Hän aikoo hakea vapautusta eduskuntatyöstä. Huovinen kirjoittaa ratkaisustaan laveasti verkkosivuillaan.

“Viime vuosina olen kokenut vaikeaksi sen, että politiikkaan on tullut piirteitä, joista en pidä, ja joiden keskellä minun on välillä ollut raskasta päivittäin työskennellä. Tarkoitan nyt ihmisiä vähättelevää ja loukkaavaa puhetta, jopa suoranaista rasismia. Tämä ilmiö vaatii kansanvaltaisten liikkeiden tiivistä yhteistyötä. Tiedän monen ajattelevan, että eikö tässä olisi yksi tärkeä syy jatkaa politiikassa. Koen kuitenkin, että nyt on toisten demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajien vuoro.”

“Molemmat lapseni ovat syntyneet ollessani tässä tehtävässä, joten he eivät tunne muunlaista äitiä. Perheeni on viettänyt pääosan viikosta perhe-elämää ilman minua Jyväskylässä. Vaikka puolisoni on kaikki nämä vuodet hienosti kantanut vastuuta lapsistamme, ja tukijoukkomme ovat olleet tiiviisti apunamme, on poissaolo perheen luota alkanut vaivata minua itseäni yhä enemmän.”

Huovinen kirjoittaa niinikään siitä, kuinka vaikea entisen poliitikon voi olla työllistyä.

“Olen valitettavasti joutunut surullisena seuraamaan monien entisten kollegoideni tuskaista työnhakua. Poliitikon leima lyödään ihmiseen helposti eikä se hevillä irtoa. Entinen kansanedustaja on lopun elämäänsä entinen kansanedustaja, ja tällä on vaikutusta myös työllistymiseen – vaikka muuta usein väitetään.”

Huovinen sanookin, että hänen eteensä tuli tilaisuus, jota ei voinut ohittaa.

“Vapautuksia on myönnetty tälläkin kaudella siirtymisiin henkilöstöltään pienempien organisaatioiden palvelukseen ja omaani lyhyemmällä eduskuntakokemuksella. Koska omassa maakunnassani tällaisia paikkoja avautuu harvoin, on luonnollista hakea mielenkiintoista tehtävää, vaikka eduskuntakausi jääkin hieman vajaaksi. Pidän luonnollisena, että myös eduskunnasta siirrytään muualle työelämään.”

Huovinen toimi liikenne- ja viestintäministerinä Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa sekä peruspalveluministerinä Stubbin ja Kataisen hallituksissa. Hän nousi eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa.

“Ensimmäiset eduskuntavaalini kävin vuonna 1991. Seuraavan vuoden kunnallisvaaleissa tulin valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ainoana alle 30-vuotiaana. Olin tuolloin 20-vuotias. Valtuutetun tehtävässä toimin 16 vuotta. Kansanedustajavuosia tulee tänä keväänä täyteen 19. Kaiken kaikkiaan olen toiminut kansanvallan palveluksessa eri tehtävissä ja eri tasoilla yli neljännesvuosisadan.”