– Ikimuistoinen matkamme antoi monipuolisen kuvan Tansaniasta; sen ihmisistä, kulttuurista ja luonnosta. Se antoi uusia näkökulmia tarkastella elämäämme koti-Suomessa sekä avarsi maailmankatsomustamme. Joka päivä parin viikon ajan saimme nähdä ja oppia uusia asioita uudesta kulttuurista, itsestämme ja toisistamme.

Alla julkaisemme Kärkkäisen, Aitto-ojan ja Romppasen matkakertomuksen, jossa he kertovat kokemuksistaan omin sanoin.

Kohti Tansaniaa

Meitä nuoria matkaanlähtijöitä oli 20 ja lisäksi mukaan lähti seitsemän huoltajaa. Olimme työskennelleet jo yli vuoden verran ahkerasti opintomatkaamme varten. Reissua edeltävän vuoden aikana meillä oli monenlaisia työtehtäviä: muun muassa siivoamista, tapahtumien järjestämistä ja myyntityötä. Ja nyt, maaliskuun keväisenä perjantai-iltana meidän oli aika vain heittäytyä mielet avoimina kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

Ensimmäisenä reissupäivänämme ohjelmassamme oli kyläjuhla Nkoarangan kylässä. Päivän aikana teimme tuttavuutta paikallisten ihmisten kanssa, kuulimme puheita ja kauniita lauluesityksiä sekä pääsimme myös itse esiintymään. Juhlan päätteeksi nautimme kyläläisten valmistaman juhlalounaan.

Nkoarangan kylä, jossa vietimme ensimmäisen päivämme, on saanut paljon avustusta haapajärvisiltä tahoilta koulutuskeskuksen ja kirjaston rakentamista varten. Kirjasto, jonka pääasiassa Haapajärven yläaste ja lukio ovat rakennuttaneet, on Pohjois-Tansanian ainut vapaassa käytössä oleva kirjasto. Kirjaston rakentamista ja viimeistelyä varten saatiin merkittävä lahjoitus Lions Club Haapajärveltä. Lions Haapajärvi halusi olla tukemassa hanketta, joka on paitsi haapajärvislähtöinen niin myös toimintaperiaatteiden mukainen. Leijona-veljet olivat kokouksessaan täysin yksimielisiä auttamisen halusta ja tarpeesta.

Nkoarangan kylän lisäksi huristelimme yhtenä päivänä bussilla vierailulle syrjässä sijaitsevaan Ngarenanyukin kouluun. Sekä Nkoarangan että Ngarenanyukin kouluun lahjoitimme paljon tarpeellisia materiaaleja, jotka oli hankittu muun muassa Haapajärven yläasteen taksvärkkirahoilla. Koulut saivat lahjoituksena runsaasti opiskelutarvikkeita, cd-soittimen, vahvistimen, kaiuttimet sekä työvälineitä opettajille.

Kolmantena reissupäivänämme pakkauduimme safariautoihin ja lähdimme kohti Tarangiren kansallispuistoa. Siellä pääsimme bongailemaan savannin kauniita kasveja ja hienoja eläimiä. Näimme muun muassa kymmenien norsujen lauman, mikä oli vaikuttava kokemus. Safari jatkui Tarangirestä Ngorongoron kraateriin, jossa maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Ngorongorossa näimme paljon eläimiä: seeproja, leijonia, virtahepoja, puhveleita ja erilaisia antilooppeja. Ngorongorosta siirryimme Serengetin kansallispuistoon. Sadekausi alkaa Tansaniassa maalis-huhtikuussa, ja se toikin omat haasteensa loppusafarillemme. Matkalla Ngorongorosta Serengetille automme jäivät kiinni keskelle savannia ja pimeä laskeutui nopeasti yllemme. Taitavien safarikuskien ja hyvän yhteishengen ansiosta pääsimme muutaman tunnin jälkeen majapaikkaamme väsyneinä ja likaisina, mutta helpottuneina ja yhtä mieleenpainuvaa kokemusta rikkaampina. Seuraavana aamuna edellisen illan seikkailusta toipuneena tutkimme vielä hieman Serengetin pohjoisosaa ennen kuin palasimme takaisin Makumiraan, jossa olimme yöpyneet jo ennen safaria.

Loppulomasta saimme nauttia muutaman päivän ajan Sansibarin kuumuudesta ja kulttuurista. Tutustuimme oppaiden johdolla saaren historiaan ja paikkoihin. Merkittävä osa Sansibarin historiaa on saarella käyty orjakauppa. Vierailimme orjaluolissa, jotka herättivät meissä monenlaisia ajatuksia. Kulttuurikylvyn lisäksi ehdimme myös nauttimaan Sansibarin paratiisisaaresta uimisen ja auringonoton merkeissä. ”