Sadussa hiiri lähtee innolla ompelemaan kissalle komeaa päällystakkia. Jokaisessa vaiheessa kangas hupenee, kunnes jäljelle jää vain tuluskukkaro: pussi johon mahtuvat korkeintaan tulentekovälineet.

Orpon-Purran hallitus aloitti työnsä kuin hiiri suuren kangaspakan äärellä: rinta rottingilla, täynnä itseluottamusta ja vakuuttuneena siitä, että nyt syntyy komea takki, joka yllä Suomen talous saadaan jälleen näyttämään loisteliaalta.

Puheet olivat suuria ja hallitusohjelma niin hyväksi julistettu, että moni ehti jo kuvitella Suomen astelevan luvattu juhlapalttoo päällä uuteen aikakauteen. Velkaantuminen taitetaan, talous käännetään nousuun ja syntyy sata tuhatta uutta työpaikkaa.

Syypääksi on nostettu Suomen taloutta vaivaava tunnistamaton jarru. Lopputulos näyttää yhä enemmän hiiren tuotokselta – vaivaiset viisisataa nuorten kesätyöpaikkaa.

KEHYSRIIHEN päätökset piirsivät jälleen kerran esiin ristiriidan sanojen ja tekojen välillä.

Hallitus vakuuttaa puheissaan puolustavansa työn arvoa, suomalaisten hyvinvointia ja talouden vakautta, mutta päätökset kertovat toisenlaista tarinaa. Viimeistään nyt on selvää, että suunta, johon Suomea viedään, ei ole kestävä – ei taloudellisesti, sosiaalisesti eikä yhteiskunnallisen luottamuksen kannalta.

Riihessä hallitus jatkoi leikkauslinjaansa, joka kohdistuu ennen kaikkea pienituloisiin, opiskelijoihin ja palveluiden varassa eläviin.

Samaan aikaan veronkevennykset kohdistuvat pääosin niille, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Tätä on vaikea perustella talouden tasapainottamisella. Monet asiantuntijat ovat todenneet, että leikkausten kasautuminen samoille henkilöille ja perheille heikentää kotimaista kysyntää ja lisää eriarvoisuutta.

Silti hallitus toistaa mantraa, jonka mukaan ”kaikkien täytyy osallistua talkoisiin”, vaikka käytännössä vain pieni- ja keskituloiset joutuvat tätä taakkaa kantamaan.

TYÖN MERKITYKSESTÄ ja vastuunkannosta Orpon-Purran hallitus puhuu mielellään. Mutta miten uskottavaa on puhua työn arvostamisesta, jos samaan aikaan heikennetään työehtoja, kavennetaan neuvotteluoikeuksia ja lisätään epävarmuutta työmarkkinoilla?

Meidän sosialidemokraattien mielestä työn arvostaminen vaatisi konkreettisia tekoja: reiluja työehtoja, mahdollisuuksia kouluttautua ja jaksaa työssä sekä turvaa silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

On myös syytä kysyä, millaisen tulevaisuuden hallitus näkee nuorille. Opintotuen indeksijäädytykset, asumistuen leikkaukset ja opiskelijoiden toimeentulon heikentäminen eivät rakenna osaavaa ja hyvinvoivaa Suomea. Ne rakentavat epävarmuutta ja velkaantumista.

Nuorille puhutaan usein toivosta ja tulevaisuudesta – mutta toivo ei synny leikkaamalla heidän mahdollisuuksiaan.

Me sosialidemokraatit uskomme, että taloutta voidaan vahvistaa ilman, että heikoimmassa asemassa olevat joutuvat maksajiksi. Meillä on tästä näyttöä: koko pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.

Tarvitaan luottamusta, kasvua tukevia investointeja, koulutuksen vahvistamista ja oikeudenmukaista ja investointeihin kannustavaa verotusta. Tarvitaan politiikkaa, joka luo toivoa ja yhdistää suomalaiset eikä jaa meitä kansalaisina eri leireihin.

Kirjoittaja on kunnallisneuvos (sd.) Alajärveltä.