään.

Jutila Roon tiivistää, ettei demokratiaa ole ilman politiikkaa. Siksi juuri politiikkaa pitäisi uskaltaa käsitellä kouluissa.

– Ja meidän pitäisi päästä yli siitä ristiriidasta, että näemme demokratian hyvänä asiana ja politiikan negatiivisena, hän jatkaa.

– Tämä on pitkän ajan kehitys, jossa demokratiaan ja siinä tapahtuvaan osallistumisen jakautumiseen ei ole osattu reagoida tarpeksi aikaisin. Ei ole mietitty syitä, miksi ihmiset eivät osallistu, vaan on syytetty heitä laiskoiksi.

Raportin tutkimustuloksissa korostuu se, miten paljon sosioekonomiset taustat vaikuttavat ihmisten osallistumiseen.

– Kun puhutaan syrjäytymisestä tai työttömyydestä, ei puhuta vain taloudellisesta hyvinvoinnista vaan myös demokratiasta, Jutila Roon painottaa.

Hän pohtii raportissaan, miksi niin monet kansalaiset selvästi kokevat, ettei nykyisenlainen edustuksellinen järjestelmä ole onnistunut käytännössä. Nykytila on ollut otollista maaperää populismille.

Populismin hyvä puoli on se, että se on aktivoinut osallistumattomia. Ongelma taas on se, että kritisoidessaan nykytilaa se pyrkii yksinkertaistamaan maailman ja lupaa mahdottomia.

Jutila Roon muistuttaa, etteivät eliitinvastaisuus ja kyynisyys järjestelmää kohtaan ratkaise nykydemokratian ongelmia. Edustuksellisen demokratian ei voi myöskään antaa kaventua politiikasta paljon tietävien ja hyvin menestyvien ja korkeasti koulutettujen lajiksi. Päinvastoin, se kuuluu kaikille.

Nyt puolueet kuitenkin nähdään yhä enemmän eliitin edustajina, tai tästähän populismi niitä kritisoi. Samalla kritiikki kohdistuu kuitenkin myös edustukselliseen demokratiaan, koska juuri siihen lukeutuvat puolueet, valtuutetut ja kansanedustajat.

– Jos taas populistit tulevat itse valtaan, he edustavat samaa eliittiä. Niinpä tällainen jakolinja eliittiin ja kansaan ei toimi. Tämä kysymyksenasettelu liittyy juuri siihen, miten politiikka nähdään negatiivisena eli sinusta tulee saman tien niin kutsuttu eliitin edustaja, kun olet mukana politiikassa.

Populismiin kuuluvat suuret johtajatyypit. Ylipäänsä politiikka on muutoinkin henkilöitynyt. Jutila Roonin mukaan henkilöityminen johtuu siitä, että ratkaistavat asia ovat monimutkaisia eikä poliitikoilla välttämättä ole niihin eri syistä samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Tämän vuoksi vaaleissa keskustellaan enemmän politiikan tavoitteista kuin keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi.

– Puolueiden väleillä olisi isoja eroja siinä, miten politiikkatavoitteisiin halutaan päästä, mutta erot jäävät vaaleissa vähälle huomiolle. Siksi kansalaiset eivät tiedä, minkä vaihtoehtojen välillä vaaleissa ollaan valitsemassa. Vaalien jälkeen kokemus purkaantuu turhautumisena siihen, mitä hallituksessa lopulta päätetään.

Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen rajuja toimia palkansaajia kohtaan on hämmästelty. Miksei niistä puhuttu aiemmin?

– Itsellä tulee mieleen koulutusleikkaukset. Siinä on räikeä esimerkki. Puhuttiin kyllä sopeuttamistarpeesta, mutta keinot jäivät kertomatta. Kansalaisille tuli yllätyksenä, että koulutuksesta leikataan niin paljon, ja vanhuksilta yritettiin leikata niin paljon.

– Toivoisin, että puolueet olisivat vähemmän varovaisia ja rohkeasti toisivat esiin esimerkkejä, mitä ne aikovat käytännössä tehdä. Sitä kautta saataisiin avoimuutta ja kuluttajansuojaa äänestyspäätösten tueksi.

Vaikka Jutila Roonin toive puolueille lyödä kortit selkeästi pöytään ennen vaaleja saattaa vaalissa ehdolla olevista kuulostaa suoranaiselta poliittiselta itsemurhalta, tutkija on tosissaan. Jos vaakakupin toisella puolella on edustuksellisen demokratian heikentyminen, asian pitäisi olla vakava myös poliitikkojen kannalta.

Jutila kuvaa, mitä tapahtuu, jos puolueet panttaavat keinoja, joilla ne tavoitteitaan ajavat. Syntyy kierre: Äänestäjät eivät tiedä, millaisia uudistuksia tai leikkauksia aletaan tehdä. Äänestäjät pettyvät tehtyihin toimiin. He turhautuvat. Tästä puolestaan seuraa tunne, etteivät poliitikot ole kiinnostuneita ihmisten arjesta.

– Syntyy itseään ruokkiva kierre. Ja seuraavalla kerralla todennäköisesti jätetään äänestämättä.

Eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ja 2015 äänestämättä jättäneistä noin puolet kertoi syyksi epäluottamuksen poliitikkoja ja politiikkaa kohtaan.

Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että edustuksellinen demokratia on, mikäli on uskominen esimerkiksi brittiläistä politiikan tutkijaa Gerry Stokeria, jo lähtökohtaisestikin rakennettu tuottamaan pettymyksiä.

Jutila Roon muistuttaakin, että yksittäisille poliittisille vaihtoehdoille on harvoin enemmistön tukea. Päätökset edellyttävät yleensä kompromisseja etenkin Suomen kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä. Systeemi tuottaa jatkuvasti pettymyksiä, kun harvan toiveet toteutuvat sellaisenaan.

Kun päätöksentekoprosessit voivat olla vaikeasti hahmotettavia ja kärsivällisyyttä vaativia, tämä lisää entisestään turhautumista järjestelmään.

Pettyneimpiä politiikkaan ovatkin ne, joilla on heikommat tiedot politiikasta. Tämän vuoksi juuri tiedon lisääminen kansalaisten keskuudessa olisi tärkeää.

Mikään pessimisti Jutila Roon ei ole. Puolueiden tehtävä on jatkossakin erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen äänestäjille. Niiden ei hänen mukaansa kuitenkaan kannata rakentaa toimintaa vain pysyvien puoluekannattajien varaan.

Kenen demokratia -raportissa Jutila Roon tähdentääkin, että säilyäkseen merkityksellisinä puolueiden tulisi saada yhä useampia osallistumaan niiden toimintaan, mutta entistä kevyemmillä tavoilla.

– Nykyihmiset eivät koe niin mielekkääksi puolueeseen sitoutumista, mutta se ei tarkoita, että ihmiset eivät haluaisi vaikuttaa. Ihmiset ovat kiinnostuneita kevyemmistä osallistumisen muodoista tai vaikuttamisesta, olipa kyse sisältökysymyksistä tai esimerkiksi puolueen puheenjohtajan valinnasta.

Kyse on siitä, että edustuksellista järjestelmää täytyisi uudistaa siten, että se pystyisi vastaamaan paremmin kansalaisten odotuksiin. Pitäisi siis löytää keinot myös ihmisten aktivointiin.

Tähän Jutila tarjoaa raportissaan kolmea eri kokonaisuutta. Yhdestä eli demokratiakasvatuksesta ja yhteiskunnallisesta opetuksesta on ollut puhetta jo edellä.

Toisekseen Jutila Roon alentaisi äänestysikää. Se suorastaan pakottaisi puolueet kiinnittämään enemmän huomiota nuoriin. Toisaalta äänioikeus jo itsessään nostaisi kiinnostusta politiikkaan.

Kolmanneksi Jutila Roon uudistaisi puoluetoimintaa. Jos puolue haluaa menestyä, se ei voi olla sisäänpäin katsova eikä tarkasti määriteltyyn jäsenistöön nojaava.

Puolueiden on avattava päätöksentekoaan ja alennettava osallistumiskynnystä vastatakseen kansalaisten muuttuneisiin osallistumistapoihin. Jotakin Jutila Roonin kuvaaman tyyppistä lienee esimerkiksi kansanedustaja Timo Harakan (sd.) perustamassa Liike 2020:ssä. ”Asia, eikä henkilö. Koko Suomi, eikä puolue”, Harakka on kuvannut yhdistystään.

Koska puoluesidonnaisuus on heikkoa, Jutila Roon suosittelee puolueille muun muassa erilaisten jäsenyyksien hyväksymistä. Kyseeseen tulevat kevyt- ja kannatusjäsenyydet. Yhtä lailla esimerkiksi puheenjohtajavaaleihin osallistumisen mahdollisuutta pitäisi laventaa. Jäsenvaalit aktivoisivat ihmisiä. Moni haluaa osallistua puolueiden rientoihin projektiluontoisesti.

Onko lopulta kyse siitä, että pelätään päästää ihmisiä vaikuttamaan puolueitten asioihin ja politiikkaan?

– Varmaan siinä on vähän sellaista pelkoa, että jos yhtäkkiä tulee hirveästi uusia ihmisiä, voi käydä niin kuin Briteissä, että Corbyn valitaan suurella mandaatilla ja vanhat puolueaktiivit eivät sitten ole hänen kanssaan samoilla linjoilla, Merja Jutila Roon pohtii.

Hän viittaa Britanniassa työväenpuolueen johtoon nousseeseen vasemman laidan edustajaan Jeremy Corbyniin. Hän jakaa omaa puoluettaan poikkeuksellisen voimakkaasti.

Suoraan demokratiaan kuten kansanäänestyksiin ja -aloitteisiin on viime aikoina kohdistunut kritiikkiä. Ei aina tiedetä edes, mistä äänestetään. Brexit-äänestys ja viime viikonloppuna Italiassa järjestetty kansanäänestys ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Ainakin puolueitten järjestämiin äänestyksiin ja jäsenäänestyksiin Jutila Roon suhtautuu positiivisesti. Vaikka kansalaisten äänestysaktiivisuus on heikentynyt, on huomattava, että samaan aikaan yleinen kiinnostus politiikkaa kohtaan on kuitenkin kasvanut.

– Ihmisiä selvästi kiinnostaa myös osallistua. Jos kiinnostusta löytyy, miksi sitä ei hyödynnettäisi puoluetoiminnassa. Jos kyseessä on osallistumisen laajentaminen ja ihmisiä halutaan mukaan päätöksentekoon, näitä pitäisi hyödyntää. Tätä kautta varmasti kiinnostus myös järjestelmää kohtaan kasvaa, kun ihmiset huomaavat, että he pääsevät vaikuttamaan.