Venäjän presidentti Vladimir Putin perusteli televisiopuheessaan hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022 vetoamalla ikiaikaiseen Muinais-Venäjään, joka ulottuu lännessä Puolaan, Baltiaan ja Suomeen. Putin väitti, ettei Ukraina ole oikea valtio, vaan osa Venäjää.

Lännessä Putinin ajateltiin keksineen omia satujaan, mutta tosiasiassa hänen esittämänsä ajatukset ovat vain Venäjällä satoja vuosia vallinnutta historiantulkintaa.

Tunnettu historioitsija Jukka Korpela avaa tänä keväänä ilmestyneessä teoksessaan Muinais-Venäjän myytti: Kiovan Rus – Ukraina ja vanhan Venäjän historia, kuinka tämä Venäjällä vakiintunut historiakuva on muodostunut. Korpela tarkastelee myös mitä tiedetään Ukrainan, Puolan, Valko-Venäjän ja Venäjän alueen historiallisesta kehityksestä viikinkiajalta aina tsaari Pietari Suuren aikaan 1700-luvulla.

Tarina kertoo venäläiskansojen veljeydestä ja taistelusta ulkoisia vihollisia vastaan. Tätä myyttistä Venäjää ovat uhanneet historian eri vaiheissa ristiretkeläiset, mongolit ja fasistit mutta myös sisällissodat. Tämän näyn varassa Venäjän valtaapitävät julistavat yhtenäisen, slaavilaisen, ortodoksisen Venäjän kukoistavan pitkälle tulevaisuuteen. Näkemys yhtenäisestä Venäjästä on Moskovassa nähty kaikkien venäläisten kansojen yhteiseksi missioksi, halusivatpa ne sitä omaksua tai ei. Nyky-Ukrainalle Venäjän tarunhohtoinen historiakäsitys ei kelpaa, vaikka heitä yritettäisiin sitä asekädessä pakottaa omaksumaan.

KIRJASSAAN KORPELA kumoaa Putinin tulkinnan yhtäjaksoisesta kristillisestä ”Kiovan Muinais-Venäjästä” epähistoriallisena korostamalla uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta Moskovan valtapiirissä. Hän myös osoittaa, ettei 800-luvulla syntyneestä Kiovan Rusin valtakeskuksesta suinkaan löydy yhtä suoraa historiallista linjaa keisarillisen Moskovan ja Venäjän syntyyn. Kirjassa kumotaan myös monia muita vanhentuneita käsityksiä Venäjästä, Ukrainasta ja niiden yhteydestä.

Korpela selvittää kirjassaan seikkaperäisesti myös Venäjän ja länsimaiden historiakäsitysten eroja. Korpelan mukaan venäläinen argumentaatio tukeutuu mystiseen retoriikkaan länsimaisen rationalismin sijaan. Suurten historiallisten mahtihahmojen, kuten Aleksanteri Nevskin ja Vladimir Pyhän, teoilla perustellaan toimia nykyaikana. Itsevaltainen johtaja nähtiin jo tuolloin Venäjän ikuisen yhtenäisyyden suojelijana.

Korpelan mukaan historian suurmiehet siinä muodossa, miten heidän tekemisiinsä nyt vedotaan, ovat myöhemmän ajan kehitelmiä, eikä niillä ole juuri yhtenäisyyksiä oikeiden kerran eläneiden henkilöiden kanssa. On kuitenkin väärin tulkita myyttejä vain korulauseina, koska lännessä on niin erilainen historiakäsitys. Venäjällä nämä ovat ”aitoja” väitteitä, joiden varaan voi perustaa toimintaansa vuonna 2023.

Fantasiahistoria muodostaa ”myyttimaiseman”, joka on totisinta totta, kun sitä puhuu presidentti Putinin kaltainen merkittävässä asemassa oleva vallankäyttäjä. Hänen sanomaansa ei voi kumota kriittisen historiantutkimuksen tuloksilla, eikä millään järkiperäisillä argumenteilla.

Nykyisen Venäjän ymmärtämistä vaikeuttaa Korpelan mukaan usein se, että Neuvostoliiton aikaa pidetään jotenkin erityisenä aikana maan historiassa. Neuvostoliiton aika on Korpelan mukaan vain yksi erikoinen jakso Venäjän pitkässä historiassa, eikä edes mitenkään kummallisin.

Jukka Korpelan teos, on mitä ajankohtaisin ja sitä voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää syvemmin niitä tapahtumia, mitä parhaillaan kuulemme uutisista tapahtuvan Venäjän ja Ukrainan ja laajemmin Venäjän ja lännen konfliktissa.