Ihmisten kanssa jutellessa kuulen usein, että monella on samanlainen olo.

On totta, että maailmassa on juuri nyt poikkeuksellisen monta kriisiä päällekkäin ja asiat monimutkaisia. Silti hallitus on kyllä aivan itse aiheuttanut meille Suomessa asuville ihan oman erilliskriisin ja kurjistanut tavan ihmisten elämää aivan tieten tahtoen.

Tämä erilliskriisi, jossa kaikki mahdollinen yhteinen hyvä on pyritty romuttamaan niin paljon kuin neljässä vuodessa suinkin ehtii ja perustuslaki antaa myöden, vastaa oikeistolaisten pitkäaikaista unelmaa vallan ja varallisuuden keskittämistä harvoille ja valituille.

Se on vakaasti harkiten tehty, täysin ideologinen ja on hienoa, että yhä useampi on herännyt näkemään pakko kurjistaa -savuverhon taakse. Sillä mikään pakko ei ole romuttaa veropohjaa, valtion instituutioita, luottamusta eikä tulevaisuuden uskoa.

TÄMÄN VIIKON kehysriihessä jatkettiin hyvinvointivaltion romuttamista ja oltiin kädet kyynärpäitä myöden Suomi-neidon esiliinan taskuissa.

Onneksi tämä budjettiriihi oli hallituksen viimeinen. Jos eduskuntavaaleissa hyvin käy, se on viimeinen oikeistolainen ja ihmisvihamielinen riihi vuosikymmeniin.

Hallituksen uusin iskulause, Petteri Orpon lanseeraama ”Me suomalaiset pärjäämme kyllä” menee samaan kauhukastiin kuin lähes vuosikymmen sitten julkaistu juhlaraha, johon oli painatettu kuva Välimereen hukkuneesta pikkupojasta, teemalla Globaali oikeudenmukaisuus. Kumpikin hyvin irvokkaasti korostaa, ketkä pärjäävät, kenelle oikeudenmukainen, kenen kustannuksella ja kuka tällaista maailmaa ajaa.

Me kaikki hahmotamme, että maailma on murroksessa ja asioita on kehitettävä ja uudistettava. Ja juuri siksi meidän olisi satsattava mahdollisimman vahvaan hyvinvointivaltioon, uskallettava pitää kaikki mukana ja turvattava ihmisten toimeentulo ja tulevaisuudenusko.

MONET KESTÄVÄT paljon, jos kokevat että kärsimyksellä on merkitys. Suomen ja täällä asuvien kurjistamisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jalompaa päämäärää.

Maatamme kurjistamalla ja heikommassa asemassa olevia nöyryyttämällä vain viemme toivon ja kasvun eväät pitkäksi aikaa. Siksi tässä leikkauspolitiikassa ei ole järkeä ja siksi sitä ei tule hyväksyä.

Viimeistään ensi kevään eduskuntavaalissa on mahdollisuus äänestää uuden suunnan ja humaanimman politiikan puolesta. Annetaan saksien välillä levätä, otetaan neulaa ja lankaa ja aletaan parsimaan Suomi-neidon essun taskut kuntoon.

Kirjoittaja on JHL:n aluetoiminnan asiantuntija Mustasaaresta.