Työntekijöitä edustavan pääluottamusmiehen Johanna Lundbergin (kuvassa) mukaan ilmoitus työnantajan aikeista tuli tammikuussa aivan puskista.

– Emme osanneet edes kuvitella, että tällaista olisi tulossa. Oli se aika järkytys, alkuun ei löytynyt edes sanoja, hän kuvailee tunnelmia tehtaalla.

Unilever-konserni osti vuonna 2011 suomalaisen Ingmanin jäätelötuotannon. Yhtiö perustelee tehtaan lakkauttamista sillä, että tuotanto on vähentynyt tehtaalla 50 prosentilla kuudessa vuodessa ja tuotanto toimii alle 50 prosentin kapasiteetilla. Yksi syy on myös kiristynyt kilpailu jäätelömarkkinoilla.

– Mutta koneet toimivat nyt aiempaa paremmin ja olemme saaneet hyvin projekteja tehdyksi. Siksi tämä vaikuttaa oudolta.

Jäätelötehtaalla työskentelee yhteensä noin 60 henkeä, joista noin puolet työskentelee Suomen elintarviketyöläisten liiton (SEL) meijerialan työntekijöiden työehtosopimuksen alla. SEL:n liittosihteerin Henri Lindholmin mukaan volyymien lasku sinänsä varmaan pitääkin paikkansa.

– Mutta meidän näkemyksemme on, että Unilever ei ole satsannut ja markkinoinut Ingmanin omia suomalaiskansallisia tuotemerkkejä samalla tavoin kuin konsernin monikansallisia brändejä.

Ingmanin suomalaisille tuttuja jäätelöitä ovat muun muassa Jättis-tuutti, Kingis ja Solero. Konsernin maailmanlaajuisia tunnettuja merkkejä ovat esimerkiksi Magnum ja Ben & Jerry’s.

Ruotsi on mainittu todennäköiseksi uudeksi paikaksi valmistaa jäätelöitä.

– Ingman on niin tunnettu tuotemerkki kaikkialla Suomessa, että ainakin sen jäätelöt pitäisi pystyä vastaisuudessakin tekemään Suomessa. Uskon ihan kuluttajanakin, että esimerkiksi ruotsalaisina jäätelöinä Ingmanin jäätelöt eivät pysty pitämään markkinaosuuttaan Suomessa nykyisenlaisena, Lindholm painottaa.

Samaa mieltä on Johanna Lundberg.

– Vanhat brändit ovat tärkeitä koko Suomelle. Jos suomalaisjäätelön tuotanto siirtyisi muualle, luulen, että boikotteja tulisi. Moni kuluttaja pitää tärkeänä, että tuotteessa on Avain-merkki.

Yt-neuvottelut ovat alkaneet ja niiden viimeisin tiedossa oleva neuvottelupäivä on 8. maaliskuuta. Henkilöstöllä on neuvottelujen aikana mahdollisuus esittää vastaehdotuksia tehtaan sulkemiselle.

– Me tietysti haluamme, että tehdas pysyisi Sipoossa ja meidän työpaikkamme säilyisivät, pääluottamusmies kertoo neuvotteluasetelmasta.

Hänen mukaansa ihmisillä on huoli tulevaisuudesta. Lundbergin toteaa, että Etelä-Suomessa toki on elintarviketehtaita, mutta niiden työllistämismahdollisuuksista hän ei osaa sanoa tässä vaiheessa.

– Kaikki kivet käännetään, SEL:n liittosihteeri korostaa.

Sipoon tehtaan henkilöstö sai toissaviikolla ”tulitukea”, kun elintarvikealan ammattiliittojen maailmanjärjestön IUF:n ja Unilever-konsernin henkilöstöä edustavan eurooppalaisen yritysneuvoston EWC:n edustajat vierailivat tehtaalla tutustumassa tilanteeseen.

Yritysneuvoston puheenjohtaja, saksalainen Hermann Soggeberg kertoi SEL:n verkkolehdelle, että EWC tukee työntekijöiden tavoitetta säilyttää jäätelötehdas ja työpaikat Sipoossa.

Yritysneuvostolla on oikeus antaa lausunto, jossa esitetään vaihtoehtoja työnantajan suunnitelmille. Tehdasvierailulla mukana ollut liittosihteeri Lindholm kertoo, että esille nousi useita skenaarioita, joilla ainakin Ingmanin jäätelötuotanto saataisiin pysymään Suomessa.

– Sen suhteen olen aika skeptinen, että kaikki jatkuisi entisellään Sipoossa. Yrityksellä on mielestäni velvollisuus selvittää, löytyisikö alihankintamahdollisuuksia tai ulkopuolinen investoija, joka olisi halukas ostamaan osan tuotannosta eli suomalaisbrändin ja näin turvaamaan työpaikat. Sen suhteen olen optimistisempi.

Lindholm korostaa, että jos pahin tapahtuu kansainvälisen EWC-prosessin mukaisesti yrityksen on käynnistettävä tukitoimet työntekijöiden uudelleentyöllistymiseksi ja tarvittaessa koulutettava heidät uusiin tehtäviin.

– Ja varmasti tulossa on myös jonkinlainen irtisanomiskorvaus, jos näin pitkälle mennään. Mutta paremmat vaihtoehdot pitää käydä ensin läpi.

Sekä pääluottamusmies Lundberg että SEL:n liittosihteeri Lindholm ovat muistuttaneet, mitä tapahtui Unileverin omistuksessa olleelle Turun Sinapille. Sen tuotanto siirtyi ensin Ruotsiin ja sieltä Puolaan. Mutta paluu takaisin ”kotiin” oli edessä vuonna 2014, kun brändin markkinaosuus heikkeni reilusti. Suomalaiset vaihtoivat sinappinsa suomalaiseen vaihtoehtoon.

– Onhan tämä otettu esille. Mutta onko siitä opittu mitään, se on toinen asia, Lundberg hymähtää.