Kasvot peilissä
30.1.2017 19:00 ・ Päivitetty: 27.1.2017 08:50
Hanna Kuntsi, 39: “Elin viisitoista vuotta niin, että peili oli työkalu”
Kun katson peilikuvaani, näen itseni. Yleensä tsekkaan ensimmäisenä, onko tukka hyvin ja sitten katson silmälasejani. Tykkään silmälaseista hirvittävän paljon. En juurikaan kiinnitä huomita siihen, millainen meikki minulla on, onko johonkin kohtaan tullut uusia ryppyjä tai ovatko silmänaluset mustat.
Kyllähän sitä päivittäin viettää aikaa peilin edessä. Jos olen pesemässä hampaita tai meikkamaassa, käyn yleensä samalla jotain asiaa läpi. Keskustelen mielessäni itseni kanssa samalla, kun olen peilin edessä. Silloin usein tsemppaaan tai kannustan itseäni. Sen takia sanon, että näen peilistä itseni. Se on sellainen sparraushetki peilin edessä.
En ole koskaan ajatellut, että onpa kauhea nähdä, mitä itse on.
Peili on minulle enemmän kuitenkin työkalu. Tarkistan siitä ovatko asiat kunnossa. Ehkä se johtaa juurensa siitä, että olin nuorempana Helsingin Tanssiopistossa vapaaoppilasluokalla ja elin viisitoista vuotta niin, että peili oli työkalu. Se näyttää, miten asiat ovat. Peilistä voi tarkistaa, vastaako näkymä sitä, miltä tuntuu.
En ole koskaan ajatellut, että onpa kauhea nähdä, mitä itse on. Minulla on aina ollut hyvin pragmaattinen suhtautuminen siihen, miltä näytän peilissä. Luultavasti näytän siellä siltä, miltä näytän muutenkin, joten eipä siitä tarvitse kamalasti järkyttyä.
Hanna Kuntsi on PAMin yhteiskuntasuhteiden päällikkö ja SDP:n puoluesihteeriehdokas.
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 15.12.2016.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.