Aiemmassa esitysluonnoksessa kunnalliset vesilaitokset olisi säilytetty kunnan määräysvallassa, mutta vähemmistöosuuden myymistä ei kielletty. Turvattu olisi siten vain kuntien enemmistöosuus, ei täyttä julkista omistusta, mikä huoletti oppositiota.

Muutoksesta kertoi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) etäyhteydellä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa torstaina. Paikalla oli myös ministeriön virkakuntaa.

Myyntikielto merkitsee rajoitetta kuntien itsehallintoon, mutta rajoitteelle löytyy Essayahin mukaan myös vahvat perusteet.

Essayahin mukaan kansainväliset kokemukset osoittavat, että luonnollisena monopolina toimivan vesihuollon yksityistämiseen liittyy riskejä, kuten palvelutason heikkeneminen ja asiakasmaksujen kohtuuton kasvu.

Aiempi esitysluonnos oli Essayahin mukaan lakityöryhmän valmistelema.

-  Sen arvioitiin täyttävän eduskunnan tahtotilan, mutta turvaavan samalla kunnille perustuslain mukaisen kunnalliseen itsehallintoon kuuluvan liikkumavaran, hän perusteli.

Maa- ja metsätalousministeriö päätyi Essayahin mukaan muuttamaan esitystä käytyään edellisen lausuntopalautteen läpi ja kuultuaan Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen ja emeritusprofessori Olli Mäenpään perustuslailliset arviot.

-  Kumpikin heistä arvioi, ettei kunnallinen itsehallinto ole este kuntien vesihuollon omistukseen kohdistuvan myyntikiellon säätämiselle.

LAKIUUDISTUKSEN taustalla on Vesi on meidän -kansalaisaloite, jonka eduskunta hyväksyi syyskuussa 2021 yksimielisesti. Eduskunta edellytti tuolloin, että hallitus ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.

Vesihuoltouudistuksen keskeinen tavoite on turvata vesihuolto eli puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely.

Oppositio arvosteli aiempaa esitysluonnosta voimakkaasti siitä, että se olisi jättänyt oven auki vesihuollon yksityistämiselle.

-  On vahva poliittinen tahtotila, että kunnilla nykyisin oleva oikeus luopua vesihuollon omistuksestaan rajataan kokonaan pois. Tämä ratkaisu olisi huoltovarmuuden kannalta kestävin, perustelee Essayah muutosta.

Suomen keskitetystä vesihuollosta valtaosa on kuntien omistuksessa.

Pykälämuutos lähtee tänään uudelle lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväällä.

LAINSÄÄDÄNTÖNEUVOS Vilja Klemola maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi tilaisuudessa, että kuntien välisiä vesihuollon omistuksen siirtoja voi jatkossa tehdä. Sen ei katsota vaarantavan kansalaisaloitteen tavoitteita.

Suomessa on Klemolan mukaan yksittäisiä laitoksia, joista kunnalla on enemmistöomistusosuus, mutta joka ei välttämättä ole täysin kunnan omistuksessa. Nämä laitokset eivät saisi jatkossa luopua vesihuolto-omaisuudestaan.

-  Vesihuolto-omaisuus tarkoittaa tässä kontekstissa infraa, kuten putkia, pumppaamoita, vesitorneja, kun taas vesihuoltolaitoksella tarkoitetaan organisaatiota, joka pyörittää vesihuoltotoimintaa, Klemola selvensi.

Lain voimaantulon jälkeen ei saisi perustaa kuin kunnan omistuksessa olevia laitoksia. Myös asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia voi vielä perustaa. Eduskuntakin on Klemolan mukaan korostanut sitä, että niiden toiminta on turvattava jatkossakin.

Sanna Nikula / STT

Täydennetty kauttaaltaan klo 11.47 tiedotustilaisuuden annilla.