Esityksessä on keskeistä nostaa lastentarhanopettajien määrää suhteessa lastenhoitajiin ja lähihoitajiin.

– Heidän määränsä lisääminen ei nosta varhaiskasvatuksen tasoa, vaikka lakiesitystä markkinoidaan näin, Paavola huomauttaa.

Hän pelkää, että henkilöstö vaihtuu lapsiryhmissä jatkuvasti. Kun henkilöstöä ei ole saatavilla, ja kunnat täyttävät suuren osan lastentarhanopettajien toimista määräaikaisilla sijaisilla. Paavola epäilee, että hyvien sijaistenkin saaminen voi olla hankalaa. Lisäksi uusi laki tuo arvioitua paljon enemmän palkkakustannuksia.

– Pienissä ryhmissä lapset saavat enemmän aikuisen aikaa, kiusaamiseen voidaan puuttua paljon aiemmin ja hallitsematonta käytöstä syntyy harvemmin, Paavola perustelee.

Suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä on lastenhoitajia. Ilman lastenhoitajia moni lapsi jäisi kokonaan vaille ammattitaitoista hoitoa ja kasvatusta päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.

Lastenhoitajilla on usein lähihoitajan koulutus. Lähihoitaja on lisäksi ainoa varhaiskasvatuksessa työskentelevä terveydenhuollon ammattihenkilö. Paavola huomauttaa, että monella lapsella on jokin pitkäaikaissairaus, joka vaatii hoitoa myös päivän aikana.

Paavola korostaa, että lähihoitajakoulutus antaa valmiudet pienten lasten hoitoon ja kasvatukseen – lähihoitajat ovat kohtaamisen ammattilaisia.

Super on huolissaan myös turvallisuudesta.

– Lastenhoitajien vähentäminen on turvallisuusriski lapsille ja myös henkilökunnalle. Liian vähäinen henkilöstömäärä ja suuret ryhmäkoot aiheuttavat vaaratilanteita, kun valvovia silmiä on liian vähän. Tarvitaan riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa, joka työskentelee lähellä lapsia, Silja Paavola painottaa.