Pääministeripuolue sosialidemokraatit lähtee puolustamaan neljä vuotta sitten hankkimaansa ykkössijaa maan suurimpana puolueena, mutta voitto on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu. Viime vaalien surkeana pidetty tulos, 31 prosenttia, oli puolueelle modernin ajan pohjanoteeraus, mutta nyt liki kolmanneksen ääniosuus olisi mannaa taivaasta.

Viimeisimmät kannatusmittaukset tarjoavatkin sosialidemokraateille kaksiteräistä kunniaa: suurimman puolueen aseman saattaa nyt saavuttaa vain noin neljänneksen ääniosuudella. Roima vaalitappio voi olla niin kutsuttu mutta paljon toivottu ”torjuntavoitto”.

Entisiin aikoihin ja tuloksiin tuijottaminen on sikäli harhauttavaa ja turhaa puuhaa, että moni asia on ilmeisen muuttunut ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Selvimmin maahanmuuttoa ei enää katsota entisin silmin. Siitä koko poliittisen ideologiansa ykköskysymyksen tehneiden ruotsidemokraattien kannatus oli vuosituhannen ensimmäisissä valtiopäivävaaleissa vaivaiset 1,4 prosenttia, mutta vuoden 2014 vaaleissa jo 12,9 prosenttia. Nyt lukema voi alkaa kakkosella.

Tällä kertaa ruotsidemokraatit saattaa rikkoa perinteisen kaksinapaisen kilpailuasetelman sosialidemokraattien ja maltillisen kokoomuksen välillä. Kokoomusta uhkaa jääminen kolmossijalle. Samalla perinteinen blokkipolitiikka on päättymässä ainakin muodossa, johon on totuttu.

Tähän asti Ruotsin muut puolueet ovat kieltäytyneet kaikesta yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Eristäminen on osaltaan vain kasvattanut ruotsidemokraattien suosiota. Niin on, jos siltä näyttää. Suomessa tehtiin toisin: perussuomalaiset nostettiin hallitukseen ja puolue hajosi kovaan maahanmuuttovastaiseen ytimeen ja pienempään valtaantakertujaporukkaan. Jussi Halla-aho seuraajineen odottaa Ruotsin vaaleilta ponnahduslautaa uuteen ”jytkyyn”.

Pääministeri Stefan Löfvenin hallitus on sentään saanut nauttia maan vahvasta taloudesta ja korkeasta työllisyysasteesta. Lintukotoa ei ehkä enää ole, mutta moni asia on Ruotsissa edelleen todella hyvin.