Rinteen hallitus pyrkii keskeisenä tavoitteenaan 75 prosentin työllisyysasteeseen.

Hallituksen niin ikään tavoittelemaan julkisen talouden tasapainoon vuonna 2023 ei vielä toistaiseksi sovituilla toimilla päästä. Julkisen talouden alijäämäksi ilman uusia toimia arvioidaan 2023 3,7 miljardia euroa. Tuolloin julkisyhteisöjen rakenteellinen alijäämä olisi 1,4 % suhteessa BKT:hen.

Tasapainon saavuttaminen riippuukin, miten hallitus onnistuu työllisyystoimissaan. Niitä toimia VM:n ennusteessa ei ole vielä voitu huomioida, koska hallitus vasta valmistelee niitä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Edelläolevat luvut kuvaavatkin siis tilannetta, jossa hallitus ei onnistuisi päätösperäisissä työllisyystoimissaan.

Demokraatti pyysi valtiovarainministeriön ylijohtajaa Mikko Spolanderia asettumaan hetkeksi työministeri Timo Harakan (sd.) saappaisiin.

– Kyllähän me tiedämme, että tämä tavoite 75 prosenttia on vaativa, Spolander aloittaa.

Toisaalta hän muistuttaa, että talouden peruskuva ei ole oleellisesti muuttunut heikommaksi suhteessa siihen mille tiedoille nykyinen Rinteen (sd.) hallitusohjelmakin on rakennettu.

– Kyllä kaikki ovat tienneet, että 75 prosenttia on seuraavien vuosien talousnäkymymässä kunnianhimoinen tavoite. Voi olla vaikea saavuttaa.

Spolanderin mukaan työllisyyden kohentamisessa työvoimapalveluja parantamalla, koulutuksella ja kannusteilla voidaan kuitenkin toimia niin, että toimet alkavat vaikuttaa jo kohtuullisen nopeasti.

– Toki suuri osa varmasti pidemmällä aikavälillä.

Talouskasvu on tärkeää, sillä työlle täytyy olla kysyntää, jotta yritykset työllistäisivät lisää.

– Se vaatii sitä, että meillä kustannuskilpailukyky pysyy hyvänä suhteessa kilpailijoihin ja niistä kustannustekijöistä neuvotellaan parhaillaan työmarkkinoilla

Spolander painottaa, että kaikessa päätöksenteossa pitää olla koko ajan mielessä tavoite eli 75 prosentin työllisyysaste. Siitä ei ole hänen mukaansa syytä lähteä lipsumaan.

Työmarkkina-asioihin Spolander varoo puuttumasta.

– Minun on hirveän vaikea ottaa kyllä kantaa mihinkään neuvottelujen kulkuun tai ilmapiiriin. En tiedä niistä niin paljon, että osaisin kommentoida.

– Aika paljon puhutaan siitä, että avoimen sektorin palkat pitää säätää sen mukaiseksi, että ne tukevat kilpailukykyä. Mutta kun avoin sektori käyttää paljon suljetun sektorin panoksia niin kyllä suljetunkin sektorin kustannukset ovat merkittävä tekijä silloin kun puhutaan talouden kokonaiskustannuskilpailukyvystä, Spolander jatkaa.

Suljettu sektori viittaa aloihin, joilla ei ole ulkomaista kilpailua.

Taloudellisen katsauksen esipuheessa todetaan, että keinoja kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on monia. Aikaa on annettu syksyn 2020 budjettiriiheen. ”Niitä odotellessa”, katsaukseen on kirjoitettu.

Tätä muotoilua on tulkittu jopa virkamiesten naljailuksi. Onko tässä kyse jostain mielenilmaisusta?

– Ei tässä ole kyse mistään virkamiesten mielenilmauksesta. Tässä on kyse siitä, että siinä todetaan se, että seuraava oikeastaan realistinen rajapyykki tulee ensi syksynä. Me emme esimerkiksi seuraavassa ennusteessa joulukuussa pysty sanomaan näistä työllisyystoimista varmaankaan juuri sen enempää. Enkä välttämättä tiedä, osataanko sanoa edes vielä maaliskuussa, kun tehdään kevään ennustetta, Spolander sanoo.

Hän muistuttaa, että hallitusohjelman mukaan toimet on tehtävä vuoden 2020 budjettiriiheen mennessä.

– Eli näitä odotellessa. Niitä toimia ja arvioita odotellessa on vaikea käydä keskustelua siitä, että onko hallitus tehnyt riittävästi tavoitteiden saavuttamiseksi. Siitä tässä on kyse.

Valtiovarainministeriön katsauksen mukaan julkisen talouden tulot ja menot ovat pitkällä aikavälillä epätasapainossa, mikä uhkaa kasvattaa velan määrän suhteessa BKT:hen ”hallitsemattoman korkeaksi”.

Spolander toteaa tämän muotoilun liittyvän siihen, kun on arvioitu, ettei julkisen talouden rahoitus ole kestävällä pohjalla. Kestävyysvajearvio on nyt runsas 4,5 prosenttia BKT:stä.

Arvio tarkoittaa sitä, että nykymenolla ennemmin tai myöhemmin julkisen talouden alijäämä ja velka alkaisivat kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, enemmän kuin kantokyky taloudessa antaa myöten.

Edelleen siis sopii toivoa, että tilanne korjantuu ja hallitus pääsee kunnianhimoisiin työllisyystavoitteisiinsa.

Pääministeri Rinteen hallituksen toimien vaikutus kuntatalouteen on tässä vaiheessa arvioitu likimain neutraaliksi. Valtiovarainministeriön katsauksen mukaan paikallishallinnon alijäämä syvenee 2021–2023. Koska mahdollisuudet menopuolen sopeutukseen on erityisesti pienissä kunnissa usein jo käytetty, kunnallisveroprosentteihin kohdistuu korotuspainetta.

– Kuntatalous kirjaa tänä vuonna aika huonon tuloksen kyllä, Spolander sanoo.

Hänen mukaansa kuntatalouden alijäämä on yllättänyt myös valtiovarainministeriön.

– Sitä täytyy vielä tutkia tarkemmin ja selvittääkin. Se on ehkä vähän meitä yllättänyt, että kuntien menot ovat kasvaneet niin paljon. Toki olemme sen tienneet, kun kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta nykymallissa ja väestön ikääntyminen alkaa saada uusia kierroksia. Nyt isotkin ikäluokat alkavat lähestyä ikää, jolloin palveluita aletaan käyttää voimakkaammin. Onhan se ollut odotettavissa, että kuntien menot kasvavat nopeammin. Mutta se että se tuli jo nyt, niin ehkä ainakin henkilökohtaisesti voi sanoa, että vähän yllätyin.

Eläkejärjestelmästä Spolander toteaa, että sitä on pidetty julkisen sektorin järjestelmistä pitkään sellaisena, joissa kestävyysongelma on taklattu ainakin 2050-luvulle.

Näin ollen paine korottaa eläkemaksuja alkaisi realisoitua vasta 2050-luvulla. Uusimmat heikot syntyvyysluvut kuitenkin aikaistanevat tätä.

Syntyvyyslukuja Spolander luonnollisesti pitää huolestuttavana. Vaikka syntyvyyden aleneminen pienentää lapsi-ikäluokkia 2020-luvulla ja samalla esimerkiksi koulutusmenoja, nettovaikutus eläkejärjestelmälle ja julkiselle taloudelle on negatiivinen 2030-luvun lopussa ja 2040-luvulla.

Tuolloin nyt syntyvät aiempaa pienemmät ikäluokat alkavat tulla työikään ja samalla rahoittaa eläkejärjestelmää.

Valtiovarainministeriö ennustaa tuotannollisten investointien kasvun hidastuvan kansainvälisen talouden suhdanteen heikentyessä. Investointeja ei siis edelleenkään saataisi nousukiitoon, vaikka asiaa on selvittänyt hallituksen toimesta myös valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki.

Spolander painottaa, että investointien pääsääntöinen ajava voima tulee kansainvälisen talouden ja markkinan näkymästä. Ja nythän näkymä on yleinen epävarmuus.

– Selkeästi nopeampi kasvu edellyttäisi epävarmuuden hälvenemistä Suomessa ja maailmalla.

Jos maailmalla alettaisiin investoida, sitä kautta syntyisi kysyntää Suomen teollisuudelle. Tämä taas loisi parempaa investointinäkymää kotimaiselle teollisuudelle.