– Kun itse aloitin puhemiehenä 2011, tiesin, että vaikeaa tulee. Aina tulee kopua ja sanomista edustajien puheenvuoroista. Laadimme puhemiesneuvostossa sitten yhteiset pelisäännöt puheenvuorojen jakamisessa ja ne toimivat hyvin, Heinäluoma sanoo Demokraatille.

Heinäluoman mukaan pelisäännöt menivät näin: Ryhmien puheenjohtajat olivat aina etusijalla.

– Heidän katsottiin edustavan koko ryhmän kantaa ja siksi heidän puheenvuorollaan oli erityinen painoarvo. Sitten katsottiin, minkä valiokunnan asioita käsitellään ja kenellä on valiokuntavastuu. Jos esillä olivat kouluasiat, sivistysvaliokunnan jäsenet olivat etusijalla. Sitten otettiin huomioon edustajan parlamentaarinen ikä, aiempi kokemus esimerkiksi ministerinä. Neljäntenä kohtana otettiin huomioon, onko puhujalla tuoretta näkökulmaa asiaan, Heinäluoma avaa edellisen vaalikauden käytäntöjä.

– Toiveita tulee käytävillä, ryhmiltä, yksittäisiltä kansanedustajilta. Niitä tulee kahden kesken, paperilippusilla jne. Kerrotaan, että tämä edustaja on hoitanut tätä asiaa, esimerkiksi. Ei siinä ole ihmeempää dramatiikkaa. Yhtä selvää on, että puhemies aina itse päättää, kenelle puheita annetaan. Ryhmien suuruuskin pitää huomata, että ihmiset pääsevät tasapuolisesti ääneen. Sekin, ketkä ovat aikaisemmin puhuneet.

– Paletti on monimutkainen. Varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk.) on oikeilla linjoilla. Viime vaalikaudella luotua käytäntöä on nytkin pääosin noudatettu.

Eero Heinäluoma ei näe Antti Lindtmanin listoissa mitään dramatiikkaa.

– Ongelma on, ettei puhuttu tarpeeksi tarkasti pelisäännöistä ryhmässä. Mutta Antti Lindtman on toiminut hyvässä uskossa ja halunnut hoitaa asiat hyvin, Heinäluoma sanoo.

Ongelmana hän pitää, ettei oppositiolla ole puhemiestä. Tällöin demareilla, suurimmalla oppositiopuolueella, tulee väkisin etäisyyttä puhemiehistöön.