Kaikki tämä tehdään nyt rytinällä, joka aiheuttaa hämmennystä sosiaali-ja terveyspalveluissa ja kunnissa jo nyt vuosia etukäteen sekä vuosikymmeniä vuoden 2019 jälkeen koko maassa.

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyserojen kaventaminen ja tasapuolisten palveluiden turvaaminen eri puolilla Suomea. Nyt kustannusten taittaminen ja maakuntien sekä yksityisten palveluiden vahvistaminen ovat tuntuneet ajavan alkuperäisten tavoitteiden ohi. Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) tutkimuksen mukaan tämän toteutumiseen ei usko hallituksen esittämällä mallilla kuin kolmannes kansalaisista.

Kuntalain pohjalta edetessä olisi myös mahdollista toteuttaa henkilöstön, eläkevastuiden, kiinteistöjen ym. käsittely kuten kuntaliitoksissa, ilman tarvetta perustaa uutta maakunta–nimistä oikeushenkilöä. Samasta syystä nyt tarvitaan maakuntien investointeihin valtio mukaan, koska uusi “maakunta” ei ole olemassa missään esimerkiksi luottoluokituksessa tai vastaavissa järjestelmissä.

Siirtämällä toiminnot henkilöstöineen yhteiselle toimijalle, kuten esim. Etelä- ja Pohjois-Karjalassa on tehty, ei myöskään ole tarpeellista perustaa yhtä valtakunnallista henkilöstöyhtiötä. Samoin tarvetta ei olisi perustaa kiinteistöjen tai hankintojen osalta valtakunnallisia yhtiöitä.

Näistä kuulostaa tulevan “Senaatti-yhtiön” kaltainen omaa tuottoa tavoitteleva toimija, joka hallinnoi niin omistus kuin vuokrattavat kiinteistöt. Lisäksi perustettaisiin toinen yhtiö, joka suorittaa koko valtakunnan tasolla kilpailutukset.

Yksityiset yritykset ollaan asettamassa julkisia toimijoita edullisempaan asemaan ja niille ollaan lupaamassa merkittävä siivu palvelutuotannosta. Jos näin ei toimittaisi, myöskään julkista palvelutuotantoa ei olisi pakollista yhtiöittää suunnitellulla tavalla. Pidettäessä kiinni nykymallin perusperiaatteesta, jossa julkinen tuottaja on vastuussa ja hankkii osan palveluista yrityksiltä ja kolmannelta sektorilta, ei jouduttaisi myöskään ongelmiin perustuslain suhteen, pohdittaessa miten voidaan tehdä ihmisten elämää koskettavat virkamiespäätökset, esim. huostaanotoista tai pakkohoidosta. Tätä oikeutta ei voida antaa yksityiselle yritykselle.

Suuremmat hartiat sote-palveluiden tuottamiseen on saatavissa yksikertaisemmin, jos jätetään pois valtion aluehallinnon sekoittaminen siihen. Luodaan malli kuntalain pohjalta, jolloin mukana myös demokraattisesti valitut päättäjät, annetaan kunnille ja aluekunnalle aito mahdollisuus päättää toimintojen jaosta. Säilytetään tuotantovastuu julkisella toimijalla, hyödyntäen lisänä yrityksiä ja järjestöjä.

Kun kyseessä on suurin muutos yli sataan vuoteen, olisi ehkä järkevää, kuten aikanaan peruskoulua rakennettaessa, aloittaa uudistuksen toteuttaminen vaihe kerrallaan, keräten samalla kokemuksia. Sote-uudistuksen toteuttamisen suhteen on siis olemassa vaihtoehtoja hallituksen esittämälle mallille.