Taustoitin kysymystäni sillä, että nyt kun hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle on tiedossa sekä kaikkien oppositiopuolueiden vaihtoehdot, asiaa voi jo arvioida konkreettisemmin kuin aiemmin.

Jos hallitus menisi ja oikein kaatuisi ja SDP:n pitäisi löytää kumppaneita, mistä niitä löytyisi?

SDP:N vaihtoehtobudjetti on puheenjohtaja Antti Lindtmanin kauden ensimmäinen. Sanna Marinin lähdön ja Lindtmanin valinnan myötä vaihtui myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppuraiseen.

Lindtman oli tilaisuudessa diplomaattinen.

– Meidän asenne yhteistyöhön on ollut koko ajan rakentava, jo hallitusneuvotteluvaiheessa tarjosimme yhteistyön kättä, missä yhteistyön ehtona oli se, että säästöjä ei haettaisi kaikkein pienituloisimmilta, ei toisaalta sotesta eikä myöskään Suomen tulevaisuudesta, koulutuksesta. Nyt me olemme tässä osoittaneet, että tällainen vaihtoehto on mahdollista löytää, Lindtman vastasi.

DIPLOMATIA oli keskiviikkona eduskunnassa kaukana, kun täysistunnossa puitiin opposition vaihtoehtoja.

Yllätyksenä se ei tullut, mutta paikoin hallitus ryöpytti oppositiota kovemmin kuin oppositio hallitusta.

– Näyttäisi olevan samaa taattua vihervasemmistolaista laatua, millä mennään. Veronkiristyksiä maalla, merellä ja ilmassa, jotta kaikki ikävät säästötoimet voisi perua ja jakaa vielä vähän lisää entisten päälle. Nämä opposition ehdotukset eivät tuo mitään lisäarvoa edellisen hallituksen talouspolitiikkaan, joka perustui rajattomien resurssien väärille profetioille, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) maalaili ja haukkui perään suurin piirtein kaikki.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) puolestaan tokaisi kuivasti, että oppositiolla on kyllä vaihtoehto, mutta ei vastuullista.

– 100 000 työpaikkaa, jotka ovat hallituksen uudistusten mukaisia, te pyyhitte ne kaikki pois, Orpo moitti SDP:tä.

Toki SDP ja muu oppositio antoivat itsekin sanan säilän laulaa.

PERUSKYSYMYS näyttää siis pysyvän samana kuin vielä puoli vuotta aiemminkin.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten leikkauslinja kulkee omaa latuaan ja eduskunnan vasemmistolaidan vaihtoehto omaansa. Jossain välissä purjehtii keskusta, joka kipuilee edelliskauden pettymyksiä ja tekee kaikkensa, ettei tulisi liitetyksi vasemmistoon. Aivan omalla radallaan liitää Harry Harkimon Liike nyt.

Oikeistohallitus saatiin kasaan, kun RKP myi sielunsa ja perussuomalaiset petti lupauksensa. Kokoomukselle kaikki käy, kunhan saksikuuri pitää.

Silti yhtään helpompaa ei olisi kasata mitään muutakaan hallitusta tai sille oikeudenmukaisempaa linjaa. Se on tämän päivän kova totuus. Nopeaa näkymää paljon parjatun hallituksen kaatumiseenkaan ei juuri nyt ole.