Siinä joitakin kilometripylväitä Hectorin pitkältä lauluntekijäuralta, johon mahtuu valtava määrä hittejä, paljon mieliinpainuvia avainbiisejä ja toki myös muutamia huteja. Tölikan iso-Heikki on ravistellut ja hellinyt lauluillaan suomalaissieluja jo kuudella vuosikymmenellä. Mies itse täyttää vasta ensi vuonna 70, joten nuorena on tullut vitsa väännettyä. Varsinaisia omia studio-albumeja on tehtynä 21 ja siihen päälle H.E.C.-yhtyeen jäsenenä tehty bändilevy, 1970-luvun alun Cumulus-älppärit sekä pari konserttialbumia.

Coverit olisi voinut jättää vähemmälle

Siksi oli vähän kummallista, että juhlakiertueen starttina, ehkäpä vielä viimeistelyharjoituksen luonteisena vedetty juhlaviikkokeikka Huvilassa sisälsi niin ison nipun lainabiisejä. Onhan Hectorilla sentään plakkarissaan suurin piirtein laajin biisikatalogi koko maassa, joten hän voisi koota muutamankin laadukkaan setin pelkästään omista tuotannostaan. Huvilan keikan 23 biisin kattauksessa kuultiin kahdeksan cover-vetoa, toki hyvin valittua ja esitettyä, mutta kuitenkin…

Ehkä yllättävin laina repertuaarissa oli Beatles-tribuuttina ihan originaalin hengessä soitettu “Strawberry Fields Forever”. Palkkasoturi kuului tietysti asiaan syvänä kumarruksena sen originaaliesittäjä Buffy Saint-Marielle ja oman hatunnostonsa sai  myös viikkoa aiemmin samassa Huvila-teltassa esiintynyt Jimmy Webb, kun ilmoille kajahti “Vanhan Kirkon puisto”, Hectorin hieno suomennos “MacArthur Parkista”. 1970-luvun merkittävää suunnannäyttäjäänsä, tämän vuoden alussa menehtynyttä David Bowieta Hector muisti  ihan omalla “Herra Mirandos” -laulullaan.

Mirandos-albumilta kuultiin muutenkin riittoisasti materiaalia: nimibiisin lisäksi harvemmin livenä kuultu “Asfalttiprinssi”, aina pakollinen numero “Lumi teki enkelin eteiseen” sekä encorena vielä “Olen hautausmaa”. Hyvin oli edustettuna myös Hectorin uran ehdottomiin virstanylväisiin kuuluva pitkäsoitto “Kadonneet lapset”. Nimikappaleen, cover muuten sekin vaikka harva alkuperäistä italobiisiä tunteekaan, lisäksi siltä kuultiin toinen laina “Kissojen yö” sekä levyn ja koko laulajauran avainteos “Tuulisina öinä”. Siinä olikin illan kohokohta yhdessä iäti ajankohtaisen ja konserteissa aina tilanteen mukaan vähän päivitetettävän “Eurooppa”-kappaleen ohella.

Kahdelta viimeisimmältä Hector-albumilta ei kuultu kuin lainabiisi “Kesytetty”, vaikka niiltäkin olisi löytynyt useita hienoja omia sävellyksiä. Kokonaan ilman “edustusta” jäivät esimerkiksi alussa mainitut tasavuosia juhlivat albumit, joista varsinkin Nuku, idiootti -levyn komeita lauluja jäi nyt kaipaamaan. Siinä kaipuussa joku “Piironkinjalka” tuntui marältä rätiltä vasten pläsiä ja kovasti mielelläni olisin “Laura”-kappaleen sijasta kuullut samalta levyltä  “Jäävalssin”, kerrankin.

Kohti timanttisutta

Hector lupasi, että juhlakiertueella soitetaan sitten pitkään ja hartaasti, kun Huvilan soittoaikalimitit (ja taas se Huvila-käytäntöön istutettu järjettömän pitkä kolmen vartin väliaika) eivät nyt siihen antaneet mahdollisuuksia. Loppuun olisi tosin mahtunut pari encore-vetoa lisääkin, mutta ehkäsoittokuntoon hiottua materiaalia ei sittenkään ollut vielä tarpeeksi.

Hectorilla oli lavalla taustallaan edellisiltä kiertueilta tuttu Powerbandinsa, jossa tutut soittokumppanit Esa Kotilaisesta Jarmo Nikkuun vetivät repertuaaria yhtyeen nimen edellyttämällä tavalla, alussa ehkä vähän liiankin isolla powerilla.

Uutena tulokkaana ryhmässä oli viulisti-lauluja Aili Ikonen, joka sai Heikin huokaistessa vetää myös omasta repertuaaristaan illan maestron sanoittaman laulun.

Hectorin Huvila-keikka jätti vähän nälkää nähdä joku juhlakiertueenkin keikka. Josko biisilista olisi silloin hioitunut jalokiveksi? Ehkä silloin kuullaan “Sota on kaunis”, se Jäävalssi ja kaupan päälle vielä “Jäävalssin jälkeen”? Tuollaisilla biiseillä lisätään timanttisuutta, nyt kuultiin aika paljon vain puolijalokiveä.