Itärajan tilanne on jälleen vilkastuttanut Suomessa keskustelua turvapaikan hakemista koskevien kansainvälisten säännösten mahdollisista päivitystarpeista. Muun muassa yli 70 vuotta sitten Genevessä solmittu pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus on nostettu esille näissä keskusteluissa ja puheenvuoroissa niin Suomessa kuin muuallakin.

-  Turvapaikkaa koskeva kansainvälinen säännöstö jättää mahdollisuuden johdetusti ja ilman humanitaarista tavoitetta siirrättää ihmisjoukkoja tai houkutella niitä siirtymään maasta toiseen. Välineen käyttäjälle se on kuin Troijan puuhevosen nykyaikainen kehikko, vaikka tarkoitusperä poikkeaisikin tarustosta. Sitä Genevessä 1951 tai jälkeen tehdyissä säädöksissä ei osattu kuvitellakaan, esimerkiksi Niinistö muotoili helmikuisessa puheessaan.

Geneven sopimuksen uudistaminen ei olisi kuitenkaan mikään yksinkertainen prosessi, sanoo Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Milka Sormunen.

SVEITSIN Genevessä solmittu sopimus toimii pohjana myös lainsäädännölle ja muille sopimuksille. Jokaisella Geneven sopimuksen ratifioineella valtiolla on käytännössä mahdollisuus käynnistää prosessi sopimuksen uudistamiseksi.

-  Sopimuksen 45. artiklan mukaan jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää YK:n pääsihteeriltä yleissopimuksen tarkistamista, Sormunen avaa.

Prosessi olisi kuitenkin pitkä, ja mikäli sopimustekstiä muutettaisiin, pitäisi jokaisen valtion erikseen ratifioida muutettu teksti. Tämä johtaisi Sormusen arvion mukaan todennäköisesti tilanteeseen, jossa alkuperäinen sopimus olisi edelleen voimassa, mutta muutetun sopimuksen ratifioineiden valtioiden välillä olisi voimassa uusi sopimus.

Vaikka Geneven pakolaissopimusta muutettaisiin, eivät esimerkiksi Suomen toimintamahdollisuudet juuri Sormusen mukaan muuttuisi.

-  Pakolaissopimuksen muuttaminen ei poistaisi Suomelta velvollisuutta noudattaa muita sopimuksia ja EU-oikeutta.

SUOMEA sitoo esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka toteutumista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT. Tuomioistuimen keskeinen periaate on Sormusen mukaan, että sopimusta täytyy tulkita nykypäivän olosuhteiden valossa.

-  Näin EIT myös jatkuvasti toimii. Tuomioistuminen linjausten myötä sopimus tavallaan siis päivittyy nykyaikaan.

Lisäksi Suomen täytyy noudattaa EU-oikeutta, johon muun muassa sisältyy Sormusen mukaan keskeisessä asemassa oleva palautuskielto. Palautuskielto määrää, että ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

EU on parhaillaan päivittämässä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaansa, ja alustava sopu uudistuksesta saatiin aikaiseksi viime vuonna. Pakettiin kuuluu muun muassa asetus, joka määrittää toimet silloin, kun saapuvien ihmisten määrä kasvaa yllättäen ja vaarantaa maan turvapaikkajärjestelmän. Lisäksi paketissa on huomioitu välineellistetty muuttoliike: näissä tilanteissa tavallisista turvapaikkamenettelyistä voitaisiin tilapäisesti poiketa tiettyjen ehtojen täyttyessä.

-  Sekin kuitenkin kuvastaa palautuskiellon keskeistä asemaa, että tässäkään uudistuksessa ei ole mukana sen tyyppistä käännyttämismahdollisuutta kuin mitä Suomessa on nyt ehdotettu, Sormunen sanoo.

KESKUSTELU turvapaikanhakua koskevien säännösten uudistamisesta käynnistyi Sormusen mukaan Suomessa kunnolla vuosina 2015 ja 2016, jolloin Suomeen muun Euroopan tavoin saapui aiempaa suurempia määriä siirtolaisia.

-  Ja nyt Venäjän toiminta on kiihdyttänyt jälleen keskustelua. Keskustelua on käyty myös muualla EU:ssa.

Välineellistetty maahanmuutto ei Sormusen mukaan ole kuitenkaan niin uusia asia kuin miltä se Suomen näkökulmasta katsottuna helposti näyttää. Samoilla linjoilla on myös Jacques Delors Institute -ajatushautomossa aiemmin tutkijana työskennellyt, välineellistettyyn maahanmuuttoon perehtynyt Lucas Rasche, jonka mukaan tutkimusten perusteella valtiot ovat jo pitkään käyttäneet välineellistettyä maahanmuuttoa omien etujensa saavuttamiseksi.

-  Uutta nykyisessä keskustelussa on kuitenkin se, kuinka paljon EU ja sen jäsenmaat kiinnittävät poliittisesti huomiota siihen, Rasche tiivisti vuonna 2022.

Valko-Venäjä oli tuolloin vuotta aiemmin aloittanut hybridioperaation EU:n vastaisilla rajoilla.

Minna Pulli / STT