On monia tahoja, jotka ansaitsevat suuren kiitoksen siitä. Lisäksi syysmyrskyt sulkemisuhkineen Lohjan synnytysosastoon ja monien sairaaloiden päivistyksiin ovat tyyntyneet. Ne perustuivat osittain valtapeliin, osittain väärinkäsityksiin uudesta rahoitusmallista.

SEN jälkeen olemme voineet toteuttaa eräitä muutoksia, jotka toivotan lämpimästi tervetulleiksi: lisää rahaa yliopistosairaaloille, mikä on hyväksi esimerkiksi Uudellemaalle, muutosta alueiden väliseen tasausmekanismiin, mikä käytännössä antaa hoitoon lisää resursseja ensi vuodesta alkaen ja nyt tuoreena esimerkkinä lisätalousarvioon rahaa auttaaksemme alueita korjaamaan hoitovelkaa.

Tänä syksynä tarve osoittautui laajemmaksi kuin olimme odottaneet ja olen tukenut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurua (sd.) hänen pyrkimyksessään tuoda lisärahoitusta tähän tarkoitukseen. Vaihtoehto olisi tullut pitkällä aikavälillä kalliimmaksi ja tuottanut inhimillistä kärsimystä. Investoinneista huolimatta terveydenhuolto on täynnä haasteita, jotka myös seuraavan hallituksen on otettava vakavasti.

Juuri nyt elämme paradoksaalista aikaa, jolloin sijoitamme enemmän rahaa kriisissä olevaan terveydenhuoltoon kuin koskaan. Se osoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tehtiin kreivin aikaan ja sen on nyt johdettava konkreettisiin sisällöllisiin muutoksiin, kun toimintapuitteet ovat kunnossa. Tärkeintä on peruspalvelujen entistä vahvempi painottaminen.

Koska talous on nyt kevään eduskuntavaalien keskipisteessä, keskustelu koskee pitkälti leikkauksia ja veromuutoksia sekä kasvua ja työllisyyttä. Olemme laiminlyöneet potentiaalin, joka on ennaltaehkäisevässä hoidossa ja varhaisessa tuessa. Kyse on valtavista summista, miljardeista, jotka me kaikki voimme voittaa hyvinvoinnin lisääntymisen, sairauksien varhaisen havaitsemisen ja terveellisempien elämäntapojen muodossa.

ASIAN YDIN? Erikoishoidosta ei voi yhtäkkiä siirtää rahaa ennaltaehkäisyyn, joten muutos vaatii lyhyellä tähtäimellä lisäinvestointeja, jotta pitkällä aikavälillä saataisiin aikaan säästöjä – ja tämä nyt aikana, jolloin monet haluavat sen sijaan kiristää vyötä, ja aikana, jolloin lisää rahaa, kuten sanottu, tarvitaan akuuttiin hoitovelkaan.

Joten kysymys kuuluu, kuka uskaltaa sijoittaa siihen, mikä on halvinta pitkällä aikavälillä?

Haasteena on myös se, että uusi painopiste peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään hoitoon edellyttää hoitoresursseja ihmisille, joilla ei ole kiireellisiä hoitotarpeita, mikä on vaikeaa pitkien jonojen aikana. Kuka tekee työn?

Työmarkkinaratkaisu, joka nostaa merkittävästi omaishoitajien palkkoja ja parantaa työoloja, on tärkeä elementti. Vaikka nyt kouluttaisimme lisää terveydenhuoltohenkilöstöä ja sujuvoittaisimme työperäistä maahanmuuttoa, yhtälö ei sovi yhteen, jos ihmiset eivät viihdy sairaanhoitajan ammatissa Suomessa.

ARJEN näkökulmasta nykypäivän ongelmat ovat sellaisia, että yksi ei saa palvelua ruotsiksi, toiselle ei soiteta terveyskeskuksesta samana päivänä, kolmannelle soitetaan, mutta hän ei saa aikaa kohtuullisissa rajoissa, neljännen on jatkettava kohtuuttoman pitkää odotusaikaansa lonkkanivelleikkaukseen. Saan tällaisia viestejä ihmisiltä säännöllisesti.

Paljon työtä on siis jäljellä niin kunnallisella, alueellisella kuin valtakunnallisella tasolla, jotta saisimme myös ruotsinkielisiä saumattomia hoito- ja palveluketjuja. Lisäksi muun muassa perhehoidon käytäntöä tulisi yhtenäistää koko maassa sen perusteella, missä se toimii parhaiten, ei sen perusteella, missä se on heikommin toimiva.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).