Pitkän linjan kunta- ja sote-vaikuttaja, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Maija Anttila (sd.) arvioi Kuntalehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, että esityksiä leimaa epäluuloisuus kuntia kohtaan.

— Sen mukaan ne eivät kykenisi ymmärtämään, millaisen muutoksen edessä ollaan, vaan valtiovallan on otettava tiukka kuristusote asioihin.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Anttila huomauttaa, että kunnat ovat hoitaneet sosiaali- ja terveyspalveluita yli 150 vuotta.

— Heidän roolinsa palvelujen tuottamismalleissa on karsittu lähes kokonaan pois. Monituottajamalli on paitsi yhtiöittämismalli myös ns. ammattijohtajien malli. Poliittiset päättäjät halutaan pois ”sekoittamasta sitä, miten palvelut tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti”.

Kolmanneksi Anttila sanoo, että hallituksen projektiryhmällä on luja luottamus siihen, että valtion tiukka ote palveluiden järjestämiseen ja markkinoiden valtaan palveluiden tuottamisessa saa aikaan sen kolmen miljardin kustannusten hillinnän tai säästön, mitä uudistuksesta toivotaan tulevan kymmenen vuoden aikana.

Anttilalla ei puolestaan ole lujaa luottamusta tähän.

— Tässä luulossa ollaan kyllä harhateillä. Isoissa kunnissa on vuosien ajan seurattu ja verrattu sote-kustannusten ja palveluiden kehitystä ja korjattu niitä lähemmäs toisiaan. Kunnissa tiedetään varsin hyvin kustannusten säästömahdollisuudet.

Sama koskee Anttilan mielestä myös erikoissairaanhoitoa.

— Kuntaliitto on vuosien ajan seurannut erikoissairaanhoidon kustannuksia, joten sielläkin on tiedot ajan tasalla ja näkemykset, miten palveluita kehitetään. Pienten kuntien kyky hoitaa sote-palvelujen taakkaa on tiedostettu ja ne ovat ratkaisseet asioita omalla tavallaan. Mutta on epäviisasta tehdä lainsäädäntöä ja tulevaisuuden visiointia liian laajalla pensselillä ja kaikki kunnat samaan nippuun laittaen. Siitä ei synny hyvää jälkeä.

Anttilan mukaan maakuntamalli on “sekasikiö”.

— Maakuntalaissa on itsehallinto, mutta kaikki keskeiset asiat ovat tiukasti valtion näpeissä.

— Väistämättä tulee mieleen vuosikymmenien takainen suunnitelmatalous, missä oli tiukka valtion ohjaus. Onko mielekästä palata siihen aikaan?

Valinnanvapauslainsäädäntö valmistuu puolestaan vasta marraskuussa.

— Tässä lakipaketissa viitataan vain kilpailutuksen piiriin tulevien palveluiden yhtiöittämispakkoon ja monituottajamalliin, mikä tarkoittaa, että julkisten, yksityisten ja 3. sektorin palvelujen tuottajat olisivat samalla viivalla. Tässä on monia ongelmia ja niihin viitataan myös THL:n arviointiraportissa. Julkisten palveluiden yhtiöittämispakosta ja yhtiöiden julkisuudesta on noussut aivan tarpeellinen keskustelu ja sitä on syytä seurata.