Suomen kaksi viimeisintä koriksen MM-karsintapeliä ovat olleet juuri sellaisia hyvän elokuvan tapaisia näytelmiä. Venäjää vastaan kävi valitettavasti köpelösti, Bosniaa vastaan sen sijaan riemukkaasti. Mutta molemmissa oli se draaman kaari.

Maanantaina pelattu matsi Zenicassa kertoo hyvin sen millaisia mahdollisuuksia koripalloilu tarjoaa. Siinä noustiin kuolon partaalta elävien kirjoihin. Suomi oli pahimmillaan jo 21 pointsia tappiolla ja pelasi luokattomasti vailla minkäänlaista intensiteettiä. Mutta hupsis vaan. Rytminvaihdos löytyi, Suomi voitti viimeisen kympin huikeasti 36-14 ja vei koko matsin.

Venäjää vastaan Suomi johti ottelua 39 minuuttia. Sen sijaan Bosniaa vastaan Suomi johti peliä vain 40 sekuntia. Näin raadollista se oli.

Koripalloiluahan on pidetty pitkien korstojen pelinä, jota se kieltämättä onkin. Mutta Bosnia-ottelun loppu kertoi, että pätkilläkin on saumansa. Suomi pelasi viimeiset kolme minuuttia, jolloin peli lopullisesti ratkaistiin, ns. lyhyellä viisikolla, jossa Petteri Koponen, Sasu Salin ja Jammu Wilson näyttelivät pääroolia.

Heidän panoksensa voitossa oli dominoiva. Koposen johtajuus joukkueessa on niin suuri, että Susijengi elää hänen pelaamisensa varassa. Venäjäkin olisi klaarattu jos Petsku olisi ollut ruodussa. Sympaattinen ”Malmin roskisdyykkari” Salin syttyy aina tarvittaessa, mutta Wilson jakaa kummasti korisväen mielipiteet.

Synkimmät tyypit pitävät häntä pelkkänä pallonpomputtelijana, mikä ei valitettavasti pidä alkuunkaan paikkansa. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että Wilson on tällä hetkellä MM-karsintojen Euroopan lohkojen paras koriinjohtavien syöttöjen jakelija, 7,0 namupassia per peli.

Oman bonuksensa Susijengiin Bosniaa vastaan toi vaihtopenkiltä Juho Nenonen. Hänen pelinsä ei kulmikkuudessaan juuri silmiä hivele, mutta kummasti hän pystyy muuttamaan joukkueen rytmityksen härskillä puolustuspelaamisellaan. Lisäksi hän heitti runsaassa 12 minuutissa peräti 10 pistettä,
maaotteluennätyksensä.

Ottelussa nähtiin myös erikoinen episodi maaottelutasolla: suomalaisia vastassa olikin suomalainen. Kun aikanaan Kaarinan Uran kasvatti Emir Sulejmanovic pelasi Suomi-paidassa pikkususien 23 maaottelua ja teki niissä 215 pistettä, niin puhuttiin Susijengin suuresta lupauksesta. Mutta Emir valitsikin aikuisena Bosnia-Hertsegovinan ja nyt hän on sen maajoukkueen aloitusviisikon pelaaja. Tiistain matsissa hän kirjasi joukkueensa parhaan tehoindeksin ja heitti 12 pistettä.

Harvoinpa nämä maaotteluedustukset menevät näin päin. Enemmänkin Suomeen päin on ollut tunkua, kun jo vuonna 1939 virolainen Alo Suurna veti EM-kisoissa Suomi-paidan päälleen ja hommaa ovat jatkaneet sitten amerikkalaispelaajat, ensimmäisinä Gerald Lee Sr ja Greg Joyner sekä nykypäivinä Murphyn veljekset ja Jamar Wilson.