Turva – Hymy

Hippos-hankkeen marssijärjestys herättää hämmennystä

Hippos, alueen ilmakuva etelästä. Kuva: PES-Arkkitehdit Oy/Jyväskylän kaupunki

Yle Keski-Suomi julkaisi eilen 6.10. uutisen koskien Jyväskylän Hippoksen urheilualueen kehittämissuunnitelmasta solmittua aiesopimusta. Uutisessa kerrottiin Jyväskylän kaupungin tiedotteeseen viitaten yhteensä kuudentoista tahon allekirjoittaneen sopimuksen alueen kehittämisestä. Myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto kommentoi asiaa.

– Satsaamme tulevaisuuden hyvinvointiin. Jyväskylässä oleva ainutlaatuinen osaaminen tuodaan yhtä lailla arkiliikkujan kuin huippu-urheilun käyttöön, iloitsee kaupunginjohtaja Koivisto kaupungin tiedotteen mukaan.

Jyväskylän demarivaltuutettujen keskuudessa uutinen on herättänyt hämmennystä, sillä valtuusto ei ole tehnyt asiasta päätöstä.

– Mielenkiintoista, en ole ollut kaupunginvaltuutettuna hyväksymässä 300 miljoonan euron kaupungin rahoitusta tälle hankkeelle, toteaa kaupunginvaltuutettu Jukka Hämäläinen (sd.) Facebookissa.

Kaupungin tiedotteesta saa sen kuvan, että asia on päätetty ja rakentaminen alkaa ensi vuonna, vaikka moni seikka on vielä auki, mukaan lukien hankkeen rahoitus. Aiesopimuksen allekirjoittajissa ei ole vielä yhtäkään investointipäätöksen tehnyttä. Lisäksi tiedotteessa yhdistetään toisiinsa Hippoksen kehittäminen ja uusi keskussairaalahanke.

Tiedotteessa puhutaan ”miljardihankkeesta”, vaikka Hippoksen 300 miljoonan kustannusarvio ja keskussairaalalle budjetoitu 450 miljoonaa vaativat yhdessäkin melko luovaa tulkintaa miljardin kokonaisinvestointien saavuttamiseksi.

Toinen valtuutettu, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Ahti Ruoppila (sd.) toppuutteleekin ennenaikaista intoa omassa päivityksessään ja muistuttaa kaupungin vaikeasta taloustilanteesta.

– Lopullinen päätös ja ulkopuolinen rahoitus ovat vielä auki, Ruoppila muistuttaa ja huomauttaa, että ensi vuoden talousarviossa ovat edelleen auki 10 miljoonan euron säästöt peruspalveluista.

Hippos ihastuttaa ja vihastuttaa

Hippoksen kehittämishanke jakaa voimakkaasti mielipiteitä Jyväskylän kaupunginvaltuustossa. Eniten intoa asiaan löytyy salin oikealta laidalta, mutta myös sosialidemokraateissa on hankkeen kannattajia. Eniten epäilyjä herättää rakennettavien kiinteistöjen hinta ja niille maksukykyisten ja -haluisten käyttäjien löytäminen.

Hippoksen alueen kunnostamistarve on yleisesti tunnustettu tosiasia, mutta suurisuuntaisessa rakennushankkeessa kaupunkilaisten liikuntapalveluiden pelätään jäävän jalkoihin ja Hippoksen alueen liiketilojen sekä suuren monitoimihallin vajaakäytölle.

Kannattajien mukaan hanke toisi Jyväskylään runsaasti liikunnan ja hyvinvoinnin osaamiseen pohjautuvaa kehitys- ja matkailuliiketoimintaa, sekä mahdollistaisi suurten sisätapahtumien järjestämisen uudella monitoimiareenalla, jonka viereiseen kauppakeskukseen tulisi myös runsaasti liiketilaa, ravintolatiloja ja majoituspalveluita.

Lisäksi Hippokselle rakennettaisiin asuntoja ja toimistotilaa yritysten käyttöön. Aiemmat kokemukset esimerkiksi Lutakon kehittämisestä ja vajaakäytölle jääneistä kalliista tiloista kuitenkin pohdituttaa päätöksentekijöitä.

Erityisesti tyytymättömyyttä kuitenkin herättää kaupungin viestintä, jossa hanke esitetään jo varmasti toteutuvana ja täysin ongelmattomana, vaikka keskeisimpiä kysymyksiä hankkeen rahoittamisesta ei ole ratkaistu. Ennen tätä valtuusto ei voi tehdä asiasta lopullista päätöstä.

Keskustelua aiheesta

12 paikkakuntaa käyty, 9 jäljellä – ”Parasta vaalityössä on ihmisten kohtaaminen”

Kahvi ja hyvät keskustelut lämmittävät SDP:n teltalla.

Vaalipäivän lähestyessä lähdimme SDP:n Keski-Suomen piiritoimistosta kiertämään maita ja mantuja presidenttiehdokas Tuula Haataisen vaaliautolla. Paikkakuntia on käyty nyt tusina. Kiertueemme alkoi Muuramesta ja Toivakasta. Lisäksi olemme käyneet Keuruulla, Saarijärvellä, Karstulassa, Kuhmoisissa, Jämsässä, Uuraisille, Multialla ja eilen Joutsassa ja Luhangassa.

Olemme saaneet hyvän ja innostuneen vastaanoton mihin tahansa olemme pysähtyneet sekä iloisia vilkutuksia kun olemme liikkeellä. Meidät huomataan, hyvä niin.

Maanteiden kuningatar Keski-Suomessa

Olemme tavanneet paljon ihmisiä ja käyneet hyviä keskusteluja. Useasti juttu on alkanut edellisen illan vaalitentistä ja jatkunut sitten joko oman kunnan asioihin tai valtakunnan politiikkaan. Sote on ollut suosituin puheenaihe joka kunnassa. Puheeksi on noussut myös maakuntavaalit, unohtamatta taitettua indeksiä. Parasta vaalityössä onkin ihmisten kohtaaminen.

Sää on suosinut meitä pienellä pakkasella ja kovalla tuulella, mutta lämmin höyryävä kahvi ja aatteen palo pitävät meidät lämpimänä.

Koko piirin kattavan kiertueen olemme tehneet yleensä vain eduskuntavaaleissa, mutta koemme todella tärkeäksi ihmisten kohtaamisen koko maakuntamme alueella, ja tämä on paras tapa siihen. Monissa pienissä kunnissa olemme saaneet erittäin hyvän vastaanoton ja paikalliset demarit ovat olleet iloisia, että heidän vaalityötään tullaan tukemaan.

Tänään torstaina on Tuula Haataisen vaalitentti Ylellä, joten huomisen puheenaiheen jo arvaa. Peukkuja Tuulalle!

Huomenna ajelemme pohjoiseen Keski-Suomeen ensin klo 11.00 Viitasaarelle ja klo 14.00 Pihtiputaalle.

Vaalikiertueemme jatkuu ensi viikolla:
Ke 24.1. klo 10.00 Kannonkoski ja Kyyjärvi
To 25.1. klo 11.00 Kinnula ja klo 14.00 Kivijärvi
Pe 26.1. klo 11.00 Hankasalmi ja klo 14.00 Laukaa
La 27.1. klo 11.00 Jyväskylän kävelykatu

Muistakaa käydä äänestämässä!
Ennakkoäänestys 17.-23.1.2018
Vaalipäivä 28.1.2018
Toisen kierroksen ennakkoäänestys 31.1.-6.2.2018

Keskustelua aiheesta

”On pidettävä huoli, että kaikkien ääni kuuluu” – Demarinuorten varapuheenjohtajakisaan ensimmäinen ehdokas

Sosialidemokraattiset nuoret valitsevat johtonsa kesäkuussa Turun liittokokouksessa. Liiton puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi on jo ilmoittanut halukkuutensa jatkaa tehtävässä.

Varapuheenjohtajakisaan on ilmoittautunut tällä viikolla ensimmäinen ehdokas, 28-vuotias Eetu Kinnunen Jyväskylästä. Hän toimii Jyväskylän työväenyhdistyksen poliittisena sihteerinä.

Kinnunen liittyi Demarinuoriin vuonna 2012 ja on toiminut järjestön tasa-arvotyöryhmässä. Hän pitää varapuheenjohtajan keskeisenä tehtävänä innostaa, tukea ja neuvoa liikkeen jäsenistöä.

– Haluan, että Demarinuoret vahvistavat edelleen asemaansa vaikutusvaltaisimpana nuorisojärjestönä. Haluan, että uskallamme katsoa kauemmas tulevaisuuteen ja jäsenmäärämme jatkaa kasvuaan, Kinnunen linjaa.

Hän haluaa myös olla nostamassa uusia lupaavia nuoria suomalaisen politiikan eturiviin. Kinnunen pitää erityisen tärkeänä, että järjestön sisäisissä keskusteluissa kaikkien ääni kuuluu.

– Työtä on edelleen jatkettava, jotta liikkeemme on turvallinen ja syrjimätön ympäristö kaikille sukupuolesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Eetu Kinnunen kannustaa Demarinuoria avoimeen ja rohkeaan keskusteluun hyvässä hengessä.

”Keski-Suomen Demarinaiset ovat jämäkkää porukkaa” – naispiirin puheenjohtaja Eeva Korhosella on politiikka verissä

Eeva Korhonen valittiin Keski-Suomen Demarinaisten puheenjohtajaksi ja Maija Piitulainen varapuheenjohtajaksi.

Kun Eeva Korhonen muutti aikoinaan Raumalta Konnevedelle, hän päätti, ettei lähde ”mihinkään politiikantouhuihin” mukaan.

– Ei se päätös kauaa kestänyt. Seuraavana vuonna olin jo paikallisen työväenyhdistyksen jäsen ja sitä seuraavana jo puheenjohtaja. Otin osaa ensimmäisiin kuntavaaleihin vuonna 2012, edelleen Konneveden työväenyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Korhonen kertoo.

Korhonen sai varapaikan valtuustoon. Korhonen opittiin tuntemaan konnevetisten keskuudessa toimeliaana naisena. Vuoden 2017 kunnallisvaaleissa tärppäsi. Hänestä tuli valtuutettu ja kunnanhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Seuraava poliittinen etappi oli Keski-Suomen Demarinaiset, jonka puheenjohtajaksi Korhonen valittiin syyskokouksessa tänä vuonna. Demarinaisten liittokokouksessa marraskuussa Korhonen valittiin Demarinaisten liittohallitukseen.

– Olihan se hieno tunne. Minua kiinnostaa lähteä kehittämään toimintaa. Keski-Suomen demarinaiset ovat jämäkkää porukkaa. Liikkeellä on hyviä ajatuksia ja asioita, hän iloitsee.

Palkkojen ”munalisälle” kyytiä

Yksi Eeva Korhosen tavoitteista on edistää naisten asemaa työelämässä. Johtajanpaikkoja täytettäessä naisten tulisi olla tasavertaisina hakijoina miesten kanssa.

– Naisjohtajia on liian vähän. Palkkoja määrittäessä olisi hyvä muistaa, että naisten euro olisi saman suuruinen kuin miesten. Ilman sitä kuuluisaa ”munalisää”, Korhonen veistelee.

Korhosen mielestä kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasa-arvoisina ikään, ihonväriin, sukupuoleen tai muihin seikkoihin katsomatta. Korhoselle on tärkeää, että hän saa edes yrittää vaikuttaa asioiden kulkuun.

Polittiikka tuutulauluna

Jos kenellä politiikka on verissä, niin Eeva Korhosella. Isoisoisä Erland Reunanen oli Rauman työväenyhdistyksen perustaja ja pappa Sulo Reunanen oli henkeen ja vereen SAK:n ja työväenyhdistyksen asialla. Vaimonsa Maijan kanssa Sulo puhui politiikkaa aamusta iltaan. Eeva vietti paljon aikaa mummolassa ja hän nukahti usein mummon poliittiseen pulinaan – tuutulaulu sekin.

Poliittisia puheita Eeva Korhonen kuuli vain mummolassa, kotona politiikkaa ei puhuttu. Korhonen tuumii, että syy siihen löytyy noin sadan vuoden takaa. Isoisoisä Erlandin kohtalo sisällissodan aikaan oli kipeä haava. Hänet napattiin sattumanvaraisesti väkijoukosta ja vietiin Lahteen teloitettavaksi. Jälkeenpäin huomattiin, että napattu ja teloitettu oli väärä mies.

– Sain kuulla hänen kohtalostaan kirjailija Väinö Saariselta, joka kirjoitti Uotilan työväenyhdistyksen historiikin ”Oikeus Vaikuttamiseen”, Korhonen kertoo.

– Punaisten kohtalo ja isoisän teloitus varmasti saivat äitini ja enoni varovaisiksi suhteessa politiikkaan. He eivät koskaan puhuneet pappansa kohtalosta. Yksi sukupolvi sai tarpeekseen politiikasta. Se jätettiin muille, hän jatkaa.

Heikommasta huolta

Kotoa Korhonen oppi kuitenkin toisten auttamisen. Perheessä oli monta lasta, isä oli laivan muonittaja ja äiti oli kotona. Suurperheen arkea auttoi, että äidin vanhemmat asuivat kaupungin toisella laidalla.

– Silloin opin sen, että pienimmistä ja heikommista pitää pitää huoli, ja siitä se jäi jotenkin päälle. Haluan auttaa jos voin, Korhonen kertoo.

Koulutyttönä hän kokosi ystäviensä kanssa ”apupaketteja” vähävaraisille jouluksi. Tytöt virkkasivat patalappuja ja paistoivat pipareita. Pakettiin kerättiin se, mitä kunkin kodista sai.

– Vuodet ovat jättäneet hyvät muistot. Yhdessä saa enemmän aikaan, Korhonen sanoo.

Poliittinen geeni heräsi horroksesta

Mummon poliittiset tuutulaulut eivät olleet menneet hukkaan. Politiikan geenit hytkähtivät hereille vuonna 1977, valtakunnallisen sähkölakon aikaan. Juuri ensimmäisen lapsensa saanut Korhonen ajatteli, että jos hän joskus jollain tapaa voi vaikuttaa, hän sen vielä tekee. Sen aika koitti monta vuotta myöhemmin, kun lapset olivat kasvaneet tarpeeksi. Korhonen lähti töihin pussitehtaalle.

– Saman tien minut valittiin varatyösuojeluvaltuutetuksi. Siitä se sitten lähti, hän kertoo.

Yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa yhä enemmän. Hän liittyi Raumalla Uotilan työväenyhdistykseen – siihen samaan, jota isoisoisä oli ollut aikoinaan perustamassa. Hän meni töihin Orakselle koneistajaksi ja aloitti luottamusmiehen hommat 1992. Noin 15 vuotta sen jälkeen hän joutui kohtalokkaaseen läheltä piti -tilanteeseen.

– Olin nostamassa trukilla taakkaa, kun lattia romahti alla ja trukki rytkähti reikään, hän kertoo.

Korhonen loukkasi niskansa ja selkänsä. Hän jäi pitkällisten tutkimusten ja hoitojen jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Nykyään hän on jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Se ei kuitenkaan menoa hidasta.

– Länsirannikon naiset on tehty pärjäämään. Muutama kilo silakoita takakontissa edesauttaa sekin pitämään naisen tiellä, konnevetiläistynyt raumalainen summaa.

Kristiina Hurmerinta

Keskustelua aiheesta

”Näytämme sietävän erilaisuutta lähellämme yhä heikosti” – SDP:n Huovinen vetosi eheyden puolesta

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Kansanedustaja Susanna Huovinen (sd.) on huolissaan suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvusta ja eheyden murenemisesta.

Hänen mielestään jokaisen poliitikon pitäisi miettiä kaikki päätöksensä tällä mittarilla:

– Miten voimme huolehtia niistäkin, jotka eivät omaa ääntään syystä tai toisesta saa kuuluville? Miten kunnioitamme aiempien sukupolvien tekemää työtä – siis rakennamme emmekä riko oikeudenmukaisuutta, Huovinen kysyi puhuessaan itsenäisyyspäiväjuhlassa Jyväskylässä.

Suomi 100- juhlavuosi on tarjonnut Huovisen mukaan mahdollisuuden puhua niin isänmaamme historiasta, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin.

– On osattava olla ylpeä menneistä saavutuksista, mutta samalla pitää suhtautua nöyrästi nykyisiin haasteisiimme.

Huovinen muistutti, että oppia voi ottaa ainakin siitä tavasta, jolla menneet sukupolvet huomasivat, että kansakunnan yhteisyys on välttämätöntä.

– Halu rakentaa lapsille parempaa Suomea ja maailmaa kantoivat pitkälle. Ymmärrettiin, että pienen maan on saatava kaikkien kansalaisten panos käyttöön. Siksi haluttiin turvata jokaiselle lapselle mahdollisuus löytää oma lahjakkuutensa eli koulutus, jolla voi rakentaa omaa ja kotimaan tulevaisuutta. Voi kysyä, ymmärretäänkö tämä viisaus nykyisin yhtä laajasti, Huovinen sanoi.

Ei nyt sössitä tätä pudottamalla osa ihmisistä yhteisestä veneestä.

Hän korosti, että Suomi on osa maailmaa. Hänen mielestään on kummallista, että samalla kun me suomalaiset matkustamme pitkin ja poikin, näytämme sietävän erilaisuutta lähellämme edelleen heikosti.

– Kestämätön kehitys on johtanut luonnonvarojen tuhlaamiseen ja ilmastonmuutos ajaa jo miljoonia ihmisiä kotiseuduiltaan liikkeelle. Epätasainen tulonjako tekee toisista megarikkaita, toisista täysin osattomia. Köyhyys, työttömyys ja ja näköalattomuus voivat pahimmillaan näkyä epätoivona ja katkeroitumisena. Tämän vuoksi eriarvoisuuteen puuttuminen on niin tärkeää, Huovinen totesi.

Huovinen pohdiskeli puheessaan Suomen tulevaisuutta. Hänen mukaansa Suomella on kaikki edellytykset menestyä, kunhan vain pidämme huolta siitä, että kaikilla suomalaisilla on edelleenkin mahdollisuus rakentaa omaa ja perheensä tulevaisuutta.

– Me suomalaiset olemme olleet yhdessä muiden Pohjoismaiden kansalaisten kanssa tärkeä koelaboratorio: Olemme osoittaneet, että kestävä, kasvava talous ja oikeudenmukainen tulonjako mahdollista. Lisäksi se on yhteiskunnan ja ihmisen kannalta toimiva ja järkevä ratkaisu. Ei nyt sössitä tätä pudottamalla osa ihmisistä yhteisestä veneestä kiikkerälle kumipaatille perässävedettäviksi, Huovinen vaati.

Jyväskylän järjestöpäivillä sukellettiin someen – ”Ihmisen pitäisi pystyä olemaan aito”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg

Viime viikonloppuna Jyväskylässä järjestettyjen SDP:n järjestöpäivien luennoilta ja työpajoista haettiin tärkeää tietoa, mutta myös virtaa ja uusia ideoita toimintaan. Äänekosken Suolahdesta saapunut Maija Piitulainen olikin täynnä intoa tuottaja, tubettaja Joonas Pesosen sosiaaliseen mediaan pureutuneen työpajan jälkeen.

– Aivan upea ja innostava kaveri kerta kaikkiaan! Hän oikeastaan todisti sen, mitä olen ikäni ajatellut. Eli että ihmisen pitäisi pystyä olemaan aito tässä elämässä. Hän vahvisti, että se on ainut oikea tapa toimia somessakin, Piitulainen hehkutti.

75-vuotiaan Piitulaisen mielestä on pötypuhetta, että iäkkäämmät ihmiset olisivat kalkkiksia, joita some ei kiinnosta. Se näkyi myös Pesosen työpajassa, jossa myös varttuneempi väki kyseli selvästi aidosti kiinnostuneena somen saloista.

– Meillä Eläkkeensaajissa on media- ja tietokonekoulutus täysillä menossa. Kaikki eivät siihen lähde, eikä kaikkien tarvitsekaan. Mutta kyllä se vaan kiinnostaa, eikä se edes ole vaikeaa, kun alkuun pääsee! Ja kun kerran jää koukkuun, niin sitä jatkaa, itse Facebookia ahkerasti käyttävä Piitulainen kuvailee.

22-vuotiaalle Ursula Korpijärvelle somen eri kanavat ovat arkipäivää, mutta mikään somepersoona hän ei mielestään ole, koska omaa sisältöä tulee tuotettua lopulta melko vähän. Korpijärvi pitää sosiaalista mediaa kuitenkin tärkeänä myös politiikan teossa.

– Jos nuoria haluaa tavoittaa, pitää ymmärtää, että sosiaalinen media on se väline, jolla informaatio ja viestit nykyään leviävät, Korpijärvi summaa.

Joonas Pesonen kertoi työpajassaan, mitä opittavaa politiikan tekijöillä voisi olla YouTuben seuratuimmiksi tähdiksi nousseilta tubettajilta. Esityksensä selkänojaksi hän oli kerännyt nuorten mielipiteitä siitä, millä tavoin nuoret kiinnostuisivat seuraamaan poliitikkoja somessa.

– Unohtakaa se politiikka, kun lähette tekemään sisältöä. Politiikka on sivutuote. Väitän, että kukaan ei lähde seuraamaan SDP:tä puolueena, vaan he lähtevät seuraamaan ihmistä. Kun annetaan itsestä jotakin, johon ihmiset pystyvät tarttumaan ja samastumaan, se kiinnostaa, Pesonen sanoi.

Lue lisää Jyväskylässä järjestettyjen järjestöpäivien tunnelmista torstain Demokraatissa 7.9.

Keskustelua aiheesta