Pääkirjoitukset
25.10.2026 06:33 ・ Päivitetty: 25.10.2026 06:56
Leikkauksillaan ilakoiva johtaja tai poliitikko on aina väärässä
Ministerin tai yritysjohtajan pitää usein tehdä päätöksiä, joilla on ikäviä ja epäoikeudenmukaisiakin oheisvaikutuksia muihin ihmisiin. Johtajan todellinen suuruus mitataan siinä, osaako hän samaistua tai asettua näiden päätöksistä kärsijöidenkin asemaan.
Työterveyslaitoksen, kauppakamareiden ja useiden oppilaitosten yhteistyönä teettämä uusi Johtajuusbarometri 2026 kertoo, mitä ominaisuuksia suomalaiset esihenkilöiltään kaipaavat.
Listan kärjessä olivat tänäkin syksynä reiluus, alaisten huomioiminen, lähestyttävyys ja oikeudenmukaisuus. Vaikeata luonnettakin siedetään, mikäli pomo kohtelee alaisiaan kunnolla, luotettavasti ja ihmisarvoisesti.
Johtaja saa vaurastuakin vapaasti, mutta vastineeksi hänen pitää myös säilyttää tuntuma tavallisiin ihmisiin ja elämään.
Siihen kuuluu olennaisena osana halu kohdella muita oikein, luoda menestyksensä muita polkematta.
TÄSSÄ ON PIENI ristiriita ajan hengen kanssa.
Esimerkiksi puoluejohtaja Riikka Purra (ps) on ilmoittanut lehtihaastattelussa, ettei empaattisuus sovi poliitikon ohjenuoraksi.
Se kuulemma haittaa kipeiden päätösten tekoa ja kokonaiskuvan hahmottamista.
Samasta riskistä on varoittanut myös eduskunnan ainoaksi kommunistiksi julistautunut Anna Kontula (vas).
Silti alle 30-vuotiaista barometrivastaajista enemmistö kertoi odottavansa pomoilta nimenomaan empatian tajua: kykyä ymmärtää, mitä seurauksia päätöksistä aiheutuu.
Tämä ero onkin tärkeä oivaltaa.
Nuoretkin hyväksyvät ja ymmärtävät yritysjohtajien toimivan rationaalisesti ja tarvittaessa kovanaamaisestikin firman selviytymisen puolesta.
Mutta johtaja, joka ei osaa samaistua suoraan tai välillisesti aiheuttamiensa vahinkojen maksajiin, on tunnekylmyydessään nuorten mielestä vielä isompi riskitoimija.
Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Yritysmaailmassa kavahdettaisiin psykopaattina sellaista huippujohtajaa, joka ilakoi irtisanomisten tai suljettujen paperitehtaiden määrällä.
Johtaja ei saa ikinä loitontua niin kauas normaalielämästä, että hän unohtaisi miltä tuntuu joutua työpaikan saneerausuhan alle tai turvaverkkoon revittyjen reikien kohdalle.
ARVOKESKUSTELIJANA tunnettu ex-osuuspankkivaikuttaja Reijo Karhinen kertoi viime viikolla muistelmiensa julkaisutilaisuudessa, miten hän ratkaisi pankin kriisiaikoina empatian, työnantajavastuun ja yrityksen pelastustarpeen dilemman.
– Yritin puhua rehellisesti siitä, miksi teemme mitäkin ja mitä pelastustoimet aiheuttavat, hyvässä ja pahassa, Karhinen kertoi.
Ilman muiden tuskan vähättelyä tai omien päätösten vaihtoehdottomuuden liioittelua.
Jokaiselle irtisanomiselle tai sopeutukselle on nimittäin aina vaihtoehto, huono tai huonompi, ja valinnan tekee vastuuasemassa oleva ihminen.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuuskin on tärkeää. Mitä alempana ruohonjuuritasolla organisaatiossa ihminen on, sitä enemmän hänen kokemaansa iskua pitää yrittää muilla keinoilla lieventää.
AITO JA KESTÄVÄ vastuullisuus syntyy siitä, että tajuaa toimintansa hinnan.
Se on samalla myös hyvän johtajuuden raskain inhimillinen taakka.
Toisin kuin politiikassa, yritysmaailmassa kavahdettaisiin psykopaattina sellaista johtajaa, joka ilakoi irtisanomisten tai suljettujen paperitehtaiden määrällä.
Samoin yrityksen eettisten arvojen julkinen laiminlyöminen veisi vuonna 2026 pomon nopeasti vaihtoon.
SUOMALAISET antoivat tämän vuoden barometrissa työelämän johtamiselle kouluarvosanaksi seiskan. Naiset olivat hieman kriittisempiä kuin miehet.
Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että huono johtaminen syö paitsi työelämän laatua, myös työpaikan kilpailukykyä.
Tämä pätee politiikassakin.
Oy Suomi Ab voi varmasti paremmin, mikäli sen johtajat osaavat ja muistavat samaistua johdettaviinsa – vaikka tekevätkin sopeutuksensa ja velkajarrutuksensa kansakunnan kokonaisetua ajatellen.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
