Rohkenen näin liki viimeisenä dinosauruksena ja 37 vuoden kokemuksella sanoa, että tänään kävi juuri näin. Siinä ei paljoa paina Hakkaraisen kännisekoilut, eikä kehnon salapoliisiromaanin juonenkäänteet, kun Teollisuusliitto lähti asialle.

Teollisuusliitto tuli nimittäin julistaneeksi tarvittaessa valtakunnallisen lakon, kun sen valtuusto vaati liittoa  ”valmistelemaan toimia, jotka mahdollistavat poikkileikkaavasti liiton ammattiosastojen valmistautumisen poliittisiin lakkoihin”.

Teollisuusliiton kaikki alat ovat syksyllä solmitun työehtosopimuksen piirissä. Sitä vastaan lakkoileminen on laitonta ja tietää isoja rapsuja.

Mutta poliittinen lakko. Se on sallittu painostuskeino esimerkiksi maan hallituksen päätöksiä vastaan. Ja kun sen järjestäjänä on vielä ammattiosasto, ei mikään taho voi haastaa oikeuteen lakkoilijoita.

Valtakunnalliseksi lakon tekee, jos kaikki ammattiosastot aloittavat lakkonsa yhtäaikaa. Vaikutus on silloin sama kuin totaalilakolla sopimuksettomana aikana. Ala pysähtyy. Tehtaan portit pysyvät kiinni.

Ei voi sanoa, etteivätkö ay-johtajat olisi varoittaneet  Juha Sipilän (kesk.) hallitusta lukemattomia kertoja. Asioita vähänkin seuraava on tiennyt, että paine pannussa kasvaa koko ajan. Teille, arvon lukijani, ei tarvinne kertoa, miksi se nyt ylipaineventtiili vihelsi.

Paikallinen lakko. Samalla valtakunnallinen. Poliittinen. Oiva keksintö, etten paremmin sano.