Sen kuulee jo kaukaa, että ahtaaja, pääluottamusmies Jape Lovén on saapumassa paikalle. Harley Davidsonin äänestä ei voi erehtyä.

Pyörä ei ole mitään kuvausrekvisiittaa vaan Lovén ajaa sillä työmatkat Vuosaaren satamaan aina, kun kelit sallivat.

Ensimmäisen sähköisen kaksipyöräisen Jape sai jo 11-vuotiaana – näin pojan sai pysymään paremmin mökillä.

Ja sama pätee Lovénin omassa perheessäkin: sekä vaimo että tytär ovat prätkämimmejä ja osaavat huoltaa omat pyöränsä. Moottoripyörät ovat siis koko perheen harrastus.

Mopoista seuraava askel olivat tietenkin moottoripyörät. Lovén ei edes muista, kuinka monta hänellä on niitä 50 vuoden ikään mennessä ollut, mutta jokasorttista kuulemma löytyy.

MOTORISTIN ura oli katketa alkuunsa 1980-90-luvun taitteessa vakavaan onnettomuuteen. Hengenlähtö oli lähellä, kun Lovén törmäsi yöllä tielle hajonneeseen ajoneuvoon. Se oli mutkan takana ja pahaksi onneksi vielä rikkinäisen katuvalon alla.

Lovén törmäsi ajoneuvon perään ja lensi sen läpi niin, että ajoneuvo repesi kahtia.

– Heräämössä tuli huoli, että pitää soittaa pomolle, etten pääse aamulla töihin. Ja soitinkin, hän naurahtaa näyttäen arpia käsivarsissaan.

– Puoli vuotta meni toipuessa – ei nuori kloppi kauan jaksa sairastella, vaikka kädet ja jalat olivat murskana.

Mitään pysyvää vammaa ei nuorelle miehelle jäänyt onnettomuudesta eikä pelkojakaan.

– Ostin vakuutusrahoilla jo talvella uuden moottoripyörän, että pääsee keväällä ajamaan heti.

ELÄMÄNKOULU. Sitä Lovén sanoo käyneensä. Hän oli jo 14-vuotiaana kesällä pilkkomassa salaatteja hampurilaisketjulle.

– Kesätöiden jälkeen olin menossa takaisin kouluun, kun pomo soitti, että tule takaisin, ei pärjätä ilman ja saat tonnin lisää liksaa.

Keittiöapulaisena meni sitten yli viisi vuotta. Sen jälkeen tie vei keikkatöihin siivoojaksi ja palosaneeraajaksi. Viime mainitussa hommassa siivottiin niitä jälkiä, joita yhteiskunnassa kukaan ei kuvittele kenenkään siivoavan, Lovén huomauttaa.

Armeijassa hän sai pohjakoulutuksen kuljetusalalle ja sitä kautta osittain löytyi myös tie satamaan.

– Kuulun ehkä viimeiseen sukupolveen, joka pystyi menemään suoraan töihin. Omalle lapselle olen teroittanut koulutuksen tärkeyttä.

Tytär opiskelee ammattikorkeakoulussa ja valmistuu insinööriksi parin vuoden päästä.

Jape Lovénin työläisperheessä painotettiin sitä, että kotiin ei saanut jäädä makoilemaan – piti olla joko koulussa tai töissä.

– Päätä olisi varmaan ollut käydä kouluakin, mutta silloin ”moottoritie oli kuuma”, jäivät palloiluharrastukset ja muut, kun oli mahdottoman kiva mopoilla ja tsiigailla tyttöjä, hän muistelee.

28 vuotta sitten tuli vinkki, että satamasta Helsingissä voisi saada työtä – perhe oli muuttanut Kotkasta jo 1970-luvulla pääkaupunkiin – ja Lovén pääsi henkilöstöpäällikön juttusille. Siihen aikaan pyöri televisiossa Columbo-sarja, jossa etsivällä oli legendaarinen tapa poistua rikospaikalta.

– Käännyin ovella ympäri ja sanoin: ”Yksi juttu vielä, lupasit töitä, milloin mä aloitan?”.

Henkilöstöpäällikkö oli vähän aikaa ihmeissään ja sanoi sitten, että 14. toukokuuta menet Sompasaareen koulutukseen. Siitä se alkoi.

MITÄ AHTAAJA oikein tekee? Työhön kuuluu alusten purku ja lastaus, lastien esi- ja jälkikäsittely satama-alueella – käytännössä kaikki, mikä tapahtuu fyysisesti satama-alueen sisällä, Lovén kertoo.

Työmenetelmät ja laitteet ovat vuosien mittaan kehittyneet, mutta automaatio ei hoida edelleenkään kaikkea fyysistä työtä. Mutta työntekijämääriin se on jonkin verran vaikuttanut.

– Jos ennen vanhaan tarvittiin 12 ihmistä irrottamaan ja sitomaan Saksaan menevän laivan lastia, nyt siihen tarvitaan kaksi, Lovén antaa esimerkin.

Psyykkinen rasitus on vain kasvanut, kun satama ei pysähdy kovan pakkasen tai myräkän takia. Työ on myös kovatahtista, Lovén huomauttaa ja käsiteltävien lastien painot ovat valtavia, joten riskitkin erilaisiin onnettomuuksiin ovat suuret.

AMMATTIYHDISTYSTOIMINTAAN Lovén lähti mukaan hoksatessaan, että “voisin tehdä tuon paremmin”. Työkaverit myös yllyttivät ryhtymään luottamusmieheksi. Hän toimi aluksi keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien ahtaajien luottamusmiehenä ja myöhemmin oli Finnstevellä kaikkien Helsingin satamanosien pääluottamusmies.

Muutto Vuosaaren satamaan oli edessä vuonna 2008 sataman avautuessa. Lovén toimii nykyään satamaoperaattori Finnsteven AKT:laisten päätoimisena pääluottamusmiehenä.

Raskaita vuosia on osunut Lovénin luottamusmiesvuosille. Hän muistaa yhä ensimmäiset irtisanomiset, kun näki nimilistan edessään.

– Itku siinä pääsi, koska tunsin kaikki ne ihmiset ja jopa heidän perheenjäseniään.

Kun vielä vuonna 2007 Finnsteven palkkalistoilla Helsingin satamissa työskenteli melkein 800 ahtaajaa, joista 500 vakituista, määrä on huvennut vähän yli 200:een.

Mutta hyvääkin on saatu aikaan. Vuodesta 2023 Finnsteven työntekijöistä noin kymmenen prosenttia noudattaa kuuden tunnin työpäivää, mutta saa palkkaa kahdeksalta tunnilta – kuten SDP:n entinen puheenjohtaja Sanna Marin hahmotteli.

– Asiakas, työnantaja ja työntekijät ovat tyytyväisiä. Meillä on lisätty tuottavuutta eikä ole tuijoteltu sitä, kuinka monta minuuttia ihmisiä pidetään työpisteessä, Lovén kertoo kokemuksista.

PÄÄLUOTTAMUSMIEHEN pakeille tullaan monissa asioissa. Helpoimpia Lovénin mielestä hoitaa ovat esimerkiksi palkkaukseen tai työehtoihin liittyvät pienet epäselvyydet. Irtisanomisten lisäksi vaikeita ja vakavia asioita ovat olleet kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä työpaikalla.

Ahtaajien ammattitaito on erityistä ja se on viime kädessä vientiteollisuudelle korvaamatonta, hän korostaa. Työehtosopimusneuvotteluissa on jouduttu aika ajoin riitelemään, miten turvata näiden korvaamattomien ammattilaisten toimeentulo silloin, kun yhtiöt päättävät, että heidän palveluksiaan ei enää tarvita.

Pieniä parannuksia on Lovénin mukaan saatu. Silloin kun on kyse lomautuksista tai väen vähentämisestä, ennen yt-neuvotteluja on käyty sopeuttamisneuvottelut.

– Niissä on ollut vaihtelevaa menestystä. Itsekin olen ollut pöydässä, missä sopeuttamisneuvotteluissa on päästy sopimukseen ja yt-neuvottelut ovat kestäneet minuutin – sen verran, kun menee aikaa vetää nimet alle sopimukseen. Kun asioista on sovittu, ei tarvitse istua enää viikkotolkulla. Mutta välillä kipinät lentelevät.

Entä jos työ lähtee ahtaajalta alta, löytyykö sitä muualta? Ihmisiä tulee satamaan töihin mitä erilaisimmista taustoista, Lovénille tulee mieleen vanhoista työkavereista esimerkiksi varatuomari ja hammasteknikko.

– Mutta ilman uudelleenkoulutusta ei tule mitään kuin ehkä trukkikuskille. Osaaminen satamissa on niin erityistä, harvassa paikassa käytetään sellaisia työkoneita kuin meillä. Sataman pyörittämiseen liittyvät tehtävät ovat niin tarkasti hiottuja hommia, ettei niille ole mitään käyttöä sen ulkopuolella.

Siksi hän pitääkin Petteri Orpon (kok.) hallituksen päätöstä lakkauttaa aikuiskoulutustuki täysin surkeana.

– Ei kukaan vaikkapa viisikymppinen aikuinen voi lähteä opiskelemaan, ottaa lainaa ja yrittää päästä vajaa kuusikymppisenä töihin, että saa opintolainan maksetuksi. Ei se ole realismia.

HALLITUSOHJELMASTA Lovén ei löydä muutenkaan mitään erityisen hyvää. Hän ihmettee sitä, miksei hallituksen kannatus ole heikentynyt nykyistä enempää.

– Se saattaa pudota sen jälkeen, kun loputkin leikkaukset, laki- ja pelisääntömuutokset, ovat tulossa voimaan. Ja kun ihmiset huomaavat, mitä ne tarkoittavat omassa elämässä eli siinä putoaa tyhjän päälle.

Epäoikeudenmukainen politiikka syventää eriarvoisuutta ja nostaa epätoivoa. Tästä Lovén on erityisen huolissaan.

– Epätoivo taas lisää turvattomuutta ja rauhattomuutta yhteiskunnassa. Jos ihmiseltä viedään toimeentulo ja mahdollisuus elää turvallisesti aivan veitsenterälle, nälissään ja kylmissään ihminen tekee epätoivoisia tekoja. Voimme nähdä ikäviä tapahtumia Suomessakin. Toivon, että niin ei tapahdu.

Asumistuesta leikkaaminen on hänen mielestään myös erityisen harkitsematonta.

– Järjestelmä vaatisi korjausta, mutta että suoraan rapsitaan rahaa pois niiltä, jotka pärjäävät huonoimmin, ja annetaan samalla veronalennuksia ja helpotuksia niille, joilla on millä mällätä…

POLIITTISET lakot hallituksen työelämäheikennyksiä ja sosiaaliturvan leikkauksia kohtaan leimasivat kevättä. Satamat olivat muun muassa kiinni kuukauden päivät.

“Lakkokenraali” Lovén oli näkyvästi esillä mediassa. “Näin ahtaaja-Jape on viettänyt lakkopäiviään”, ja “Ahtaaja-Jape menee töihin”, iltapäivälehtien lööpit kertoivat.

AKT:n lakkovahtien punaiset hihanauhat herättivät myös huomiota. Vallankumouksesta ei kuitenkaan ollut kyse vaan ne ovat olleet liiton tavallinen tunnus iät ja ajat lakkojen aikana.

– Joku on aina tikunnokassa, tällä kertaa se olin minä, Lovén hymähtää.

Työtaistelujen hyödystä on oltu montaa mieltä. Lovén näkee niissä omat hyötynsä, jotka nousevat esiin ajan kanssa. Kun lyödään kovaa, se tuppaa vain voimistamaan ay-liikettä.

– Yleensä diktaattorit ja totalitaariset yhteiskunnat rajoittavat vapaan ay-liikkeen toimintaa. Mielestäni on järkyttävää, että tällä asialla on nyt Suomen hallitus. Se on huonon kehityksen merkki, hän huomauttaa viitaten esimerkiksi lakko-oikeuden rajoittamiseen.

Lovén ei pidä siitä asenteesta, että suorittavan työn tekijöitä kohdellaan edelleenkin koneiston osina.

Ammatillisen työväenliikkeen käyttövoima maailmalla on aina ollut solidaarisuus, hän muistuttaa. Tukityötaistelujen rajoittamista lailla hän sanoo jopa aika rikolliseksi toiminnaksi apua tarvitsevia kohtaan. AKT on perinteisesti auttanut tukilakoilla niitä, jotka ovat apua pyytäneet.

Poliittiset lakot ovat Suomessa harvinaisuus, ja Lovén arveleekin, että niitä haluttiin suitsia ennakoivasti vastaisuuden varalta.

– Kansa ei saisi protestoida, kun päättäjät ovat tekemässä älyttömyyksiä. Ministereiltä osoittaa asiantuntemattomuutta lausunnot, että “kyllähän poliittisessa lakossa saa olla omalla ajalla”. Mikä helvetin lakko sellainen on?

Ja sitten jotkut ministerit vielä haukkuvat hyviä työssäkäyviä järjestäytyneitä ihmisiä, jotka maksavat ministerienkin palkat, rikollisiksi, mafiaksi, hän ihmettelee. Ja samaan aikaan poliitikkoja on syytteessä kunnianloukkauksesta ja Helsingin yössä ammuskellaan.

– Kyllä tämä on mennyt aika kamalaksi.

MITÄ LAKKOKEVÄT kertoo ay-liikkeen yhtenäisyydestä? SAK:n sisällä se löytyi, Lovén arvioi, kun neljän viikon tehoiskussa pantiin avainaloja kiinni, jotta vastapuolella tekisi mahdollisimman paljon kipeää.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssakin oli hänen mielestään paljon hyvää liikehdintää, mutta korkeakoulutettujen Akava tuotti pettymyksen – mikä ei Lovénia sinänsä yllättänyt.

– Pitäisi muistaa se, että olemme kaikki palkansaajia, paitsi toimitusjohtajat ja osakkaat. On aivan sama mikä titteli tai koulutus on, koska asema on yhtä huono.

Lakkokevään aikana hän kertoo loukkaantuneensa omiensa puolesta joistakin korkeakoulutettujen kommenteista, joiden viesti Lovénin mukaan oli suunnilleen, että “miksi näitä resuperseitä pitäisi kuunnella”.

– Haalarimiehet kuitenkin maksavat ne ilmaiset korkeakoulut, jota kautta hekin ovat päässeet urallaan etenemään. Hienoa, että ihmiset opiskelevat, mutta on muistettava, että kaikki työ on arvokasta.

Korona-aikana asenne muuttui, ja sote-henkilöstön lisäksi linja-autonkuljettajien, ahtaajien, kaupan myyjien tai varastotyöntekijöiden arvostus oli korkealla, “koska tavaraa oli kiva saada, mutta eivät ne itsestään lennä kotiin”.

– Mutta kun koronasta selvittiin, vanha meno jatkuu.

Suorittavan työn tekijöitä kohdellaan edelleenkin taas kerran koneiston osina, hän sanoo. Heidän pitäisi vain tyytyä osaansa. Lovén on pitänyt meteliä tästä epäkohdasta, asenteesta, vuosien aikana. Hänelle muistuu mieleen hauska kohtaaminen erään vakuutusyhtiön yritysjuristin kanssa, joka tiedusteli Lovénilta, mitä hän käytännössä oikein tekee. Kuultuaan selvityksen tämä sanoi:

– “Sähän teet ihan samaa duunia kuin mä, paitsi ilman tuomioistuinta”. Pääluottamusmiehenä sitä on tietynlainen asianajaja, Lovén pohtii.

Tilapäisahtaajat tarvitsevat myös sitä asianajajaa. He ovat työttömiä työnhakijoita ilman työsopimusta, ja he tulevat töihin kutsusta. Satamissa saa käytännössä olla tilapäisiä työntekijöitä noin kymmenen prosenttia. Lovén korostaa heidän rooliaan.

– Heidän avullaan hoidetaan kiirepäivät, kun joulun alla pitää saada kauppoihin tavaraa tai hirveä määrä paperia ja sellua maailmalle…

Heidän toimeentulonsa on nyt uhattuna monella tavalla. Työttömyysturvan suojaosan leikkaus vie automaattisesti taskusta rahaa 150 euroa, jos ei löydy joka päivälle töitä, Lovén laskee.

ELÄKEUUDISTUS mietityttää myös häntä. Mitään erityisen hyvää jälkeä ei ole siitäkään tiedossa nykytietojen varassa. Lovén pohtii, että hänen ikäluokkansa on aina joutunut kärsimään kaikista eläkeuudistuksista.

– Eläkeikä karkaa koko ajan ylöspäin. Paljon on puhuttu palomiesten työn raskaudesta, mutta ei ahtaajan töitäkään kukaan pysty seitsemänkymppisenä tekemään. Sen verran työolot ovat parantuneet, että nykyisin jaksetaan vielä alimpaan eläkeikään, mutta yleensä silloin on jo kroppa alkanut hajota.

Hänellä itsellään työura venyy näillä näkymin hieman reiluksi 50 vuodeksi. Lovén muistelee, että kun eläkeuudistuksia tehtiin vuosituhannen vaihteessa, ajatuksena oli, että ihmiset olisivat 38 vuotta työelämässä. Hän on täyttänyt sen pian mennen tullen.

Lovén pyrki takavuosina eduskuntaan ja ajoi ajatusta, että jokainen olisi 40 vuotta työmarkkinoiden käytettävissä. Nuorena aloittanut olisi siis jo 58-vuotiaana täysin palvellut. Se olisi hänen mielestään yhdenvertaista kohtelua.

SDP:N JÄSENEKSI Lovén liittyi samoihin aikoihin, kun ay-liike vei miestä mennessään. Forssan julistus oli hänen mieleensä, mutta puolue on valitettavasti aika kaukana sen hengestä. Työväenliikkeen eetos saisi näkyä selkeämmin, Lovén sanoo.

– Lähinnä muistutan siitä, että ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen juuret ovat samat, ne lähtevät samasta tarpeesta. Ja kun ay-liike on voimissaan, SDP:kin on yleensä voimissaan. Tämä yhdessä on luonut suomalaisen mallin hyvinvointiyhteiskunnasta, ja nyt tämä malli on murtumassa pala kerrallaan.

Ay-liike on ehkä vähän suoraviivaisempi kannanotoissaan kuin SDP nykyään, Lovén arvioi. Hän oli aikoinaan mukana Helsingin kuntapolitiikassa, kuten kaupunginvaltuustossa, ja siellä varmasti näkyi ja kuului, että olen ay-liikkeen kasvatti, hän naurahtaa.

Mutta puoluepolitiikka ei enää kiinnosta, vaan kotini on ammatillisessa työväenliikkeessä, Lovén lisää.

Miten sitten SDP on pärjännyt oppositiossa?

– SDP:llä on ollut hetkensä, mutta tietyllä tavalla ihan kirkkain teko on jäänyt odottamaan itseään. Väittäisin, että kevään gallupkäännös johtui enemmän hallituksen hulluudesta kuin SDP:n paremmuudesta, Lovén arvioi.

Lakkolakien kohdalla oppositiolla oli keskustaa lukuunottamatta aika selkeä kanta, ja SDP, vihreät ja vasemmistoliitto nostivat paljon profiiliaan, hän kiittelee.

VASEMMISTOPUOLUEET menettivät viime eduskuntavaaleissa paljon duunariäänestäjien ääniä perussuomalaisille. Mikä perussuomalaisten sanomassa oikein vetoaa työntekijöihin, sitä Lovén ihmettelee itsekin.

Populistinen kauhukuvien maalailu voi olla yksi syy, esimerkiksi se, että maahanmuuttajat tulevat ja valloittavat koko Suomen. Lovénia huvittaa hieman se, että kovin persukannatus löytyy sieltä, missä maahanmuuttajia ei ole.

– Persut ovat lähteneet siitä, että lupaavat mitä tahansa kunhan kannatusta tulee. Jos joku sanoo, että bensa on liian kallista, niin “mehän pistämme hinnan alas”, ja jos joku valittaa, ettei saa töitä, kun “siellä on niitä kaikkia mamuja….” niin persut toteavat, että “no perkele, ei tule maahanmuuttajia tähän kuntaan”.

Suomessa on myös normalisoitu puhe, jota ei ennen suvaittu, karski kielenkäyttö, jonka perussuomalaiset ovat ottaneet omakseen. Se näkyy Lovénin mukaan siinä, kuinka maahanmuuttajista puhutaan.

– Suomalaiset ovat nykyään aika avoimesti rasistisia suhtautumisessa heihin.

Hän muistaa Helsingin kaupunginvaltuustossa istuessaan, kun kaupunginvaltuusto linjasi, että turvapaikanhakijat hätämajoitetaan talvipakkasella. Lovén keskusteli asiasta erään ihmisen kanssa, joka ihmetteli, että “mitä helvettiä”.

– Sanoin, että niin pitkään kun minä saan päättää, en jätä ketään hankeen paleltumaan. Se pisti tämän keskustelukumppanin ymmärtämään.

PS:n suosiota voi selittää niinkin yksinkertainen asia kuin sivistyssanat – poliitikot käyttävät niitä yleensä aivan liikaa, kun taas perussuomalaiset yksinkertaistavat asioita.

– SDP:ssäkin pitäisi puhua ihmisille kansanomaisemmin. Joka kerran sivistyssanan tilalle pitäisi etsiä suomenkielinen sana. Eivät ihmiset halua käydä googlaamassa, mitä joku segregaatio tarkoittaa.

SATAMISSA on aina ollut ulkomaista työvoimaa. Siellä ei taustaa katsota.

– Kun tulet satamaan, arvosi on nolla riippumatta siitä tuletko linnasta vai yliopistosta, oletko maahanmuuttaja vai Härmässä syntynyt. Olet juuri niin hyvä kuin olet arvokas sille työyhteisölle niin työntekijänä kuin työtoverinakin.

Ahtaajien ammattikuntaan on kuulunut aina myös karu kielenkäyttö, tietty suoruus. Mutta jos leikinlasku menee liian pitkälle, pyydetään anteeksi ja jatketaan eteenpäin.

Kerran hän muistaa puuttuneensa työkavereiden puheisiin. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen pari muslimia vitsaili keskenään, ja Lovén meni huomauttamaan heille asiasta.

– Enemmistö on varmaan sitä mieltä, että jos kumartaa Mekkaan päin, joutaa mennä ahtojäihin. Tunteet ovat nyt niin pinnassa, että pitäkää näkemyksenne omana tietonanne. Kannattaa ottaa huomioon ilmapiiri. Kyllä he sen ymmärsivät.

Mutta pääsääntöisesti satamassa saa siis olla oma itsensä.

Uskonnottomat kokevat syrjintää monessa elämän käännekohdassa, Lovén kertoo.

LOVÉN SANOO olevansa uskonnoton ateisti. Siksi hän on mukana Vapaa-ajattelijain liitossa, kertaalleen sen puheenjohtajanakin, jotta yhteiskunta ottaisi uskonnottomat paremmin huomioon.

Uskonnottomuus on kasvava trendi, Lovén huomauttaa, mutta uskonnottomat kokevat syrjintää monessa elämän käännekohdassa.

Ensimmäiset haasteet tulevat jo päivähoidossa. Riippuu Lovénin mukaan pitkälti päiväkodin johtajasta, noudatetaanko pelisääntöjä eli sitä, että uskontoa ei harjoiteta päiväkodissa. Lapsia kiikutetaan esimerkiksi kirkkoon jumalanpalvelukseen. Hän törmäsi tähän oman lapsensa kohdalla.

Sama meno jatkuu monessa koulussa, kun hänen mukaansa selkeitä toimintaohjeita rikotaan. Sekin on paljon rehtorista kiinni.

HYVIÄKIN kokemuksia on. Lovén muistaa tyttärensä koulun joulujuhlan, jossa joulujuhlan näytelmästä oli karsittu uskonnolliset elementit pois tarinaa muuttamatta. Meri-Rastilan oppilaat edustivat yli sataa eri kansalaisuutta ja kymmeniä katsomuksia, mutta näin näytelmä ei loukannut ketään.

– Tytär oli koulussa tokaissut enkeleistä, että ”ne ovat vähän kuin Batman ja Hämähäkkimies, ihmisten keksimiä mielikuvitusolentoja”, isä-Lovén naurahtaa ja tämä oli herättänyt hieman hämmennystä opettajassa – tyttären mielestä Muumi-peikko oli siis samassa kastissa Jeesuksen kanssa.

Ikuinen tappelu on myös siitä, kuuluuko Suvivirsi kouluun. Lovénia laulun laulaminen ei haittaa, se ei ole hänen mielestään uskonnon harjoittamista.

Uskonnottoman kuolema ei myöskään ole yksinkertainen tapahtuma, koska seurakunnat syrjivät uskonnottomia, Lovén kritisoi. Seurakuntien on toimitettava hautaus, mutta esimerkiksi siunaustilaisuutta vastaavalle saattotilaisuudelle ei tarvitse antaa tiloja. Se on seurakunnan päätöksestä kiinni.

Sote-uudistusta tehtäessä olisi ollut mahdollisuus siirtää hautaustoimi sote-alueiden vastuulle, hän huomauttaa.

– Jokainen olisi saanut viettää maahanpanijaisia kunnallisissa tiloissa miten haluaa.

SDP:n Forssan julistuksessa on vaatimus valtion ja kirkon erosta. Tämä asia on vielä hoitamatta. Suomessa on edelleen olemassa myös laki jumalanpilkasta, jotka ovat voimassa enimmäkseen arabimaissa, Lovén lisää.

– Kirkko syrjii sitä paitsi naisia, seksuaalivähemmistöjä ja vaikka ketä uskontoon vedoten. Uskontokritiikin ja jumalanpilkan raja on häilyvä.

Entä sitten kirkolliset arkipyhät? Lovénin mielestä ne ovat lepopäiviä siinä kuin muutkin eli ”punaiset” päivät kuuluvat kalenteriin ja niistä on saatava kunnon korvaus.

JUHANNUKSEN vieton juuret vapaa-ajattelija Lovén hakee metsästäjä-keräilijöiden ajoista, sillä keskikesän juhlaa on vietetty aikojen alusta lähtien. Lovénin perheellä on selkeät suunnitelmat. Hän itse vetäisee ensin “rautaperseajon” eli moottoripyörällä 1 609 kilometriä alle vuorokaudessa.

– Se on filosofinen kokemus, kun tekee yhden vuorokauden sitä, mistä eniten pitää.

Juhannusperinteisiin kuuluu myös mökkeily, grillaus ja saunominen. Juhannuksen jälkeen rouva ja tytär suuntaavat Tuska-festivaalille ja Jape itse alkaa henkisesti latautua heinäkuun alun Imatran ajoihin.

Elokuussa tiedossa on Hayride Jamboree Puumalan Pistohiekalla, kiihdytysajot vanhalla sota-ajan hiekkalentokentällä ennen vuotta 1960 valmistetuilla ajoneuvoilla.

– Jos aika ja rahat antavat myöten lähdetään vielä moottoripyöräretkelle johonkin. Itselläni tähän asti pisin on ollut kuukauden Euroopan retki, Lovén kertoo.

Loppuvuoden kruunaa Sleepy Sleepersin 50-vuotiskeikka – mikäs sopisi sen paremmin, kun bändi on yhtä vanha kuin Jape Lovén itse.

Mikä moottoripyöräilyssä oikein kiehtoo? Se on kokonaisvaltainen tunne, hän pohtii.

– Kun matkustat autossa on kuin katsoisit telkkaria, mutta kun matkustat moottoripyörällä, olet itse pääosassa. Kaikki ne äänet ja hajut, maantiepölyn tuoksu tai kun hellepäivänä ajat metsän varjoon… ja haistat senkin, jos lehmä paskoo.