Pelimaailman oudoissa kuvioissa olisi kelpo komedian ainekset, mutta tyylilajin käydessä tragedian suuntaan fokus katoaa.

Pamela Tola aloitti ohjaajataipaleensa varsin vaatimattomalla parinvaihtokomedialla Swingers, mutta petrasi huomattavasti kakkostyön kohdalla: grand old ladyjen tien päällä -komedia Teräsleidit nimiroolikolmikkonaan hurmaavat Saara Pakkasvirta, Seela Sella ja Leena Uotila oli ilmestymisvuotensa raikkain kotimainen komedia. Se saavutti koronan koettelemassa ajassa komeasti liki 250 000 katsojaa ja oli näin näytäntövuoden 2020 katsotuin kotimainen.

Tolan kohdalla käy niin, että se usein vaikeaksi mielletyn kakkosen taakka onkin siirtynyt kolmannelle tuotannolle. Järjettömän paska idea on lähtökohdiltaan kiinnostava, mutta päämääränsä hukkaava, tai suorastaan sen etsimisen kesken jättävä elokuva tietokonepelien maailmassa vaikuttavasta tutkaparista, joiden ikiystävyys varantuu kummankin tehdessä tahoillaan toisen mielestä vääria valintoja.

ELOKUVAN NIMI voi joidenkin silmissä olla huono ja ainakin se tekijöiltään riski, sillä ”paska” on harvoin jos koskaan myyvä ilmaus muualla kuin klikkiotsikossa. Toisaalta sanapari ”paska idea” antaa syötön lapaan kaikkein ilkeimmille kriitikoille.

Ohjaaja Pamela Tolan itsensä tekemän käsikirjoituksen idea ei kuitenkaan ole pöllömpi saati suorastaan paska. Pelisuunnittelun vähän vinksahtaneelta vaikuttava maailma, siinä iloisesti innovoivat nörtit vs. laskelmoivat rahaoittajatahot sekä kahden nuorehkon pelisuunnittelijan ajelehdinta omien unelmiensa ja kylmien realiteettien ristiaallokossa on itse asiassa ihan herkullinenkin alusta komedialliselle elokuvalle.

Ripe (Alina Tomnikov) on päähenkilöistä eksentrísempi, tempoilevampi, kun taas jo perheellistynyt, ja eron jälkeen uutta alkua etsivä Noora (Iina Kuustonen) pitää jalat maassa, mutta samalla selvästi kadehtii Ripen sinne sun tänne keskaria näyttävää elämänasennetta.

Jos elokuva pitäytyisi tiukemmin näiden kahden naisen suhteen kehityksessä, se pysyisi premmin kasassa. Käsikirjoittaja-ohjaaja Tolalla on ollut ilmeisesti halu räjäyttää pankki koko idea-arsenaalillaan.

Niinpä tarinaan on ympätty Ripen ja Nooran kipeitä koulumuistoja, saarelle (Hailuoto?) erakoitunutta Ripen boheemia äitiä (Leea Klemolalle ilmeisen täsmäkirjoitettu rooli) ja näytelmän ikään kuin nimihenkilö eli Nooran uusiopuoliso, jonka kanssa yhteen menoa Ripe juuri umpijärjettömänä ideana pitää.

Tämä mainittu performanssi- ja käsitetaiteilija (poskettomana esittäytyvässä, mutta sittemmin vaisuuntuvassa roolissa revittelee Lauri Maijala) voisi olla vaikka oman spin off -elokuvansa väärti, mutta nyt hänen taiteensa sotkeminen päätarinan sekaan tuo elokuvaan ei-toivottavaa epäjärjestystä.

Kaiken sivuhyppelehtimisen tähden jää jotenkin hämäräksi se Nooran avioitumishankettakin oudompi idea, dramaattisesti pitchattu peli-idea virtuaalihahmosta, joka tuntuu olevan Ripen – ja sitä kautta koko elokuvan – poukkoilevan toiminnan moottori. Tämä hänen pakkomielteensä uuden ajan hoivanukesta saa puolestaan Nooran hakemaan etäisyyttä ystävääänsä.

JOS MURTO-OSIA jaossa olisi, Järjettömän paska idea voisi saada puolikkaan tähden lisää Alina Tomnikovin vimmalla vetämästä roolityöstä. Myös valkokankaalla ja tv-sarjoissa viime aikoina lähes ryöstöviljelty Iina Kuustonen on tässä elokuvassa ihan parhaimmillaan.

Tämä elokuva jää häiritsemään kahdella tasolla. Ei vain kiusallisen sotkuisen tapahtumavyyhtinsä tähden vaan myös hyvässä mielessä siksi, että päähenkilöt ja heidän keskinäinen suhteensa eivät ole valmiiksi pureskeltuja ja normilogiikalla kehittyviä.