Euroopan neuvosto suunnittelee harvinaista huippukokousta – Guzenina: Usean jäsenmaan demokratian tilan heikentynyt

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Ranskan Strasbourgissa kokoontunut Euroopan neuvoston yleiskokouksen ja ministerikomitean yhteiskomitea on päättänyt avata keskustelun harvinaisen huippukokouksen valmistelusta.

Aloite huippukokouksesta hyväksyttiin tällä viikolla Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa laajalla enemmistöllä ja sen perustana on huoli usean Euroopan neuvoston jäsenmaan ihmisoikeus- ja demokratiatilanteen heikkenemisestä sekä Venäjän asemasta yleiskokouksen työskentelyssä.

Kyseessä on vasta neljäs huippukokous vuodesta 1949 toimineen neuvoston historiassa.

– Huippukokouksia järjestetään harvoin ja yleensä Euroopan neuvostoa kohdanneen poikkeuksellisen tilanteen vuoksi. Aiempien kokousten teemoina on ollut muun muassa kylmän sodan jälkeiseen aikaan siirtyminen ja Euroopan unionin laajentuminen. Nyt järjestöä ravistelee useamman jäsenmaan ihmisoikeustilanteen, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian tilan heikentyminen. Lisäksi järjestö on joutunut ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa yksi jäsenmaa eli Venäjä on jäänyt pois yleiskokouksen toiminnasta, Strasbourgin kokoukseen osallistunut Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Maria Guzenina (sd.) toteaa tiedotteessa.

Mahdollisen huippukokouksen ajankohta on suomalaisittain mielenkiintoinen koska se näyttäisi osuvan Suomen puheenjohtajuuskaudelle Euroopan neuvostossa. Suomen puheenjohtajuus alkaa ensi vuoden marraskuussa ja päättyy vuoden 2019 toukokuuhun.

Yksi huippukokouksen pontimista on Venäjän rooli Euroopan neuvostossa.

– Euroopan neuvosto toimii kahdella tasolla. Ministerikomiteassa maita edustavat ulkoministerit ja diplomaatit. Yleiskokouksessa puolestaan vaikuttavat maiden kansanedustajat niin hallitus- kuin oppositiopuolueista. Nyt ollaan erikoisessa tilanteessa, kun Venäjän kansanedustajat eivät osallistu yleiskokouksen työhön, vaikka ministeritasolla työ jatkuu normaalisti, Guzenina kertoo.

Venäjän parlamenttivaltuuskunta ei ole osallistunut yleiskokouksen toimintaan huhtikuun 2014 jälkeen, mutta Venäjä toimii aktiivisesti hallitustenvälisellä sektorilla.

– Eräällä tavalla tämä sotii jopa Euroopan neuvoston demokratia-arvoja vastaan. Kansan valitsemat päättäjät ovat jäähyllä, eivätkä pääse työskentelemään muiden maiden kollegoiden kanssa, kun taas eliitti jatkaa työskentelyään, ihmettelee Guzenina.

”Ei olisi hyvä asia tavallisille venäläisille.”

Aloitteeseen huippukokouksen koolle kutsumiseksi on osaltaan vaikuttanut myös Venäjän päätös olla maksamatta kolmannesta Euroopan neuvoston vuoden 2017 jäsenmaksustaan vastalauseena yleiskokouksen päätökselle rajoittaa Venäjän parlamenttivaltuuskunnan osallistumisoikeuksia yleiskokouksessa.

Joistakin jäsenmaista on myös ilmaistu haluja sulkea Venäjä kokonaan pois Euroopan neuvoston toiminnasta.

– Venäjän tai minkään muunkaan maan jääminen kokonaan pois järjestön toiminnasta ei olisi hyvä asia tavallisille venäläisille ihmisille. Usein unohdetaan, että maan jäsenyys Euroopan neuvostossa merkitsee sen kansalaisille turvaa ja oikeutta silloin, kun sitä ei ole omassa maassa saanut. Euroopan neuvoston jäsenmaiden ihmisillä on perusoikeutena saattaa asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä on nimenomaan kansalaisten oikeus, ei hallinnon tai valtaa pitävien, Guzenina painottaa.

– Tilanne on kestämätön, kun useiden jäsenmaiden kohdalla yhteiskunnallinen kehitys on kulkenut takapakkia esimerkiksi lehdistön vapauden ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten suhteen. Euroopan neuvoston jäsenmaat ovat liittyessään järjestöön sitoutuneet noudattamaan järjestön ihmisoikeuden, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen perusarvoja. Järjestöön ja sen jäsenmaihin tarvitaan kurinpalautus, Guzenina sanoo.

Aiemmat Euroopan neuvoston huippukokoukset on pidetty vuonna 1993 Wienissä, 1997 Strasbourgissa ja 2005 Varsovassa.

Keskustelua aiheesta

”Ei ole monella hallussa” – Yle nostaa valokeilaan tärkeän palan eduskunnan puhekulttuuria

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
SDP:n kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Susanna Huovinen kyselytunnilla eduskunnassa 15. helmikuuta.

Entiset puhemiehet ottavat Ylellä kantaa eduskunnan salikeskusteluun väriä tuoviin välihuutoihin.

Puhemiehen paikan jättäneen Maria Lohelan (sin.) mielestä hyvät välihuudot ovat harvassa. Onnistuneisiin välihuutoihin kuuluu tietty tyyli ja tekniikka, joka Lohelan mukaan ei ole monella hallussa.

Entisen varapuhemiehen Arto Satosen (kok.) mielestä eduskunnassa on useita välihuutojen taitajia.

Hän nostaa esiin Ben Zyskowiczin (kok.), Olavi Ala-Nissilän (kesk.), Eero Heinäluoman (sd.) ja Simon Elon (sin.).

Satonen toteaa, että välihuudot kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. Puhemiehen tehtävä on puuttua niihin, jos kyse ei ole enää välihuudosta vaan puhujaa häiritsevästä yleisestä mölinästä.

Niin ikään puhemiehenä toiminut Heinäluoma arvioi Ylelle, että välihuutojen taso saattoi lipsua eduskunnan toimiessa Sibelius Akatemian väistötiloissa.

– Silloin oli tällaista ylipitkää puhetta ja mölinää, mutta nyt kun ollaan palattu suureen saliin, on mielestäni menty parempaan suuntaan. Välihuudot ovat salikeskustelun suola, niissä saa olla myös huumoria mukana.

– Viime vuosina tämä on ollut enemmän miesten laji. Pia Viitanen (sd.) on hyvä, mutta lisää naisia toivottaisiin mukaan, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma arvelee, että aika suosii some- ja nettiviestintää, eikä salikeskustelu ole enää niin tärkeässä roolissa mitä se joskus oli.

– Se voi vaikuttaa siihen, että siihen ei satsata enää niin paljon.

Keskustelua aiheesta

SDP:n Urpilainen: Oppositio mukaan valmistelemaan Suomen EU-puheenjohtajuuskautta

Kuva: Lehtikuva

Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) haluaisi opposition mukaan valmistelemaan heinäkuussa 2019 alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta. Hän perusteli kantaansa MTV Uutisextra -ohjelmassa tulevien eduskuntavaalien ajankohdalla.

– Sitä ennen käydään eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut, jolloin Sipilän hallitus valmistelee puheenjohtajuuskauden ohjelman, mutta uusi hallitus toimeenpanee sen ja on puheenjohtaja.

– Ohjelma pitäisi valmistella parlamentaarisesti erillisessä työryhmässä yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, että sillä olisi aidosti laaja poliittinen tuki, Urpilainen sanoi MTV Uutisextrassa lauantaina illalla.

Hän piti mahdollisena, että uusi hallitus saattaisi muussa tapauksessa joutua johtamaan EU:ta sellaisella ohjelmalla, mitä se ei kannata.

Keskustelua aiheesta

”Pieni sitkeä kansa on harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa” – Kansanedustaja osallistuu 100-vuotiaan Viron juhlintaan ”sydän herkkänä”

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Raigo Pajula

Suomalaisten ja virolaisten itsenäisyyspäivän vietossa on yhtäläisyyksiä, mutta suomalaiset ovat juhlinnassaan pidättyvämpiä, toteaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin paikan päällä osallistuva kansanedustaja, eduskunnan Viro-ystävyysryhmän puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.)

– Eestissä on hyvin isänmaallista menoa. Ihmiset tuntevat syvällä sydämessään suurta ylpeyttä ja sisua olla eestiläinen. Taustalla on historian vaikeat vuodet, jotka vähintään kaikki yli kolmikymppiset täällä muistavat.

– Mutta itsenäisyys on hyvin iloinen asia, jota ihmiset osaavat juhlia hyvin railakkaasti. Iloinen tunnelma on julki kirjoitettu käyttäytymismuoto pienistä lapsista iäkkäisiin. Suomessa ollaan pidättyvämpiä, itsekin Virossa asunut Kiuru sanoo.

Hän aloitti satavuotisjuhlat osallistumalla aamulla puoli kahdeksan aikaan Toompean linnoitukseen kuuluvan Hermannin tornin eli Pikk Hermannin luona tapahtuvaan perinteiseen lipunnostoon. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan tapahtuma oli valtiollinen. Paikalla oli Kiurun mukaan tuhansia ihmisiä kuuntelemaan Viron parlamentin puhemiehen Eiki Nestorin puhetta ja laulamassa yhteislauluja juuri sillä alueella, joka liittyy Viron laulavaan vallankumokseen.

”Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.”

– Tunnelma oli mahtava. Parlamentin vieressä oleva puisto oli aivan täynnä ihmisiä. Kaikki osasivat laulut, ihmisillä oli lippuja ja kansallispukuja, korkeakouluopiskelijoilla oli omat lakkinsa ja lippunsa. Kyllä siinä vähän sydän herkkänä oli.

Kun Viro itsenäistyi, juurin kukaan ei uskonut sen siihen pystyvän.

– Pieni sitkeä kansa on hyvin harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa. Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.

Viron sataanvuoteen mahtuu pitkä neuvostomiehitys ja sitä edeltänyt sodanaikainen saksalaismiehitys. Kiurun mukaan historia näkyy muun muassa virolaisten tavassa hahmottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

– Täällä oli tänään iso sotaväen paraati, jossa oli mukana myös liittolaisia. Aika monella oli käsissään pieniä Nato-lippuja, jollaisia Suomessa ei ole totuttu näkemään. Se kertoo virolaisten suuresta halusta kuulua kansainvälisiin yhteisöihin kuten EU:hun ja Natoon. Niiden arvoa ei oikeastaan kyseenalaisteta missään. Se on hyvin erilaista kuin suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.

Tavallisten kansalaisen itsenäisyysjuhlinta tuo mieleen Suomen. Kuten Suomessa myös Virossa katsotaan itsenäisyyspäivän iltana kotona televisiota. Puoli seitsemältä ihmiset katsovat presidentin puhetta, joka on Kiurun mukaan hyvin samantyylinen kuin Suomessa. Puheen jälkeen alkaa televisioitu itsenäisyysjuhla, johon osallistuu tänä vuonna 1500 kutsuvierasta.

”Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa.”

– Virossa ei juhlita aina samassa paikassa, vaan juhla kiertää eri puolilla Eestiä. Tänä vuonna ollaan Emajoen äärellä Tartossa, mistä monet itsenäisyyslaulut kertovat. Juhlassa ei ole niinkään kyse puvuista vaan ihmiset katsovat enemmänkin sitä, keitä paikalle on kutsuttu. Viron yleisradio lähettää sieltä kuusi tuntia suoraa lähetystä.

Vieraiden esittelyn ja kättelyn jälkeen alkaa konserttiosuus ja sitten on luvassa vastaanotto ja tanssit.

– Tämä on hyvin pitkälti perheiden päivä, ihmiset vetäytyvät kotiin ruuan ja juoman ääreen ja katsovat juhlaa televisiosta.

Kiuru hahmottaa Suomen ja Viron tarinoissa paljon samaa. Kertomukset kuitenkin etenivät eri suuntiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä, Viro miehitettiin pitkäksi ajaksi.

– Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa. Kaikista miehityksistä on jäänyt jälkeen myös ihmisiä ja vähemmistöjä, jotka vaikuttavat siihen miten Virossa tehdään yhteiskuntapolitiikkaa.

Keskustelua aiheesta

Jungner ideoi vaihtoehdon kansanedustajien sopeutumiseläkkeelle – 76 884 euron läksiäislahja

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Entinen SDP-poliitikko, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner ehdottaa Verkkouutisten kolumnissaan keinoja disruption lisäämiseksi politiikassa. Disruptiolla tarkoitetaan innovaatiota, joka haastaa perinteiset toimintatavat ja antaa tilaa uusille, luoville ratkaisuille.

Eräs Jungnerin ehdotuksista liittyy kansanedustajan toimen muuttamiseen määräaikaiseksi niin, että kukin edustaja voisi istua kolme kautta peräkkäin. Sen jälkeen edessä olisi pakollinen välikausi. Hänellä on idea myös kohuttuun sopeutumisjärjestelmään, joka korvaisi nykyiset sopeutumiseläkkeet.

Kansanedustajan palkkio on 6407 euroa kuukaudessa.

– Muutetaan sopeutumisjärjestelmää siten, että ensimmäisen kauden jälkeen vapaaehtoisesti luopuva saa lähtiessään korvauksena vuoden palkan, kahden kauden jälkeen puolen vuoden palkan ja kolmen kauden jälkeen ei mitään.

– Vaaleissa pudonneille avataan ansiosidonnainen työttömuusturva, joka tällä hetkellä ei ole mahdollista, Jungner kirjoittaa.

Kun kansanedusajan palkkio on ensimmäisellä kaudella 6407 euroa kuukaudessa, vapaaehtoisesti luopuva edustaja saisi Jugnerin mallissa eduskunnalta 76 884 euron arvoisen läksiäislahjan.

Keskustelua aiheesta

Yli 600 000 työikäistä peruskoulun varassa – SAK:n johtaja pidentäisi oppivelvollisuutta

Kuva: Jari Soini

SAK:n johtaja Matti Huutola perää uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Huutolan mukaan työllistymisen kulmakiviä ovat osaaminen, asunnot ja liikenneyhteydet sekä julkiset palvelut.

Työttömyysaste on Suomessa pysytellyt korkeana työllisyyden edistymisestä huolimatta. Työttömät saattavat olla eri puolella Suomea kuin työpaikat eikä heillä välttämättä ole sellaista osaamista, jota työelämässä tarvitaan.

– Suomessa on edelleen yli 600 000 työikäistä pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Osaamista voidaan kohentaa muun muassa pidentämällä oppivelvollisuutta sekä helpottamalla opiskelua työn ohessa ja työttömänä, Huutola sanoo.

”Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia.”

Kohtaanto-ongelmaa Huutola vähentäisi asunto- ja liikennepolitiikalla.

– Työpaikkojen saavutettavuus varmistetaan, kun asunnot rakennetaan oikeisiin paikkoihin ja liikenneyhteydet pidetään kunnossa. Myös varhaiskasvatuksesta, vanhustenhoidosta ja muista julkisista palveluista on pidettävä huolta, jotta työssäkäynti on mahdollista, Jyväskylässä Talvi-tapahtumassa lauantaina puhunut Huutola sanoo.

Hän arvostelee hallitusta vääriin asioihin keskittymisestä. Hallitus on Huutolan mukaan työllisyyspolitiikassaan painottanut aktiivimallin kaltaisia kepityksiä, jotka työllistymisen sijaan johtavat työttömien köyhtymiseen.

– Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia eivätkä poliittisesti kestäviä.