-  Suomi pärjää ilman Venäjän sähköä. Emme ole siitä riippuvaisia, sanoo Fingridin johtaja Reima Päivinen.

Hän kertoo, että Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori kykenee tuottamaan enemmän sähköä täydellä kapasiteetillaan kuin mikä on Venäjältä tulevan siirtoyhteyden kapasiteetti.

Olkiluoto kolmosen maksimiteho on 1  600 megawattia. Kaupallinen siirtoyhteyskapasiteetti Venäjältä on 1  300 megawattia. Olkiluodon uuden reaktorin on määrä tuottaa sähköä täydellä teholla heinäkuusta lähtien.

-  Näyttää siltä, että Suomi on sähkön suhteen energiaomavarainen vuonna 2024, hän arvioi.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan viime vuonna Suomen tuulivoimakapasiteetti oli vajaat 3  300 megawattia ja voimaloita oli vajaa tuhat. Tuulivoimaa on rakenteilla noin 4  250 megawatin verran. Kapasiteetin määrä hankkeiden eri vaiheissa alkaen esisuunnittelusta on noin 44  500 megawattia.

-  Tänä vuonna Suomeen pitäisi valmistua reilut 340 tuulivoimalaa, kertoo Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen.

Ydinvoimala voi käydä lähes maksimitehollaan vuoden ympäri, mutta tuulivoimaloissa tuotanto ei yllä lähellekään maksimikapasiteettia. Asennetun tuulivoiman kapasiteettikerroin on noussut hiljalleen noin 33 prosentista 40-50 prosenttiin aiempaa suurempien voimaloiden ansiosta.

Esisuunnittelussa on tuulivoimaa noin 11  500 megawatin edestä. Mikkosen mukaan kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi sekä luvitus vie aikaa 3-4 vuotta ennen kuin rakentaminen voi alkaa.

Tuulivoimahankkeista kuitenkin valitetaan useasti, ja projektien käsittely tuomioistuimissa voi viivästyttää rakentamista useilla vuosilla, sillä tuomioistuimet ovat ruuhkautuneita.

-  Jos hankkeista valitetaan, saattaa mennä 8-9 vuotta ennen kuin hankkeet ovat valmiita rakennettaviksi, Mikkonen arvioi.

Hän muistuttaa myös, että tuulivoiman rakentaminen voi kaatua prosessin eri vaiheissa. Suomessa ei ole tehty kartoitusta siitä, kuinka paljon esisuunnittelussa olevista hankkeista hylätään matkan varrella.

-  Euroopassa näppituntuma on, että vain 30 prosenttia lopulta luvitetaan loppuun asti, Mikkonen kertoo.

Tuulivoimahanke voi kaatua esimerkiksi siihen, että ympäristövaikutusarvioinneissa löytyy jotakin, minkä vuoksi projektia ei voi viedä eteenpäin. Tyypillistä on myös se, että voimaloiden määrä supistuu suunnitellusta määrästä kaavoitus- ja lupamenettelyjen aikana.

Viime vuonna tuontisähkön osuus Suomen kulutuksesta oli noin viidennes. Fingridin mukaan Suomen sähköntuotannon maksimiteho on 10 700 megawattia. Lisäksi tehoreserviä on 611 megawattia. Erittäin kylmänä talvipäivänä kulutus voi nousta 15  100 megawattiin.

Suomen ei kuitenkaan useimmiten tarvitse ajaa omia voimaloitaan täydellä teholla edes talvipakkasilla, sillä Pohjois-Ruotsista on yleensä saatavilla halpaa tuuli- ja vesivoimaa. Suomen korkeampi aluehinta ohjaa sähköä Pohjois-Ruotsista Suomeen.

Hintojen eriytymistä aiheuttaa siirtoyhteyksien riittämättömyys eri alueiden välillä. Eriytyneet hinnat eri alueilla voivat johtaa siihen, että Suomi tuo sähköä Ruotsista ja Venäjältä mutta vie samaan aikaan sähköä Viroon ja Ruotsiin.

Päivisen mukaan pohjoismaisilla markkinoilla sähkön hinta on halvinta Pohjois-Ruotsissa sekä Keski- ja Pohjois-Norjassa. Kalleinta sähkö on Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Baltian maissa. Suomen aluehinta liikkuu yleensä halvimman ja kalleimman välillä.

Ruotsi joutuu monesti ikään kuin kierrättämään sähköä Suomen kautta pohjoisesta etelään. Pohjoisen rajasiirtoyhteyden lisäksi sähkön siirtoa varten on olemassa kaksi merikaapelia Rauman kohdalta Tukholman pohjoispuolelle.

-  Kun siirtoyhteydet Pohjois-Ruotsista Etelä-Ruotsiin eivät ole riittäviä, niin osa sähköstä ihan markkinamekanismin mukaisesti kiertää Suomen kautta, Päivinen sanoo.

Hänen mukaansa Suomi vie yleensä sähköä Viroon ja aika usein merikaapelien sallimalla täydellä 1  000 megawatin teholla. Joskus kovilla pakkasilla, kun sähkön hinta nousee Suomessa erittäin korkealle, Viro voi kuitenkin käynnistää voimaloitaan ja viedä sähköä Suomeen.

Aalto-yliopiston tutkijat arvioivat kuitenkin pari viikkoa sitten, että energian tuonnin loppuminen Venäjältä voisi pahimmillaan johtaa Suomessa sähkön säännöstelyyn. Edellytyksenä on myös, että sähkön tuonti Ruotsista ja Virosta katkeaisi.

-  Jos siellä sattuu kylmät pari viikkoa, niin ollaan haastavan tilanteen edessä, sanoo Aalto-yliopiston tutkija Iivo Vehviläinen.

Hän huomauttaa, että tuulivoimaa ei ole vähätuulisina hetkinä tarjolla tarpeeksi. Sähkön riittävyyteen vaikuttavat myös Ruotsin ja Norjan vesialtaat.

-  Jos ollaan sellaisessa tilanteessa, että vettä on vähän, se alkaa siellä jossakin vaiheessa vaikuttamaan tuotantokykyyn, Vehviläinen arvioi.

Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan sähköpula vaikuttaisi sähkön hintaan niin, että pahimmillaan sähkön tukkumarkkinahinnat voisivat nousta tuhansiin euroihin jopa viikoiksi.

Vehviläinen muistuttaa, että suoran sähkön tuonnin lisäksi Venäjältä tuodaan maakaasua, jota suomalaiset voimalat ja teollisuus käyttävät energiantuotantoon.

Kaupunkien voimalat ovat kuitenkin yhdistettyjä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksia, joissa käytetään suurimmaksi osaksi biomassaa. Maakaasun osuus sähkön tuotannosta oli viime vuonna alle viisi prosenttia, kun biomassan ja turpeen osuus ylitti 20 prosentin rajan.

Tuulivoimayhdistyksen Mikkosen mukaan tuulivoimaa rakennetaan Euroopassa tällä vuosikymmenellä todella paljon, mikä on yksi keinoista päästä eroon energian tuonnista Venäjältä. Erityisesti Saksa tuottaa sähköä venäläisellä maakaasulla.

Mikkonen kertoo, että Suomi on ollut jälkijunassa tuulivoiman rakentamisessa viime vuosiin saakka.

-  Aloitimme hitaasti, mutta kun pääsimme vauhtiin viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen, olemme kovaa vauhtia kiilaamassa kärkikahinoihin, hän arvioi.

Windeuropen tilastojen mukaan Suomi on noussut kymmenen suurimman tuulivoimarakentajan tuntumaan Euroopassa.

Ylivoimaisesti eniten tuulivoimaa valmistui viime vuonna Britanniassa merituulipuistojen ansiosta. Maatuulivoimarakentajat Ruotsi, Saksa ja Turkki olivat seuraavina. Pohjoismaista Tanska ja Norja olivat vain hieman Suomea edellä.