Kaikin tavoin, niin kerronnaltaan, dialogiltaan kuin kuvaukseltaan, tekijänsä esikoinen täyttää erinomaisesti mitat. Turhat rönsyt on pois. Tästä Aarniala antaa kiitosta myös kustannustoimittajalleen, mutta tietää myös itsensä pedantiksi puurtajaksi, joka on halunnut viimeistellä vuosia mielessä kypsyneen romaaninsa kunnolla.

Aarnialan teos on harvinainen sijoittuessaan myöhäiskeskiaikaan Helsingin pitäjään nykyisen Helsingin ja Vantaan alueelle. Hänen oma käsityksensä on, että kyseessä voisi olla jopa ensimmäisiä historiallisia romaaneja Helsingin seudun keskiajasta. Hän tosin toteaa, että Kaari Utrio, jonka hän nimeää lähimmäksi kirjalliseksi esikuvakseen, on kirjoittanut kirjan Viipurin kaunotar ja Santeri Ivalo puolestaan on työstänyt historiallisen romaanin Viipurin pamaus.

Aarnialan vuoteen 1495 sijoittuva kirja vilisee pääkaupunkiseudulta tuttuja paikannimiä. Historiakirjoja on kulunut, mutta myös kotiseuturakkaus on kasvanut kirjaa tehdessä.

– Joen reunat ovat hedelmällistä maata. Se on pohjimmiltaan syy, miksi Suomessa Porvoonjoen, Vantaanjoen ja Espoonjoen reunat on asutettu jo 1200-luvulla – sama syy kuin Mesopotamian rehevillä joilla tai Niilin varsilla. Suomessa joet ovat olleet myös merkittäviä kulkuväyliä ja niiltä on voinut kalastaa.

Aarnialan kirjan maisemissa seisoo paikallaan myös Vantaan Pyhän Laurin 1400-luvulla rakennettu kirkko, joka tarjoaa kirjailijalle mahdollisuuden tarkastella ajan hierarkian ja vallan rakenteita. Kirjassa kirkko ei näytä kauniimpia kasvojaan.

KONTEKSTIA romaanille luovat myös keskiaikainen kauppamerenkulku ja nimenomaisesti talonpoikien käymä kauppa Tallinnan porvarien kanssa sekä Venäjän suorittama Viipurin piiritys kuuluisine pamauksineen (Viipurin pamaus). Piiritykseen liittyy Uudellamaalla toteutettu väennosto, joka kirjassa niveltyy traagisellakin tavalla Toukolan perheen vaiheisiin.

Aarniala onnistuu sepittämään kirjaan vaikuttavan kuvauksen Viipurin sotaretkestä sinne ja takaisin ja retkeä edeltäneistä väennoston vaikeista vaiheista. Kyse on muun muassa siitä, keiden osaksi ja millä perustein hirmuinen sotaretki lankeaa.

Kirja on myös kertomus toteutuvista ja toteutumattomista, mahdottomistakin unelmista sekä vastuksien voittamisesta. Tätä Aarniala pitää monta kertaa Demokraatin haastattelussa esillä. Suorastaan pakkomielteen omaisiin haaveisiin kirjassa zoomataan ennen muuta Toukolan sisarusten Kerstin ja Johanneksen tarinoiden kautta. Heitä Aarniala pitää kirjansa päähenkilöinä. Kerstin päättäväinen hahmo ja persoona piirtyykin kirjassa väkevimmin esiin. Lukija huomaa pohtivansa, kuinka realistisia Kerstin ja Johanneksen haaveet keskiaikaisessa kontekstissa ovat.

ESIKOISKIRJAILIJA Aarnialan oma lukuharrastus on lähtöisin lapsuuden kodista.

– Meillä oli iso kirjahylly, hän tiivistää.

Aarniala muistelee, miten hän 8-vuotiaana, jolloin muutti lapsuudenperheensä kera Espoosta Helsingin Lauttasaareen, sai isosiskoltaan luettavaksi Agatha Christien dekkareita.

Lauttasaaren kodin kirjahyllyssä oli myös Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Aarniala sanoo, ettei lukenut sitä aivan niin aikaisin kuin Olli Rehn, joka on kertonut lukeneensa trilogian kansakouluikäisenä.

– Itse taisin lukea 14-vuotiaana.

Aarniala painottaa, että hän on halunnut kirjoittaa jännittävän historiallisen romaanin, mutta uskoo, että kirjasta välittyy myös pienen ja heikon ihmisen puolella oleminen. Pitäjän laidalla osin sosiaalisesti eristetyksi joutunut perhe puskee eteenpäin aikansa myrskyissä.

Aarnialan kanssa keskusteltaessa syntyy myös kuva, että hänen oma taustansa koulukiusaamista kokeneena on vaikuttanut siihen, miten kirjan päähenkilöt selviävät ja kokevat myös voimaannuttavia asioita.

AARNIALA kuuluu kirjailijoihin, jotka näkevät, että ammattikunnan jäsenillä on paikkansa myös aktiivisina yhteiskunnallisena keskustelijoina. Hän on tähän omasta puolestaankin valmis, halukaskin, mutta muistuttaa, että paikka pitää ensin ansaita.

Aarniala kertoo, että kirjansa dialogissa hän on pyrkinyt välittämään ihmisten voimakkaan tietoisuuden omasta yhteiskunnallisesta asemastaan. Samaa piirrettä hän havaitsi esimerkiksi lapsuudessaan lukemassaan Pohjantähti-trilogiassa.

– Keskiajalla asema johtuu jo esimerkiksi siitä, että osa verosuorituksista maksettiin neljänneksittäin eli pitäjä jaettiin neljään neljännekseen. Kun kihlakunnantuomari tuli pitäjään pitämään käräjät, otettiin kestitysverona kolmesta neljänneksestä lehmä ja neljänneksestä kolme lammasta. Eli verotalonpoikien piti sopia kylissä, mistä talosta lehmä annetaan. Sillä tavalla piti tehdä ensinnä hyvin tiivistä yhteistyötä mutta samaan aikaan oltiin hyvin tietoisia omasta asemasta.

Toisaalta asemalla voidaan yrittää pönkittää omaa etua, mikä voi johtaa myös ulkoisen vihollisen tai syntipukin etsintään. Tämä on myös yksi Aarnialan kirjan teemoista.

JAAKKO Aarniala on omistanut esikoiskirjansa sisarelleen, joka menehtyi neljä ja puoli vuotta sitten. Sisar ehti lukea kirjan käsikirjoitusta sen ensimmäisten noin sadan sivun osalta.

– Myös kirja kertoo sisarusten elämästä, joten tuntui luonnolliselta omistaa kirja siskolle.

Myöhäiskeskiaika valikoitui Jaakko Aarnialan kirjan ajalliseksi kontekstiksi, mutta sille ei ollut hänen mukaansa erityistä syytä. Hän ei ole esimerkiksi mitenkään erityisemmin elänyt mukana viime vuosikymmenten keskiaikabuumissa eikä tunnustaudu larppaajaksi eli liveroolipelaajaksi.

Aarniala kuitenkin kokee, että pystyy käsittelemään haluamiaan universaaleja teemoja nimenomaan keskiaikaisen kyläyhteisön kanssakäymisen kautta.

Kirjan idean hän kertoo alkaneen muhia päässä jo kymmenkunta vuotta sitten. Idean synnystä Aarniala kiittää huonoja unenlahjojaan.

– Jonnekin ne ajatukset harhailevat, kun et yöllä saa unta.

– Itse asiassa innoittajana minulla ovat olleet siskoni pojat, jotka ovat olleet minulle läheisiä. Heille tuli kerrottua tarinoita, kun olemme viettäneet suvun kesämökillä aikaa.

Kirjassa on myös yksi repliikki Aarnialan oikeasta elämästä. Siinä yksi Toukolan lapsista kysyy sedältään ”Setä, et kai sinä ole alkanut keksiä noita tarinoita omasta päästäsi?” Aarniala kertoo tämän repliikin tulleen aikoinaan siskon pojalta palautteena, kun tarina ei ollut ilmeisesti aivan niin todentuntuinen ja onnistunut kuin pojat olivat tottuneet kuulemaan.

Aarniala itse kokee, että hänellä on ollut suoranainen pakkomielelle tarinoiden kertomiseen ja toisaalta nyt toteutunut päähänpinttymä toteuttaa sama kirjallisena työnä.

AARNIALAN tarkoitus on aloittaa Youtube-kanava, jonka kantava ajatus on edesauttaa poikien lukuharrastusta. Hän arveleekin, että hänen kirjansa olisi myös nuorison, yli 13-vuotiaiden, luettavissa, vaikka kyseessä onkin perinteinen aikuisille suunnattu historiallinen romaani.

Aarnialan ei itse kuuntele äänikirjoja vaan lukee mieluummin, koska hän haluaa välillä mutustella ja pysähtyä kirjan lauseisiin.

– Parhaimmillaan kirjassa on paljon runollista kieltä ja se voi senkin takia olla nautinnollista luettavaa.

Tietty lyyrisyys hehkuu myös Aarnialan tavasta kuvata luontoa ja keskiaikaista maisemaa.

Yhdeksi vieraaksi Aarnialan kaavailemalle Youtube-kanavalle on jo lupautunut ahkerana lukijana tunnettu vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja, apulaispormestari Paavo Arhinmäki.

Aarnialalla on mielessä, mihin hän vihjaa romaanissaankin, jatkaa osan kirjansa henkilöiden tarinaa, joten Toukola-trilogia saattaa olla odotettavissa.

AARNIALAN historialliseen romaaniin tarttuville on syytä mainita myös, että kirjailija on lintuharrastaja. Kun hän kuvittaa kirjansa miljöötä, muutaman kerran kuvauksessa lennähtävät myös linnut.

Aarniala on varma, että kirjan lintuviittaukset ovat kunnossa.

– Sain yhdeltä tunnetulta ornitologilta kiitosta siitä, että kaikki lintuhavainnot olivat oikeassa ajassa ja paikassa.

– Toki, jos saivarrellaan, ei voida ihan tarkkaan tietää kaikkien lajien osalta keskiaikaista levinneisyyttä. Kirjassa on esimerkiksi mainittu viirupöllö ja huuhkaja, mutta lehtopöllöä ei ole mainittu. Lehtopöllö on nimittäin levinnyt Suomeen vasta 1700- tai 1800-luvulla, hän tietää.

Aarniala vakuuttaa, että myös muiden historiallisten viittausten osalta hän on pyrkinyt parhaansa läpäisemään perinteisen historiallisen romaanin kriteerit.